maanantai 20. heinäkuuta 2009

Luontoystävällinen Suomi ja suomalaiset

Lukaisin Ilta-Lehden nettisivuilta jutun, jonka otsikko on "Kuvitelmat luontoystävällisestä Suomesta ovat puppua" Otsikko ja itse juttu pistivät ajattelemaan miettimään tilannetta omien havaintojen ja elämänkokemuksen pohjalta.

Suomalaiset arvostavat luontoa ja hakeutuvat lomillaan sankoin joukoin luonnon helmaan mökeilleen. Omalle tai vuokratulle. Mökkeilyinto on tosin tilastojen valossa hieman laantumassa ja moni jää kotikaupunkiinsa tai singahtaa pallon toiselle puolelle luonnon helmaan aurinkoiselle rannalle tai toiseen, omaa kotikaupunkia mahtavampaan ja hienompaan, ulkomaan kaupunkiin. Suomalaiset siis arvostavat luontoa ja ymmärtävät sen arvon.

Positiivien arvio luontoa arvostavasta Suomesta karisee kuitenkin kun vilkaisee vaikkapa teiden varsien levähdyspaikkoja tai jätteen keräyspisteitä. Usein nämä paikat ovat uskomattoman sotkuisia paikkoja levällään olevine roskineen ja tahallisesti töhrittyine katoksineen ja vessoineen. Eivät houkuttele pysähtymään. Omista jätteistä huolehtiminen ja jätehuollosta maksaminen on monille suomalaisille todella vastenmielistä puuhaa, vaikka siitä vaadittu rahamäärä normaalituloisen toimeentuloa uhkaa eikä vaaranna.

Metsä on Suomessa voimakkaasti muokattuja talousmetsiä tai hakkuuaukioita. Ikävän näköisiä ja luonnollinen metsä on harvinaisuus. Samon maamme harjut ovat lähinnä soravarastoja, joita tyhjennetään minkä ehditään. Liian usein harjulla on vain soransa arvo. Ajankohtainen asia täällä Hausjärvelläkin. Lupa soranottoon myönnetään kun sitä haetaan.

Vaikea on möys metsiä suojella. Edes niitä vähiä vanhoja. Puheet luonnon monimuotoisuuden varjelemisesta leimataan hyvin nopeasti viherhörhöilyksi, vaikka siitä puhuisi ja muistuttaisi ympäristöviranomainen lainmukaisine määräyksineen.

Sanotaan, että Ruotsissa on siistimpää kuin Suomessa. Kertookohan väite jotain meistä itsestämme?