lauantai 13. kesäkuuta 2009

Identiteettivarkaus

Netti on luonut uuden tavan kommunikoida, viettää aikaa, tehdä työtä ja viihtyä. Tämän mukana on tulut uusia tapoja tehdä rikoksia jopa niin, että lainsäädäntö ei pysy tässä mukana.
On roskapostia, joissa kysellään luottokortin numeroa tai johdatetaan kyseenalaisille sivustoille, joiden ainoa tarkoitus on ottaa rahat pois tavalla tai toiselle. Hyväuskoisten höynäytys on ilmeisen kannattavaa toimintaa. Ei kai muuten roskapostit muodostaisi yli puolta kaikesta sähköpostiliikenteestä.

Identiteetti on identiteetti ja myös sen voi nykyään varastaa. Identiteettivaras tyhjentää tilit, nostaa lainaa, tilaa tavaroita...sinun laskuusi! Ja se käy nopeasti!
Toki ennenkin on vastaavia huijauksia tehty, mutta ei läheskään siinä mittakaavassa kun nettiaikana. Suomen lakien mukaan identiteettivarkaus ei taida rikos olla. Ei ennenkuin varastettua identiteettiä on käytetty. Tämä tarkoittaa, että identiteettien keräilyä ja edelleen myyntiä ei ole kriminalisoitu!

Laki voidaan tietysti säätää, nutta mitä sen lain valvonta tarkoittaa? Nettiseurantaa, valvontaa jne. Eli viranomainen alkaa valvoa entistä tarkemmin nettiliikennettäsi. Laki voi muodostua nettisensuurilaiksi. Vai voiko?

Blogeista ja feisbuukeista yms. löytyy varsin helposti identiteetin perustiedot: nimi, puhelinnumero ja myös osoite pienen nettisurffailun jälkeen. Näillä tiedoilla ei vielä identeettiä varasteta, mutta jos kirjoittaja tekee luottokorttimaksuja netissä vähän epäilyttävissä paikoissa, on luottokortin numerokin saatavissa. Näissä asioissa täytyy vain olla tarkkana, mutta riittääkö se?
Lainsäätäjät ja nettiasiantuntijat voisivat ottaa tämän asian hoitaakseen, jotta identiteettivarkaata saadaan kuriin.



2 kommenttia:

  1. löysin tämän googlella kyselisin nyt anonyymina, että voikohan nimellä, osoitteella, puhelinnumerolla ja sotulla saada jotakin aikaan? epäilen, että eräs henkilö on saanut sotuni tietoonsa. mitä tämä tarkoittaa? eikö tämä ole laitonta, jos hän on onkinut sen? mitä kaikkea sillä voi tehdä?

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentista. Kysymyksesi herätti ensin epäilyn, että olet juuri se, joka on sotun urkkinut ja nyt miettii miten sitä käyttäisi!

    Vastaan nyt kuitenkin.
    Jos joku urkkii toisen sotun tietoonsa, se ei sinänsä ole rikos, koska vieraan sotun tietäminen ei ole rikos. Rikos sen sijaan saattaa olla se tapa, miten hän on tiedon sotusta hankkinut.

    Jos tämä urkkija tietää sotun lisäksi myös osoitteen, voi hän hankkia esim. henkilöllisyystodistuksen. Tämä puolestaan antaa mahdollisuuden vaikka hakea pankista lainaa toisen nimiin. Tämä täyttää jo mielestäni rikoksen tunnusmerkit ainakin asiakirjaväärennös ja kyseessä on myös petos jos asiakirjalla hankitaan jotain hyötyä. Eli vaikka identiteettivarkautta ei ole laissa määritetty rikokseksi, väärällä identiteetillä tehdyt rikokset ovat rangaistavia. Lisäksi identiteettivaras jää, ainakin Suomessa varsin nopeasti kiinni, jos pankkipetosta yrittää.


    Tosin pelkällä nimella ja osoitteellakin voi tehdä kiusaa.

    VastaaPoista