keskiviikko 11. maaliskuuta 2009

Matkakertomus Florida

Alla tiivis kuvaus reissun tapahtumista. Muutakin tehtiin ja nähtiin eikä kaikkea ole kerrottu tässä. Reissulle lähti kuuden hengen porukka: minä, vaimoni, poika ja tytär sekä äitini ja sisareni. Nuorin oli 14 ja vanhin 74 vuotta. Matka tilattiin matkatoimistolta eli emme lähteneet tällä porukalla ns. omatoimimatkalle, vaikka se edullisempi olisikin ollut. Alkuperäinen matkakohde oli Intian Goa, mutta siellä syksyllä tapahtuneet terroristi-iskut johtivat matkasuunnitelman muuttamiseen. Suuntasimme siis länteen Floridaan ja siellä Fort Lauderdaleen. Eläkeläisten paratiisiin. q;-)

Maanantai, matkaan lähtö


Herättiin klo 2:30. yöunta kertyi peräti kaks tuntia! Kahvinkeitinkin oli ladattu illalla valmiiksi. Kahvin kera ahmittiin viimeiset leipäjuustopalaset. Parasta ennen. Tiskaukset ja roskien viennit ja kello olikin jo vähän yli kolome. Puhelin soi! Taksimies kyseli ajo-ohjeita. Kääntyi kuitenkin risteyksestä väärään suuntaan. Tuli kuitenkin pihaan klo 3:13. Tavarat kyytiin, viimehetken tarkastukset. Unohtuiko jotain? Passi ja matkaliput ainakin mukana. Ja lompakko. Muuta ei enää ehdi. No valot piti palata sammuttamaan.



Matka alkoi.


Kentälle saavuttiin klo klo 4:15. Lähtöselvitykseen oli jo jonoa, joka venähti tulomme jälkeen aulan täyttäväksi. Kone nousi ilmaan klo 6:20. Ensimmäisten neljän tunnin aikana takanamme istuvan lapsiperheen yksi pieni jäsen kirkui korvia vihlovasti. Kirkumista pikkupoika säesti potkimalla penkkiä ja nykkimällä etupuolellaan istuvia tukasta. Hermot kiristyivät, mutta pinna ei katkennut. Perhe muodstui äidistä ja kolmesta lapsesta. Kaksi lapsista oli alle viisi vuotiaita. Kone oli ahdas ja paikat puuttuivat vähitellen.
Kahdeksan tunnin jälkeen kone laskeutui Halifaxiin siivottavaksi ja tankattavaksi. Matkustajien piti poistua koneesta asemarakennukseen, johon meidät lukittiin noin tunniksi.  Satoi räntää!  Miten kotoista! Ikkunasta näkyi vain lentokenttä ja metsää. Ei erityisen houkutteleva paikka. Ei mitään virvokkeita tarjolla.
Viimeiset neljä tuntia matka kului lentäen. Aika ei! Neljään tuntiin aikaa kului ainakin kuusi.


Koneen lähestyessä Floridaa ja siellä Fort Lauderdalea,  ikkunasta kurkkijat näkivät jo pitkät hiekkarannat. Koneen laskeuduttua näkyi jo palmujakin. Sää oli pilvinen, mutta lämpöä oli 24 astetta. Koneessa oli yhtä lämmintä ja tunkkainen ilma.


Halifaxin jälkeen olimme täyttäneet maahantulokaavakkeet. Eli se netissä etukäteen täytetty kaavake ei riittänytkään, vaikka se oli matkustuslupa. Floridassa poistuimme koneesta passi kädessä ja kaavakkeet passin väilissä lentoasemalle passintarkastukseen. Käsimatkatavarat toisessa kädessä ja takki kainalossa. Oli lämmintä. Seisoimme hikoillen pitkässä jonossa noin tunnin ennen kuin pääsimme virkailijan puheille.  Lomaketta piti vielä täydentää. Sormenjälkien ottamisen ja valokuvauksen jälkeen pääsimme eteenpäin etsimään matkalaukkuja. Ensin piti vielä mennä tullin kautta , jonne piti antaa se toinen kaavake. Pihalla odotti matkaopas, joka antoi meille kirjekuoren ja opasti bussiin. Bussi oli ilmastoitu ja mukavan viileä. Ensimmäiset valokuvat otettiin. Palmuja.
Bussi vei meidät hotellille, jossa saimme huoneemme  puolen tunnin tankeroenglannin sönköttämisen jälkeen.
Väsytti. Nukuttiin pari tuntia ja  lähdettiin kaupungille etsimään syötävää.
Ostimme muutaman litran vettä, levyn suklaata ja muutaman litran viiniä. Paluumatkalla poikkesimme italialaiseen ravintolaa syömään. Söimme pitsaa ja pastaa. Ruokaa oli riittävästi ja se oli hyvää. Palasimme hotellille ja menimme nukkumaan.


Tiistai


Lämpö n. 20-25 (astetta), aika tuulista ,puolipilvistä.
Aamuvirkuimmat ja nälkäisimmät riensivät ruuanhakuun jo seitsemältä aamulla. Varsinaisia lomailijoita! Aamupalat löytyvätkin läheltä paikalliselta essolta (Seven Eleven). Sämpylät, sändvitsit, hedelmäsalaatit ja kuppi kuumaa hyvää kahvia vievät tehokkaasi aamunälän pois. Se kuppi kahvia tarkoittaa puolen litran kuppia ( 473 ml). Lähdettiin sitten rantabulevardillle kävelylle ja shoppailemaan. Muutamat aurinkolasit ja kesämekot olivat ostoslistalla. Lämmintä oli. Naisväen ostosten aikana me miehet käveltiin eteenpäin rantabulevadilla ja rannalla. Kadun varrella päivystivät mootoripyöräpoliisit omalla paikallaan. Ratsupoliisit olivat myös liikkeellä. Muutamia valokuvia otettiin.  Päivällä istuttiin vielä parin olutlasin äärellä jossain baarissa.  Jotain kanapöperöä myös söin ja palan painikkeena oli olut. Iltapäivällä sovittiin oppaan kanssa seuraavan päivän retkestä  Miamiin. Käytiin vielä kävelyllä kanava-alueella ja samalla katseltiin sopivia ruokapaikkoja. Rantamökit olivat upeita ja mökkirannassa olevat veneet suorastaan hulppeita. Moni näistä oli myytävänä. Merkkejä talouslamasta?


Porukka jakautui kahtia kun kävely alkoi jo väsyttää. Paluumatkalla ostimme "lähikaupasta" juotavaa ja jäätelöä. Tämä lähikauppa oli lähinnä viinakauppa, josta voi ostaa myös syötäviä. Loppuilta meni lepäillessä hotellihuoneessa. Toinen osa porukasta palasi parin tunnin kuluttua bussilla takaisin hotellille. Jokainen huomasi auringon vaikutuksen vaaleaan ihoon. Punoitusta ilmeni kasvoissa ja olkapäissä. Aikaeron ( 7 h) vaikutus alkaa jo häipymään.
Iltapalana nautin mukillisen viiniä ja vähän suklaata. On loma. Joku kaipaili ruokajuomaksi maitoa.


Keskiviikko


Yö meni levottomasti nukkuen. Heräsin puoli viideltä. Sisäinen kello kävi omaan tahtiinsa. Aamupalan hain "essolta."
Suihku ja sitten bussilla kohti Miamia. (Maijamia).
Bussi oli aika pieni ja vähän kummallinen turistibussiksi kun matkustajalla ei sieltä ollut lainkaan näköyhteyttä eteenpäin. Tämä tuli hyvin esille kun opas kerta toisensa jälkeen toisti "edessä näkyy....hotelli, artdeko, hatausmaa, asunto....." No näkyväthän ne, sitten sivuikkunasta. Korkeita, upeita, lasisia ja kalliita ne olivat. Perillä Miamissa osa meni lyhyelle risteilylle. Me muut jäätiin ostoskeskuksee tms., jossa oli mm Hard Rock Cafee ja muutamia kymmeniä ruokapaikkoja sekä myymälöitä ja kaupustelijoita. Joku oli laittanut koiralleen farkut, keltaisen takin päälle sekä lippalakin päähän. Tarjosi koiraansa kuvattavaksi viiden dollarin hintaan. En kuvanut. Syötiin ja vähän käytiin myös kävelyllä pilvenpiirtäjien juurella. Joku nuhruinen mieshenkilö karjui rasistisia lausahduksiaan ohikulkijoille. Muutama koditonkin lanttia anoi. Iltapäivän ruuhkassa palattiin hotellille. Liikenne oli vilkasta, mutta sujuvaa. Kuskimme leikki  ilmeisesti räikköstä tai fittipaldia. Kaasujalka ja rivakat ohitukset ainakin viittasivat siihen. Jännää.


Torstai


Sari ja Katja lähtivät aamulla bussilla  ostoskeskukseen Sawgrass Mills. Me muut kuljeskelimme ja kulutimme aikaa beachilla. Kävimme syömässä Bubba Gump shrimppi-paikassa. Ravut, kala ja kana-ateriat olivat herkullisia ja 

suht edullisia. Palvelu oli yhstävällistä ja hyvää. Tippiä tästä jätti mielellään.
Ruokalevon jälkeen rannalle,  jossa olikin porukkaa aika paljon. Tuuli oli aika kova ja aallot suuria. Ainakin tällaisen maakravun mielestä. Kahlailtiin lämpöisessä vedessä. Lähistöllä lautailija kiiti veden pintaa ja ajoittain sen yläpuolellakin, liitovarjon avulla. Hiekka oli  hienoa ja vähän upottavaa. Ja vapaisiin tarttuvaa. Lämmintä oli. Tässä palasi mieleen kotimaa ja  Lappi. Siellä taitaa olla melkein viisikymmentä astetta kylmempää.
Ilalla käytiin vielä uudemman kerran Bubba Gumb shrimpissä syömässä. Komeat jälkiruokalasit sai mukaan. Ostoskeskukssa kävijät palasivat ja kertoivat värikkäästä bussimatkastaan.( tästä ehkä oma erillinen blogi-kirjoitus) Lopuksi istuttiin viellä iltaa hotellin ravintolassa.


Perjantai


Nukuttiin pitkään. Virkeimmät lähtivät rannalle aurinkoon. Pian  aurinko kuitenkin meni pilveen ja alkoi sataa vettä. Iltpäivällä, kun sade oli lakannut, käytiin vielä kävelyllä rantabulevardilla minkä jälkeen lojuttiin hotellin allasbaarissa ruskettumassa. Neljältä  kyseltiin matkaoppaalta retkistä. Opas kertoi, että retkiä ei järjestetä koska ei ole tullut ilmoittautuneita. No olisimme ilmoittautuneet jos oppaan olisi voinut tavoittaa puhelimitse. Ja sehän ei onnistunut, koska numeroon soittamalla ei päässyt mihinkään! Opas totesi tähän, että numero ei toimi kännyköillä soitettaessa ja että olisi pitänyt soittaa hotellin puhelimella. Nyt se vasta sanoo!
Verenpaineen laskettua päätimme vuokrata auton, jotta ehdimme käydä Evergladesin alueella ja Sawgrass Millsissä lauantaina ja sunnuntaina. Illallalla kävimme vielä syömässä ravintolassa, jonka nimeä en muista. Ruoka oli sielläkin hyvää. Itselleni sattui varsin tulinen annos. Hiki ainaki valui otsalta. Hiki laiskan syödessä. Lomalla ainakin voi laiskotella.


Lauantai


Lähdimme aamulla taksilla Sarin kanssa hakemaan autoa vuokraamosta lentokentältä. Vuokra-auton saaminen varmistui vasta yhdeksän jälkeen. Taksimies oli hauska ja puhelias musta mies, joka ajoi meidät suoraan car rental alueelle. Dollar-vuokraamon tiski löytyi helposti. Virkailija hihitteli nimmillemme ja erityisesti Ryttylä oli hänen mielestään huvittava sana. Navigaattorin viritteli tottuneesti suomalaisille asetuksille. Menimme sitten hakemaan autoa ja kuulimme vähän väärin auto sijaintiruudun ja huomasimme istuvamme väärässä autossa! Löytyi se oikeakin auto emmekä lähteneet ajamaan väärällä autolla! Hotellille löydettiin takaisin, vaikka navigaattori toiminutkaan. Porukka kyytiin ja kohti ostoskeskusta. Sitä vähän suurempaa. Naisväki katosi pian ostoksille ja me miehet etsittiin sopivia farkkuja. Ei löytyny. Mentiin syömään Burger Kingiin, norkoiltiin vähän aikaa ja sitten sopivat farkutkin löytyi.
Naiset palasivat täysine ostoskasseineen ja lähdettiin hotellille. Pari kertaa harhauduttiin väärälle reitille ja kerran maksettiin myös tietulli. Onneksi taskusta löytyi neljännesdollari, jolla puomi avautui. Liikenne oli vilkasta, mutta sujuvaa. Otettiin muutamia kuvia ja pätkä videota. Hotellilla löhöiltiin loppupäivä. Tilasin apinajuoman, josta sai mukaansa juoma-astiana käytetyn, kookospähkinästä tehdyn apinan pään. Hintaa matkamuistolle tuli 15 dollaria.
Katja ja Sari lähtivät vielä illalla tutustumaan lauantain yöelämään.


Sunnuntai, Suuntana Evergladesin suoalue.


Matka alkoi autoilulla paikan päälle. Ajo kesti reilun puolituntia. Maisemat muutuvat nopeasti maalaismaisemaksi hevosine ja lehmineen. Liikenne harveni viiskaistaisesta yksikaistaiseksi muuttuvalla tiellä. Matkan edistyessä etsimme katseillamme puuhamaantyyppisiä mainoksia tai edes kylttejä, jotka varmistaisivat, että olemme oikealla tiellä, mutta mitäään merkkejä, ei edes vihjeitä tulevasta ei näkynyt missään.


Yhtäkkiä ajoimme yli kapean silla ja tulimme parkkipaikalle, jonka vierellä oli nuhrinen rakennus. Rakennuksen ympärillä ja sen katolla käveli kymmenkunta riikinkukkoa, varjossa makasi pieni kissa ja kissan vieressä pieni viitta, joka opasti luiskaa pitkin sisäpihalle.
Siellä oli kioski, matkamuistomyymälä ja näkymä suoalueelle sekä laturille. Laiturissa oli 6-7 katoksellista hydrokopteria. Kävimme kioskilta liput ajelulle ja jäimme jonottamaan vuoroamme. Väkeä, autoja ja moottoripyöriä oli parkkipaikat täynnä.
Vuoromme tuli ja meidät kuvattiin, ennen alukseen menoa. Istiumme kyytiin kuusi rinnakkain samalle metalliverkoista tehdylle penkille. Kyytiin tuli noin kolmekymmentä henkeä kerrallaan. Homma vaikutti  kovin kotikutoiselta.  Lipussa luki, että kukin vastaa itse omasta turvallisuudestaan. Reipashenkinen ja rutinoitunut rouva kapteeni varoitteli kurkottelemasta reunan ulkopuolelle millään ruumiinosalla.


Hydrokopteri lähti hiljaa hyristen vetistä reittiään eteen päin. Pian rannalla näkyi ensimmäinen  alligaattori. Se ei värähtänytkään ja joku epäilikin sitä muovigaattoriksi. Joku väitti sen silmien liikkuvan. Epäilys jäi. Kapteeni painoi kaasun pohjaan ja alus lähti kiitämään kovaa vauhtia pitkin lumpeikkoa ja avovettä. Meteli oli suorastaan helvetillinen. Kaipalin kuulosuojaimia. Alligattori jäi paikalleen ja perässämme paikalle kurvasi seuraava alus samaa alligaatoria ihmettelemään. Kamerat kävivät. Kurvailu ja kuvailu kesti puolisen tuntia, jonka aikana nähtiin neljä alligaattoriä, yksi leguaani, yksi pesukarhu ja kymmeniä erilaisia lintuja. Mitälie. Ajelun päätteeksi saimme ostaa valokuvamme. Sitten seurasi alligaatoripaini, jossa esiintyjä väänteli velttoa elukkaa eri asentoihin samalla hauskasti tarinoiden. Pää ja käsi oli välillä alligaattorin leukojen välissä.



 Lopuksi halukkaille tarjottiin mahdollisuutta pitää metrin mittaista alligaattorin poikasta sylissään kuvausta varten. 5 dollaria. Turvallisuussyistä oli alligaattorin leuat  teipattu kiinni. Palasimme hotellilla ja menimme heti syömään. Evergladessa kun ei ollut mitään syötävää tarjolla. Syönnin jälkeen palautimme vuokra-auton.  Pienen harhailun jälkeen palautuspaikkka löytyi seuraamalla opasteita! Samalla menetelmällä löytyi myös taksi.
Illalla käytiin vielä syömässa. Tilasin tonnikalaa with risotto of the day. Risotto ei ollut riisiä, vaan kolme pikkusormen puolikkaan kokoista palaa keitettyä porkkanaa ja sama määrä parsakaalia. Äimistelin asiaa tarjoilijalle ja hän toikin muutama minuutin kuluttua erillisen annoksen riisiä. Hyvää oli.

Maanantai, kotiinlähtöpäivä.


Aluksi aamiaiselle hotellin ravintolaan. Hyvää oli, mutta aika kallista. 15 dollaria per nuppi.
Sitten pakkaamaan. Kaikki tavarat saatiin sopimaan matkalukkuihin. Olihan ostettu yksi laukku lisää. Lentokenttäkuljetuksen piti tulla puoli kahdeltatoista, mutta bussia ei näkynyt vielä kymmentä vaille.
Bussi kuitenkin tuli lopulta ja samalla tuli tieto, että koneemme myöhästyy ainakin tunnin.
Lentoasemalla jonotus ensin passintarkastukseen, jossa tarkastettiin myös maahantultaessa täytetty lomake. Virkailijoilla oli valmiit nimilista tulijoista.  Meistä yhden tietoja ei löytynyt ja asiaa selviteltiin pitkään kolmen virkailijan voimin. Pääsimme kuitenkin eteenpäin turvatarkastukseen, jossa vyö, kengät ja pusero piti riisua sekä taskut tyhjentää. Kännykät ja tieokoneet omiin laatikoihinsa. Sitten sukkasillaan ja housuja ylhäällä pidellen portin läpi. Ei hälytystä. Ja vielä passin ja boarding-passin tarkistus. Nuorimmaisemme kännykkä, lompakko ja ipodi katosivat läpivalaisulaitteeseen pitäksi ajaksi, mikä hemostutti. Lopulta puuttuvat tavararat tuotiin omistajalleen. Yksi joukostamme ei päässyt tarkastuksesta ilman hälytystä läpi ja hänet siirrettiin läpinäkyväseinäiseen koppiin tarkempaan tutkintaan. Hälytyksen aiheuttajaa ei löytynyt. Rautainen nainen.
Konetta odoteltiin ja se pääsi lähtemään yli tunnin myöhässä. Paluulento oli väsyttävämpi kun meno. Nukkuminen ei onnistunut. Oli kuumaa ja erittäin ahdasta. Finnairille pitkä miinus pitkälle lentomatkalle sopimattomasta koneesta. Halifaxin välilasku oli ehkä jopa tylsempi kuin menomatkalla. Helsingissä odotti taksi, joka ajoi meidät kotiin Ryttylään. Lumi ja sää tuntuivat erityisen kylmältä, vaikka pakkasta oli vain kaksi astetta.



Ehkä menemme uudestaan parin vuoden kuluttua.