perjantai 22. toukokuuta 2009

Matkakertomus Florida, osa 2: Mennään bussilla!

Maaliskuussa kirjoitin matkakertomusta lomamatkastamme Floridaan. Siinä lupailin omaa tarinaa  ostoskeskukseen suuntautuneesta bussimatkasta. Vähän ekomatkailua julkisilla.

Kuvat vähän sikinsokin, mutta kun htmllää en hallitse ja kuvan liittäminen blogiin on niin kömpelön kaavamainen proseduuri niin jälki on mitä on. Mutta olkoon.

Valoisa jälkiruoka Bubba Schrimpissä, bussipysäkki ja bussi Sawgrass Mills:n porteilla.











Torstaina 26.2.2009 Fort Lauderdale
Kirjoittaja "Sisko".
Torstai oli kuuma päivä, odottelimme Katjan kanssa bussia numero 11, jolla pääsisimme Seebreeze boulevardilta Sunrise blvdille ja bussiin numero 36. Olimme jo tiistaina tulleet hotellille bussilla Las Olasista, joten tiesimme, että bussiin täytyy varata tasaraha. Odoteltuamme n. 15 minuuttia bussi saapui ja ostimme päiväliput á 3$. Bussissa ei ollut kovin paljon muita matkustajia kyseiseen suuntaan n. klo 9.30.
Olime jo nähneet Fort Lauderdalen kanaalit ja hulppeat huvipurret talojen laitureissa. Las Olasissa oli bussiasema, jossa odottelimme jonkin aikaa, ennen kuin matka jatkui. Alitimme valtatie 95:n ja saavuimme North West 27 avenuelle, ja jäimme pois East Sunrise blvd:lla. Pois jääntiä varten ei bussissa ollut stop-nappia vaan bussin ikkunoiden korkeudella kulki naru keulasta bussin perälle, josta täytyi vetää. Opimme myös, että bussin ovea ei suinkaan avaa kuljettaja, kuten Suomessa vaan bussista pääsee näppärästi ulos tönäisemällä ovi auki.
Kävelimme läheiselle bussipysäkille ja route 36-bussin (kuva Bussi36) odottelu kesti aikamoisen tovin kuumassa auringon paahteessa. Odotellessamme ohitsemme käveli paikallinen rikkaruohon myrkyttäjä. Tien varsi näytti siltä, että myrkkyä oli roiskahtanut vähän laajemmallekin alueelle. Muutenkaan ympäristö Las Olasin takana ei ollut niin siisti kuin hotellimme lähialueilla.
Pääsimme Sawgrass Mills Malliin n. klo 10.30. Kauppoja kyseisessä ostoskeskuksessa on n. 350.
Menimme alussa kenkäkauppaan, mutta emme viipyneet siellä pitkään. Marshalls sen sijaan sai aikamme kulumaan ainakin tunnin. Kokeilimme farkkuja ja paitoja, mutta kokomerkinnät tuottivat päänvaivaa. Kaikki farkkumallit olivat ns matalalantiomallia ja reisistä niin tiukat, etteivät mahtuneet minulle, joten jätin ne ostamatta. Katjan mukaan taisi tarttua yhdet farkut ja pari paitaa.
Seuraavaksi kävelimme katsastamassa matkalaukkuja ja päätinkin pois lähtiessämme palata ostamaan yhden.
Söimme välillä ostoskeskuksen ruokatorilla. Laskin, että ruokapaikkoja samalla aukiolla oli ainakin 12. Oli kiinalaista, kuubalaista, japanilaista, pizzaa, KFC ja Burger King jne. Itse päädyimme kuubalaisiin sandwicheihin paahtopaistilla, mukaan saimme vielä salaatin 1$:n lisähintaan.
Jatkoimme ostoskierrosta. Yhden heräteostoksen tein, se oli hiuslisäke, jonka myyntiesittelijä sangen näppärästi kiinnitti päähäni ja muotoili siitä näyttävän kampauksen. Hinta 40 $.
Kävelimme eteenpäin ostoskeskuksessa ja yritimme päästä välillä tupakalle, mutta ulko-ovia ei tahtonut löytyä millään. N. puoli mailia käveltyämme sellainen vihdoin löytyi ja saimme tupakanhimomme tyydytettyä. Kävimme samalla restroomissa muilla tarpeilla.
Tulimme takaisin ostoskadulle ja päätin ostaa Clarksin liikkeestä kengät. Kokonumeroissa oli taas ihmettelemistä, lopulta ostin sandaalit ja joustavapohjaiset tossut kokoa 6½, hinta yhteensä n. 110 $.
Kävimme myös yhdessä suuressa outlet myymälässä, taisi olla VF-outlet, josta mukaani lähti farkut, shortsit ja kahdet rintaliivit. Katja halusi ehdottomasti Victoria’s Secretin kassin, joten suuntasimme sinne. Alusasut olivat kuitenkin sen verran arvokkaita, että päädyimme ostamaan hajuvettä ja voiteita, 6 tuotetta 30 $:lla, tietenkin liikkeen vaaleanpunaiseen kassiin pakattuna. Myyjä kysyi haluaisimmeko Victoria’s Secretin kanta-asiakaskortin, mutta naureskelimme, että ei taida Suomesta kyseisen ketjun liikkeitä löytyä. Jälkeenpäin kyllä harmittelimme, ettemme ottaneet korttia, olisihan sitä voinut näyttää yhdelle jos toiselle.
Takaisin ostoskeskuksesta kohti Seebreeze blvdia lähdimme n. klo 15, kun olin käynyt ostamassa matkalaukun, 63,50 $.
Paluumatka tuntui mukavalta, olihan moni kadunnimi jäänyt tulomatkalla mieleen ja pysyimme kokoajan niin sanotusti kartalla. Kiertelimme bussilla pikkuteitä asutusalueiden läpi. Ympäristö oli aika tavallisen näköistä lähiöasutusta, enimmäkseen tummaihoisten asuttamaa. Matkustajia olikin ihan kiitettävästi, osa joutui seisomaan. Bussin täytti iloinen puheensorina ja ihmiset auttoivat mielellään toisiaan ostoskassien ja matkalaukkujen kanssa. Tunnelma oli jotenkin aito ja kokemuksen arvoinen. Muutamien ihmisten pukeutuminen tosin huvitti. Nuorilla miehillä näytti olevan muotia pitää niin suuria housuja, että ne olivat putoamaisillaan ellei kävellessä pitänyt liitingistä kiinni.
Bussimatka Sawgrass Millsistä NW27 avenuelle kesti huomattavasti kauemmin kuin mennessä. Ohitimme suuren kirpputorialueen, Swap Shopin, jossa on kuulemma myös ainoa Fort Lauderdalin drive-in -elokuvateatteri. Pysäkiltä nousi kyytiin ihmisiä täyteen pakattujen mustien jätesäkkien kanssa. Ilmeisesti ostosten teko kyseisessä paikassa on kannattavaa.
Jäimme bussista odottamaan bussia nro 11. Odottelu ei tuntunut lainkaan vastenmieliseltä vaan aika kului amerikkalaista liikennekulttuuria seuratessa Seisoimme sangen epäsiistillä pysäkillä (kuva Pysäkillä), ja liikenne oli vilkkaimmillaan, ohi meni ainakin 20 koululaisbussia. Samalle pysäkille saapui paikallinen laitapuolen kulkija. Amerikassa julkijuopottelu on kiellettyä, niinpä tämäkin miekkonen nautti juomaansa sivistyneesti ruskeaan paperipussiin piilotetusta pakkauksesta. Hän oli varsin kiinnostunut Suomesta kysellen kaikenlaista lentomatkan kestosta dollarin kurssiin. Hän myös ihmetteli, miksi olimme liikkeellä kahden ja että eikö meillä ole sukulaisia. Samainen mies kävi äänekästä keskustelua myös vilkasliikenteisellä avenuella ajavan naishenkilön kanssa tämän pysähtyessä.
Sheriffi pysäytti jonkun auton keskelle ruuhkaa ja kovin kauan tuntui asian selvittely kestävän. Olisin halunnut ottaa valokuvia, mutta en tiennyt miten poliisit olisivat kuvaamiseen suhtautuneet.
Odoteltuamme bussia n. ½ tuntia, se vihdoin saapui. Tämäkin bussi oli varsin ruuhkainen. Suuri osa ihmisistä jäi pois Las Olasissa. Sieltä nousi kyytiin täysin mustiin vaatteisiin pukeutunut, parrakas saksalainen mies. Hän kysyi, osaammeko saksaa, johon vastasin ”Ich kann nicht deutch sprechen”. Hän arvasi vielä, että taidamme olla äiti ja tytär (ehkä minunkin täytyy hyväksyä, etten näytä enää ihan nuorelta…). Olisin toki voinut heittäytyä hänen kanssaan juttusille, mutta en ollut enää kovin puheliaalla tuulella.
Saavuimme Seebreeze blvdille n. klo 17.30 eli 2½ tuntia Sawgrass Millsistä lähdön jälkeen. Kuubalaisen sandwichin antama energia oli kulutettu ja päätimme suunnata Bubba Gump Srimpiin nauttimaan päivällistä (Kuva Jälkiruoka).







Lähetä kommentti