sunnuntai 26. huhtikuuta 2009

Kesätapahtumia odotellessa!

Kesä on sitten tulollaan ihan tosissaan. Lämpöä tänäänkin öpaut 19, aurinkoista ja tuulista. Viime kesänä kävimme paikallisessa kulttuuritapahtumassa naapurikylässä Turkhaudassa. Miinan Monttu ja Monttu Soikoon tapahtuma veti silloin väkeä ja vastaavaa on luvassa myös tulevana kesänä. Monttu Soikoon lupailee ohjelmassaan paikalle esiintyjiksi Veeti Kallion sekä J. Karjalaisen yhtyeineen. Toisena päivänä lapsia viihdyttä M.A Numminen ja Pedro Hietanen.  Viime kesänä tapahtuma oli onnistunut ja veikkaan siksi, että yleisöä tulee jopa enenmmän kuin viimeksi. Samassa paikassa on sitten elokuussa teatteriesitys Simpauttaja. Ensimmäinen esitys on jo myyty loppuun ja lisänäytöstä samalle päivälle järjestetään. Tilausta tällaisille tapahtumille selvästikkin on.

Riihimäen teatterikin on vielä käymättä. Ehkä kuitenkin tänä kesänä.

lauantai 25. huhtikuuta 2009

Islamin haasteista ja fundamentalismista

Isalmista islamismista on blogeissa ja muussa mediassa keskusteltu aika ajoin kiivaasti ja ajoittain varsin ärein ja leimaavin sanankääntein. Aihe on jo sinällään provokatiivinen ja nostaa nopeasti esiin kukaan ei enää kuuntele Abbaa, islam tulee ja islam tappaa -pelottelua. Siltä on ainakin näyttänyt. Ehkä ne äärevät kommentit ja muut kannanotot tulee paremmin huomatuksi. Halla-aho on myös osallistunut ahkerasti aiheen esille tuomiseen ja tehnyt sen niin kärjistävästi tai provokatiivisesti, että monelle on herneen sijasta nenään mennyt pippuri. Erityisesti Perussuomalaisten tai siltä vaikuttavien kirjoittajien värikäs aktiivisuus aiheessa on ollut silmiinpistävää. Maahanmuuttokeskustelussakin painopiste on kohdistunut juuri islamin uskoisiin ja heissä juuri somaleihin. Kauhukuvia länsimaisen yhteiskunnan ja elämäntavan tuhoutumisesta islamistien kautta löytyy muualtakin kuin Halla-ahon sivuilta. Halla-ahon kirjoituksiin ei voi suoraan kommentoida, mutta se on hänen valintansa ja osallistuuhan hän käsittääksen Homma-fooruminsa kautta siellä käytävään keskusteluun. Kovin on yhden asian foorumi, mutta ei mitenkään erikoinen. Samanmieliset siellä keskustelevat ja suunnitelevat tulevia vaalikuvioita. Ja kokevat olevansa vainottuja.
Seurailen netissä monia blogeja ja yksi niistä on Osmo Soininvaaran ylläpitämä. Osmo on siellä aloittanut Islam-aiheisen keskustelun. Luettavan ja kommentoitavana on 6 artikkelia. Keskustelu siellä on mielestäni hyvin mielenkiintoinen ja suosittelenkin sitä luettavaksi kaikille, joita aihepiiri kiinnostaa. Keskusteluun voi osallistua vain rekisteröityneet tunnistettavat henkilöt. Käytäntö koskee vain tätä aihepiiriä.

Olen kirjoittanut tämän saman tekstin jo 19.4.2009 tänne.

torstai 23. huhtikuuta 2009

Turhake!


Mikä on turhake? En ole asiaa yleensä kovin tarkoin miettinyt, vaan todennut aina valitut vuoden tuhrakkeet melko osuviksi valinnoiksi. Juotava jugurtti kyllä sillon tällöin jääkaapistä löytyy! Se kun on niin hyvää.
Meillä on tapana aina sillöin tällöin osallistua eri kauppojen kilpailukuponkien täyttämiseen kaupassa käynnin ohessa.  Eilen sitten tärppäsi ja palkinnoksi paljastui jäätelökone! Vau, voitettiin sentään jotain joskus. Mieliala vaihtui lähes hilpeäksi kun koneen laatu paljastui. Kone olikin oheisen kuvan mukainen muovinen värikäs lelu, jolla kai jäätelöäkin syntyisi. Ja sotkua. Sana turhake tuli hakematta mieleen. Lahjoittaisiko tuon jollekkin vai laittaisiko sekajätteeseen, jolloin se päätyisi poltettavaksi.

Mielestäni elektroniikkaan ja tietokoneisiin liittyvä turhake on kannettaviin koneisiin ostettavissa oleva piuhapistokesysteemi, jolla kannettava saa kytkettyä auton tupakasytyttimen pistokkeeseen ja näin läppärin akun saa tien päälläkin latinkiin.
Sydeemi menee näin:
Tietokone - piuha-DCACmuunnin-virtajohto-pistoke-pistorasia-virtajohto-muuntaja/DCACmuunnin-tupakansytytin. Auton penkillä on siten tavallinen pistorasia.
Eli auton akun tuottama tasavirta muutetaan vaihtovirraksi, joka taas muutetaa tietokoneen käyttämäksi tasavirraksi! Eikö tuo onnistuisi yhdellä motikalla? Nyt niitä on koneen jatkona kolme. Ja piuhaan niin, ettei takapenkki meinaa riittää. No onneksi tuota tarttee harvoin. Tuo DCAC-muunninkin hurisee ärsyttävästi.

maanantai 20. huhtikuuta 2009

Ryttylän sorakuopasta ja vähän muutakin


Hausjärven Kunnanhallitus myönsi 31.3.2009  hakijalle maa-ainesluvan soranottoa varten Ryttylässä Kirkkomäellä. Sorakuopan alue on maakuntakaavassa merkitty maa-aineksen ottoalueeksi. Tästä huolimatta hanke tuli yllätyksenä lähialueen asukkaille ja monelle muullekkin ryttyläläiselle. Kunta myi vuodesta 2004 alkaen alueelta omakotitontteja, jotka menivätkin aika nopeasti kaupaksi. Kaupanteon yhteydessä mahdollinen soranoton aloittaminen ei tullut esiin, ja osa tontin ostaneista on kokenut tämän salailuksi kunnan taholta. Ostimme tontin tältä alueelta ja rakensimme talon, jossa on asuttu jo heinäkuusta 2006 saakka. Asumista, talon viimeistelyä ja pihan virittelyä jo kaks ja puoli vuotta. Sorakuoppahankkeen tullessa julki allekirjoitin sitä vastustavan nimilistan ja nyt kun lupapäätös tuli allekirjoitin uuden nimilistan. Toivon siis edelleen, että sorakuoppaa ei tänne tulisi. Tai, että ainakin toiminnan mittakaavaa pienennettäisiin siten, että haitat vähenisivät. Ja, että aluella oleva vanha kaatopaikka on hoidettaisiin kuntoon, vaikka se ei mitenkää sorakuoppahankkeeseen liitykkään. Tässä linkki sorakuoppaa vastustavaan adressiin.

Nimby siis ilmenee omallakin kohdallani, vaikka ei kuoppa takapihalleni tulekkaan. Matkaa on öpaut 600 m tai vähän enemmän. Lupapäätöksestä voi toki valittaa ja luultavasti valituksia myös tulee. Lähiasukkailta ja myös toiminnanharjoittajalta, joka ei ole tyytyväinen lupamääräyksiin. Oma aktiivisuuteni tässä jää nimilistan allekirjoitukseen.  Olen vähän pessimistinen valitusten vaikutuksesta hankkeeseen. Viivästystä hankkeelle valitukset kuitenkin aiheuttanevat.

Soraa ja kiviaineksia tarvitaan tie- ja muissa infrahankkeissa sekä myös omakotitalon pohjarakennustöissä.  Omankin talon rakentamiseen meni muutama sata tonnia maa-aineksia. Muutama kuorma tontilta myös lähti maankaatopaikalle.

Pääkaupunkiseudulla rakennetaan eniten ja sinne täältä Kanta-Hämeen alueelta kai sorakuormat yhä useammin suuntaavat.  Tämä tuntuu pitkällä aikavälillä vähän huolestuttavalta kun täällä Hausjärven ja mm. Hyvinkään alueelle on vielä harjuja jäljellä. Uusia soranottolupahakemuksia taitaa kuitenkin olla viereillä suuri määrä. Jatkossa soranotto siis voi edelleen täällä laajeta koska pääkaupunki seutu vetää ihimisä ja myös soraa puoleensa.  Alkaako soran kaivutyöt keittiöni ikkunasta näkyvän harjun alueella kymmenen vuoden kuluttua tai vähän myöhemmin. Kukapa tietää, vaikka nykyinen kaava ei sitä mahdollistakkaan. Luulisin.

Mistähän saataisiin rakennusaineeksi soraa ja kiviaineksia korvaaava materiaali? Edes sen verran, että kuoppia ei kaivettaisi asuntoalueiden läheisyyteen tai arvokkaisiin luontokohteisiin. Kierrätetäänkö rakennuskelpoisia maa-aineksia riittävästi? Voidaanko maankaatopaikoille toimitettuja ylijäämämaita jalostaa käyttökelpoisiksi?

Eräs tuntemani kuntalainen kirjoitti taannoin paikallislehden yleisönosastolle Ryttylän sorakuoppahankkeesta ja ilmaisi mielipiteenään suurin piirtein, että harjut ovat arvokkaampia sora-alueina kuin virkistysalueina. Pohjavedelläkään ei kirjoittajalle ollut sanottavaa arvoa.

Asiasta voi olla monta mieltä ja se sallittakoon.  Suomessa on kuitenkin suuri joukko ihmisiä, jotka näkevät luonnon lähinnä raaka-ainevarastona, jolla on vain raaka-aineesta saatava rahallinen arvo.  Luonto- ja ympäristöarvoja ei tunnisteta eikä ymmärretä. Vieläkään. Kirkkomäen alue ei ole mikään luonnontilainen alue, vaan hakkuualueiden täplittämää talousmetsää. Siellä polveilee runsaasti polkuja, joita käyttävät koiranulkoiluttajat, lenkkeilijät sekä läheisen tallin ratsastajat. Asumisviihtyvyys täällä kuitenkin on hyvä. Palvelut on lähellä ja yhteydet pelaa. Turvallinen asuinpaikka. Näille asioille on vaikea määrittää rahallista arvoa, mutta arvoa niillä kuitenkin on. Ihmisten mielissä. Viimeistään sitten kun ne menetetään.

Alueella on siis laajoja taimikkovaiheessa olevia metsiköitä. Taimet yltävät noin polveen saakka. Metsätalouteen liittyvä toiminta täällä ei ketään ole häirinnyt. Ikkunastani näkyy yksi tällainen taimikkoalue, joka kasvaessaan vähitelleen varjostaa ilta-auringon. Tuo yläkulman oravakuva on otettu takapihalta. Sieltä harjun puolelta. Hyvin näkyy ote pysyvän metallissakin.


sunnuntai 19. huhtikuuta 2009

Kesätöitä tiedossa!

Ja omakotiasukkaalla askaretta riittää. Omakotiasukkaan aivot miettivät ja pohtivat paljon taloon liittyviä asioita. Pitäiskö rännit jo puhdistaa? Miten istutukset ovat selvinneet talven yli? Pitäisikö pihaa laatoittaa? Mitä hedelmäpuita kannattais istuttaa ja milloin? Terassille pöytä ja tuolit, mutta millaiset? Terassilaudat kannattaisi öljytä tänäkin vuonna. Mitenkähän säästäisi energiaa? jne. jne. Sitä tavallista.

Ei ole kesäloman ajankohtaa vielä päätetty, mutta tekemistä lomalle on jo tiedossa. Tarkoitus on tehdä ns. käyttöullakosta lämmin tila. Tilaa käytettäisin varastona ja ehkä kuntoilupaikkana. Kuntopyörän, soutulaitteen tai jonkun muun kuntoiluihmeen sinne voisi sijoittaa. Siellä sitten kelpaisi hikoillen ikkunasta korkealta ulos tuijotella. Näkymä on metsäää ja vähäsen varaston peltikattoa ja autokatoksen tiilikattoa.
Ullakolla ei tällä hetkellä ole muuta kuin porrasluukku sisäänkäyntinä, harvalaudoitus lattiana ja päädyssä yksi ikkuna. Siitäkin näköjään puuttu vielä ikkunapelti!

Tilasin juuri kuormallisen eristeitä, tuulensuojaa, lankkuja sekä höyrynsulkumuovia. Ennen eristystöitä pitää tehdä kiinnityspaikat pistorasioille, katkaisijoille ja lampuille. Pieni sähköpatteri riittää lämmittämään tilan. Energiankulutus siis kasvaa. Aikamoinen projekti tämäkin. Kesätyö, josta palkkana on valmis tila käytettäväksi.

keskiviikko 15. huhtikuuta 2009

Ajat muuttuvat ja ilmasto sen mukana, vai muuttuuko?

Olen seuraillut vuosikausia keskustelua ja uutisoinita ilmaston lämpenemisestä ja ihmisen osuudesta siihen. Ilmaston lämpenemistä perustellaan CO2-pitoisuuden kasvamisella ja syynä siihen pidetään teollisen toiminnan ja liikenteen aiheuttamia päästöjä. Ilmaston lämpenenemistä pidetään faktana ja myös poliitikot yhä laajemmin hyväksyvät asian ja säätävät kansainvälisiä sopimuksia, joilla pyritään vähentämään radikaalisti ihmisen aiheuttamia kasvihuonekaasupäästöjä. Obamakin. IPCC tuottaa tietoa ja teorioita teorian tueksi. Samoin sanotaan havaintojen tukevan teoriaa ilmaston lämpenemisestä. IPCC:n lisäksi monet tahot luovat lähes kauhukuvia mielikuvituksellisillä skenaarioillaan. Esim. käsistä karkaava ilmaston lämpeneminen tuhoaa koko elämän maapallolta. Tai Gröönlannin jäätiköt sulaa suhahtavat vuosisadassa ja aiheuttavat megalomaanisen tulvan. Idealistit ja fanaatikot pitävät suurinta ääntä.

Olen maallikko ilmastoasioissa enkä jaksa perehtyä kovin syvällisesti ilmaston lainalaisuuksiin. Olen siis asiantuntijoiden armoilla. Vai olenko? Olin aikoinaan Skepsiksen jäsenkin koska järjenvastaista huuhaata tuntui tulevan joka tuutista. Porukka osoittautui ( silloin 90-luvulla) varsin änkyräksi yhden asian kerhoksi. Horoskoopit tuntui olevan se tärkein asia. Ehkä Skepsis on muuttunut, pitänee tarkistaa. Tietty skeptisyys on kuitenkin jäljellä ja nyt viime aikoina skeptisyys IPCC:n tuottamaan ilmastonmuutosta rummuttavaan tietoon on johtanut kohdallani koko teorian kyseenalaistamiseen. Vaikka kaikille teorioille on kyseenalaistajansa en jaksa uskoa, että kaikki ilmastoskeptikot ovat öljy- tai energiateollisuuden hämäämiä hörhöjä.
Muuttuuko ilmasto sitten ja mihin suuntaan? Piru ties ja IPCC luulee tietävänsä. Luulisin.
Säästän kuitenkin energiaa, mutta perusteena siihen on hinta.

tiistai 14. huhtikuuta 2009

Kuivalihamarkkinoilla!


Käytiin sitten Pääsiäisen aikana Lapissa ja kun aikaa oli myös Savukosken Kuivalihamarkkinoilla.
Kirjoitin aiheesta jo aiemminkin.  Ohessa kuva Öllötysaukion laidalla olevasta komeasta risukarhusta vai mikäseon.  Lienee paikallisen taiteilijan luomus. Sää oli suosiollinen ja keväinen auringonpaiste häikäisevä. Kesä on tulossa. Hyvä sää ja jo perinteiseksi muodostunut tapahtuma keräsi taas kylän täyteen väkeä. Suuri osa oli varmaan paikallisia, mutta alueelle pakkautunut automäärä kertoi, että meitä kauempaakin tulleita oli paljon. Alue on tosin varsin pieni eikä tungoksen aikaansaamisen tarvita valtavia väkijoukkoja. Tällä kertaa kuitenkin väkeä tuntui olevan edellisiä kertoja enemmän. Pääsylippukaan ei hinnallaan päätä huimannut. Kolme euroa.  Reilun kahvikupillisen hinta. Juhla-alueella oli markkinapaikalle tyypillisesti makkaran, lakritsin, karkin, leivonnaisten ja ilmapallojen myyjiä ja sekä aihepiirin mukaisesti paljon syötävää poroa sekä muikkuja että kirjolohta. Lohta oli maistiaisiksi tarjolla japanilaiseen tyyliin. Raaka lohipala kastettiin liemimäiseen kastikkeeseen ja suussa sulavan makuinen makupala oli valmis.
Koska oltiin Kuivalihamarkkinoilla oli ihan pakko ostaa annos kuivalihakeittoa ja tietysti myös kuivalihaa kotiin vietäväksi. Kuuma kuivalihakeitto tarjottiin noin puolen litran kippoon. Keitto olikin lähes kiehuvan kuumaa ja sitä sai varovasti siemailla tovin ennen ronskimpaa syömistä. Hyvää oli keitto. Hintaa annoksella oli 7 euroa. Ei ihan edullinen, mutta mielestäni hintansa arvoinen. Kampanisut ja nokipannukahvit jäi nyt väliin.

Joku pohjoinen kansanedustaja  ( nainen kok) oli myös paikalla ja tietysti sen piti puhumaan päästä.  Jotain puhui EU-vaaleista ja direktiiveistäkin valitti. Ihmetteli myös miksi petomääriä pitää eu-määräyksin säännellä kun parempi tieto ja taitokin olisi täällä Lapissa. Etelän miehenä tuli vain mieleen, että montakohan sutta, ilvestä, ahmaa tai karhua Lapissa tallustelisi, jos paikalliset saisivat päättää. Taitaisivat pedot olla aika harvinaisuuksia.
Puhetta kuunnellessa kuljin muikunpaistopaikan ohi ja oli ihan pakko ostaa annos paistettuja muikkuja. Valmista joutui kyllä odottamaan noin kymmen minuuttia, mutta se kului mukavastai muikuin paistoa seuraten. Kiireisiä olivat muikun valmistajan kun samaan aikaan iso joukko jonotti nakkipottupöperöänsa samasta myyntipaikasta. Perinneruoka kai sekin.

Ohjelmassa oli lisäksi isoja ja pieniä Rösölänperän ruppanoita sekä senioreita.  Seniorit vetivät pitkähkön tanhutanssiesityksen sohjoisella alustalla. Tanssi sujui verkkaisesti mutta tyylikkäästi.
Samperin Savotta oli myös avoinna ja sekin oli täynnä asiakkaita. Ravintola oli juuri vaihtanut omistajaa eli kunta oli paikan myynyt. Oli kuulemma joku paikallinen hurja putiikin ostanut. Myyjän mielestä liian halvalla.

Käytiin myös luontokeskuksessa, jossa oli täytettyjä paikallisia eläimiä, lintuja ja kaloja. Niin ja eläviä ihmisiä. Lisäksi vielä luontokuvia ja led-valoilla toimivat rakotulet! Aika samanlainen löytyy Pyhätunturilta.

Kuivalihaa tietysti piti myös ostaa. Matkaan tarttui kaks palasta kotiin vietäväksi. Nyt vasta maistoin ja hyväksi totesin. Ei liian kovankuivaa eikä liian suolaista. Sopivasti puukolla vuoltavaa.
Hinta paistikuivalihalle oli 69 €/kg ja ulkofile kuivalihalle 75 €/kg.  Elämä on.
Veijo Leppäjärvi Värriöstä oli poromies, joka kuivalihat möi. Suosittelen.

Alla kännykkävideota markkinoilta. Tunnelma markkinoilla oli leppoisa niinkuin pienempien paikkojen kesätapahtumissa yleensäkin on. Olivat ne sitten mihin vuodenaikaan hyvänsä.




sunnuntai 5. huhtikuuta 2009

Virpomisista ennen ja nyt

Tänään oli sitten se päivä, jolloin sai varautua ovikellon sointiin ja sitä seuraavaan virvontaan.

Opiskeluaikaan asuin Oulussa Linnanmaalla yhdessä muutaman tuhannen muun opiskelijan kanssa. Ekat vuodet meni kolmen hengen soluasunnossa ihan yliopiston yhteydessä olevassa kahdeksankerroksisessa talossa. Täällä kohtasin virpojat ensimmäisen kerran sitten lapsuuden. Ensimmäistä ihmettelin ja annoin banaanin kun muuta ei oikein ollut. Vartin päästä tuli toinen, jolle annoin sen viimeisen banaanini. Parin minuutin päästä tuli kolmas...väsynyttä opiskelijaa alkoi vähitellen potuttaa, kuuntelin kuitenkin kohteliaasti vielä tämän ja valittelin että, eipä ole nyt muuta annettavaa kuin hyvän Pääsiäisen toivotus. Tämän jälkeen en enää ovea avannut, vaikka ovikello kilkatti vielä ainakin puolikymmentä kertaa. Iltasella huomasin rappukäytävässä parilla ovella teipatun lapun jossa luku, "Ei virpojia eikä pullonkerääjiä". Hyvä idea. Paikalliset vekarat olivat oppineet, että opiskelijoille kertyy kämppiinsä runsain määrin tyhjiä pulloja. Niinpä pullonkerääjiä saatoi käydä ovella, yleensä maanantaina, useampiakin. Opiskelija hermo kiristyi pienistä.

Tänään oli jo eri tilanne. Oli varattu vähän karkkia ja hedelmiäkin on annettavaksi jos vaikka virpojia tulisi enemmänkin. Aamulla noin kymmenen maissa ovikello soi. Ovella oli pieni, vaalea, mustalakkinen tyttö. Kuin H. Potterin elokuvista. Pieni ääni sanoi "Saako virpoa?" Ja myönteisen vastauksen jälkeen tuli pienen tytön pienellä äänella "Virvon varvon tuoreeks terveeks....palkka mulle!" Äitinsä huolehti ihan vieressä. Saimme värikkään ja kauniin Pääsiäisrisun. Harmitti kun kamera ei ollut käden ulottuvilla. Palkaksi sai suklaakeksin ja lähti innokkaasti kävelemään naapuritalon suuntaan. Tämä ja pari muuta pikku virpojaa toivat mukavasti hyvää tuulta sunnuntaipäivään. Toisin kuin silloin opiskeluaikana. Vuodet muuttavat mieltä.

lauantai 4. huhtikuuta 2009

Optista harhaa!

Joskus näkee lehdissä ja netissä erilaisia optisia harhoja tuottavia kuvia.
Nyt löytyi sivusto, jossa niitä on ainakin riittävästi.

torstai 2. huhtikuuta 2009

Selaimia selaten tyyli ja vauhti vaihtelee!

Ensimmäinen käyttämäni nettiselain oli se ensimmäinen laatuaan eli Mosaic. Siitä onkin kauan. Sitä ennen,siis vielä kauemmin sitten, surffailin verkon hakemistoissa ja kansiossa ohjelmalla nimeltään Gopher tai jotain sinne päin. Jossain vaiheessa tuolloin, opiskellessani Oulun Yliopistossa, sain sieltä ihan ensimmäisen oman sähköpostiosoitteenkin. Palvelinkoneen nimi oli silloin Paju.Silloisen postiohjelman nimeä en edes muista. Käytössä oli joku Unix-pojainen viritys, joka kuitenkin toimi. Uutisryhmiä oli silloin, siis 80-90-luvun vaihteessa muutaman ruudullisen pituinen lista. Ääkkösiä ei systeemit tunnistaneet vaan kirjoituksessä ä oli ae tai d ja ö oe tai jotain. Esim. kypdrd tai kypara. 90-luvulla pääsin sitten ensimmäisen kerran pankkiin tietokoneellani, joka oli ns. pönttömäkki. Yhteys hoitui piipittävällä modeemilla yliopiston numeroon soittamalla. Merkkipohjainen yhteys pankkiin oli hidas, mutta toimi kuitenkin ja laskun maksaminen onnistui. Oli jännää. Tekniikka oli ihmeellistä ja kehitys nopeaa. Uutisryhmiä alkoi olla myös Suomen kielellä. Tai siis minä löysin niitä. sfnet.keskustelu jne.. ja oli myös sfnet.uutuudet. Uusia www-sivuja kun nettiin ilmestyi melkein joka viikko!!
Sitten tuli selain nimeltään Netscape ja nettiin hakukone AltaVista. Alkoi varsinainen nettisurffailu ja surffailtavaakin alkoi jo olla aivan tolkuttomasti. Tuo on historiaa ja nyt on nyt. Netti on arkipäivää ja selaimiakin riittää.
Selaimia koneellani on neljä; Ghrome, Safari, Firefox ja IE. Viimeisimmät versiot. Safari ja Chrome ovat erilaisia ja Firefox ja IE vähän enemmän perinteistä tyyliä. Nopeudessa Safari ja Chrome päihittävät nämä muut mennen tullen. Harmi vain, että kaikki nettisivut eivät oiken toimi kaikilla selaimilla. Harmi. Nyt minulla on Safari käytössä. Netissä olen ollut jo kaksi vuosikymmentä. Se on pitkä aika. En kuitenkaan ole nettinatiivi koska kasvoin aikuiseksi analogisessa maailmassa. Nestori ehkä paremmin ehkä kymmenen vuoden kuluttua.