maanantai 20. huhtikuuta 2009

Ryttylän sorakuopasta ja vähän muutakin


Hausjärven Kunnanhallitus myönsi 31.3.2009  hakijalle maa-ainesluvan soranottoa varten Ryttylässä Kirkkomäellä. Sorakuopan alue on maakuntakaavassa merkitty maa-aineksen ottoalueeksi. Tästä huolimatta hanke tuli yllätyksenä lähialueen asukkaille ja monelle muullekkin ryttyläläiselle. Kunta myi vuodesta 2004 alkaen alueelta omakotitontteja, jotka menivätkin aika nopeasti kaupaksi. Kaupanteon yhteydessä mahdollinen soranoton aloittaminen ei tullut esiin, ja osa tontin ostaneista on kokenut tämän salailuksi kunnan taholta. Ostimme tontin tältä alueelta ja rakensimme talon, jossa on asuttu jo heinäkuusta 2006 saakka. Asumista, talon viimeistelyä ja pihan virittelyä jo kaks ja puoli vuotta. Sorakuoppahankkeen tullessa julki allekirjoitin sitä vastustavan nimilistan ja nyt kun lupapäätös tuli allekirjoitin uuden nimilistan. Toivon siis edelleen, että sorakuoppaa ei tänne tulisi. Tai, että ainakin toiminnan mittakaavaa pienennettäisiin siten, että haitat vähenisivät. Ja, että aluella oleva vanha kaatopaikka on hoidettaisiin kuntoon, vaikka se ei mitenkää sorakuoppahankkeeseen liitykkään. Tässä linkki sorakuoppaa vastustavaan adressiin.

Nimby siis ilmenee omallakin kohdallani, vaikka ei kuoppa takapihalleni tulekkaan. Matkaa on öpaut 600 m tai vähän enemmän. Lupapäätöksestä voi toki valittaa ja luultavasti valituksia myös tulee. Lähiasukkailta ja myös toiminnanharjoittajalta, joka ei ole tyytyväinen lupamääräyksiin. Oma aktiivisuuteni tässä jää nimilistan allekirjoitukseen.  Olen vähän pessimistinen valitusten vaikutuksesta hankkeeseen. Viivästystä hankkeelle valitukset kuitenkin aiheuttanevat.

Soraa ja kiviaineksia tarvitaan tie- ja muissa infrahankkeissa sekä myös omakotitalon pohjarakennustöissä.  Omankin talon rakentamiseen meni muutama sata tonnia maa-aineksia. Muutama kuorma tontilta myös lähti maankaatopaikalle.

Pääkaupunkiseudulla rakennetaan eniten ja sinne täältä Kanta-Hämeen alueelta kai sorakuormat yhä useammin suuntaavat.  Tämä tuntuu pitkällä aikavälillä vähän huolestuttavalta kun täällä Hausjärven ja mm. Hyvinkään alueelle on vielä harjuja jäljellä. Uusia soranottolupahakemuksia taitaa kuitenkin olla viereillä suuri määrä. Jatkossa soranotto siis voi edelleen täällä laajeta koska pääkaupunki seutu vetää ihimisä ja myös soraa puoleensa.  Alkaako soran kaivutyöt keittiöni ikkunasta näkyvän harjun alueella kymmenen vuoden kuluttua tai vähän myöhemmin. Kukapa tietää, vaikka nykyinen kaava ei sitä mahdollistakkaan. Luulisin.

Mistähän saataisiin rakennusaineeksi soraa ja kiviaineksia korvaaava materiaali? Edes sen verran, että kuoppia ei kaivettaisi asuntoalueiden läheisyyteen tai arvokkaisiin luontokohteisiin. Kierrätetäänkö rakennuskelpoisia maa-aineksia riittävästi? Voidaanko maankaatopaikoille toimitettuja ylijäämämaita jalostaa käyttökelpoisiksi?

Eräs tuntemani kuntalainen kirjoitti taannoin paikallislehden yleisönosastolle Ryttylän sorakuoppahankkeesta ja ilmaisi mielipiteenään suurin piirtein, että harjut ovat arvokkaampia sora-alueina kuin virkistysalueina. Pohjavedelläkään ei kirjoittajalle ollut sanottavaa arvoa.

Asiasta voi olla monta mieltä ja se sallittakoon.  Suomessa on kuitenkin suuri joukko ihmisiä, jotka näkevät luonnon lähinnä raaka-ainevarastona, jolla on vain raaka-aineesta saatava rahallinen arvo.  Luonto- ja ympäristöarvoja ei tunnisteta eikä ymmärretä. Vieläkään. Kirkkomäen alue ei ole mikään luonnontilainen alue, vaan hakkuualueiden täplittämää talousmetsää. Siellä polveilee runsaasti polkuja, joita käyttävät koiranulkoiluttajat, lenkkeilijät sekä läheisen tallin ratsastajat. Asumisviihtyvyys täällä kuitenkin on hyvä. Palvelut on lähellä ja yhteydet pelaa. Turvallinen asuinpaikka. Näille asioille on vaikea määrittää rahallista arvoa, mutta arvoa niillä kuitenkin on. Ihmisten mielissä. Viimeistään sitten kun ne menetetään.

Alueella on siis laajoja taimikkovaiheessa olevia metsiköitä. Taimet yltävät noin polveen saakka. Metsätalouteen liittyvä toiminta täällä ei ketään ole häirinnyt. Ikkunastani näkyy yksi tällainen taimikkoalue, joka kasvaessaan vähitelleen varjostaa ilta-auringon. Tuo yläkulman oravakuva on otettu takapihalta. Sieltä harjun puolelta. Hyvin näkyy ote pysyvän metallissakin.