tiistai 7. heinäkuuta 2009

Kehitys kehittyy, mutta pysyykö inhimillisyys mukana?

Koneellistuminen ja automaatio ovat mullistaneet maailmaa jo kai kolmesataa vuotta. Automaatio on aina vienyt joltain työntekijältä työpaikan suoraan tai epäsuorasti. Tämä on johtanut menneinä vuosisatoina muutamiin kapinoihin, jotka ovat kohdistuneet koneisiin. Esim. kehruu-jenny on yksi esimerkki alaa mullisaneesta osittain automaattisesta koneesta. Teollinen ja teknologine vallankumous on siis muuttanut kaiken ja muuttumisesta ja kehittymisestä on tullut positiivinen sana ja ilmiö. Kehitystä pidetään itsestään selvänä ja siitä on tullut myös kasvun symboli. Aina pitää olla uutta, hienoa ja entistä automaatisempaa. Tähän on totuttu eikä koneita enää särjetä vaikka tehtaan uusi prosessinohjauslaitteisto johtaakin irtisanomisiin. Kehitys on kuitenkin johtanut elin- ja elämisen tason voimakkaaseen paranemiseen myös täällä Suomessa.

Sitten vähän ajankohtaista automaateista.

Myyntiautomaatteja on Suomessa ollut jo iät ja ajat, mutta nyt on sitten avattu ensimäinen Automaattikauppa. Kyse on oikeasaan automaattikyläkaupasta. Tässä tapauksessa automaati mahdollistaa kaupan palvelujen saatavuuden pieniin kyliin, joihin eivät Siwat ja Saletkaan mahdu.

Toisessa automaattiuutisessa on kyse vanhusten ulkoiluttamisautomaatista!

Olisikohan ollut inhimillisempää palkata muutama hoitaja näille laitoksissa eläville vanhuksille? Tuohan on lähinnä karuselli eikä mielestäni ole keksintö, vaan karusellin sovellus. Vanhukset kuitenkin pitävät tästä automaatista. Ehkä se sitten on hyvä, mutta toivoisin ainakin itselleni vieruskaveria hoitopaikan karuselliin sitten kun olen hoitoa vaativassa kunnossa. Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo vanhanakin. Uskoisin. Inhimillisyyttä ei tulisi unohtaa.