maanantai 22. kesäkuuta 2009

DNA-testi toimii kuin junan vessa, vai toimiiko?

CSI:ssä dna-tutkijat narauttavat rikolliset näppärästi pumpulipuikolla kalterien taakse. Testi otetaan, vaikka sitä vastustelisikin. Avulias tuomari/syyttäjä antaa ukaasin ja testi otetaan vaikka väksin. Ellei tutkija pihistä epäillyn juomalasia baarissa tai epäillyn kotona. Pumpulipuikkoja näyttä tutkijoilla olevan aina mukana.

Mutta mutta. Nyt kuuluu kummia Saksan suunnasta. Epäilyt heräsivät kun saman henkilön dna löytyi kymmenistä eri rikospaikoista eri puolilla Saksaa ja jopa muistakin maista. Ehtivä on rikollisen pitänyt olla jos kaikissa paikoissa käväi pahojaan tekemässä.

DNA-testaus on siis rutiinia ja siinä se riski piileekin. Näyte, tutkimus ja raportti. Siihen ei aikaa näytä menevän kuin pumpulipuikon heilahdus kitalaen kautta analysaattoriin.
Saksasaa sekavaa tilannetta alettiin tutka tosissaan ja karmea totuus paljastui. Niissä niin kätevissä pumpulipuikoissa oli ihmisen DNA:ta! Siis jonku pumpulipuikkojen valmistajan työntekijän tai työntekijöiden. Pumpulipuikot olivat tietysti steriilejä, mutta kun se DNA ei siinä steriloinnissa häviäkkään. Vain bakteerit poistuvat keskuudestamme pumpulipuikon kokoisesta osaa avaruutta.
Skandaalihan tilanteesta siis muodostui ja nyt haetaan syntipukkeja. Pumpulipuikkojen valmistaja puolustautuu sanomalla, että ei se ole väittänytkään puikkojen olevan DNA:sta vapaita, vaan steriilejä ja sitä ne ovatkin. Eli ostaja on saanut sitä mitä on tilannut.
Onkohan joku poloinen pumpulipuikkotehtaan työntekijä tapahtunee takia syyttömästi vankilassa?

Aihe on nyysitty uusimmasta KEMIA-lehdestä.