sunnuntai 2. elokuuta 2009

Suomi on todellinen onnen maa

"Asiat ovat hyvässä jamassa verrattuna tosi moneen maahan. Muissa EU-maissa suomalaisia kahdehditaan: täällä on hirveän paljon tyytyväisyyttä, luottavaisuutta ja onnellisuutta."
"Vain pienellä vähemmistöillä on asiat kurjasti. Tämä ei ollenkaan tarkoita, että väheksyisin heitä, joilla on kurjasti"

Tätä mieltä on Lauri Uotila, Sampo Pankin pääekonomisti Helsingin Sanomien kuukausiliitteen mukaan.

Kuulostaa aikamoiselta vastarannan kiiskeltä kun vertaa mediassa olevia kirjoituksia ja blogi-kommentteja, joissa kerrotaan talousongelmista, työttömyydestä, irtisanomisista, opiskelijoiden ja eläkeläisten kurjuudesta. Kirjoituksissa viitataan usein oikeisiin tapauksiin ja oikeisiin leipäjonoihin. Samalla hallitus ja kaikki muutkin puolueet ja poliitikot sekä johtavat virkamiehet manataan jonnekkin pimeään paikkaa. Olkinuket ovat paljon käytetty keino tässä mustamaalaamisessa.

En tunne taloustiedettä enkä valitiontalouden lainalaisuukisia niin hyvin, että voisin Uotilan sanomisia vääriksi osoittaa. Mielipiteensä tuntuu vain poikkeavan kaikesta muusta talousuutisoinnista, että se pistää silmään.

Kyselyissä (eurobarometrit) suomalaiset ovat kuitenkin vahvistaneet olevansa tyytyväisiä ja suht. onnelisiakin. Joka tapauksessa tyytyväisemipiä kuin monet muut.

Uotila sanoo myös: "Ettei turhaan jaettaisi rahaa sellaisille, jotka eivät sitä tarvitse. Eläkeläinen Mikael Liliuskin saa kohta junalipun puoleen hintaan"
Tästä olen samaa mieltä eli sosiaalietuuksien jakamisessa tulisi käyttää tarveharkintaa nykyistä enemmän.

Hän painottaa myös kotimaisen kysynnän ja kulutuksen merkitystä ja ihmetteleen sen vähättelyä. "On ihan älytön heitto, ettei me voida elää täällä pesemällä toistemme paitoja. Ei tietenkään. Sen heittäjä ei ymmärrä talouden reaaliteeteistä yhtään mitään. Eihän kukaan kysy sitäkään, alammeko valmistaa toisillemme polkupyöriä. Ihminen tarvii sekä tavaroita, että palveluja."

Poikkeuksellisia mielipiteitä näinä aikoina. Herättänee keskustelua.

2 kommenttia:

  1. Suomalaiset ovat kasvaneet kulttuurissa missä vaikeuksista vaietaan, ainakin vieraille. Täten katukyselyjen suoria tuloksia ei kannata suoraan verrata muihin maihin, kuten yleensäkin kannattaa pitää lähdekritiikki mielessä tilastoja ja lukuja katsottaessa.

    Samoin yhteiskunnan kermaa (päättäjiä) vaivaa luonnollisesti se fakta että he ovat yhteiskunnan kermaa. Luvut he varmaan tuntevat, mutta onnellisuus ei ole yhtä kuin BKT. Työttömien, köyhien, eläkeläisten ja opiskelijoiden Suomi on hyvin erilainen kuin Arkadianmäen Suomi.

    Toki mielipidekirjoituksiakin kannattaa lukea vähän rivien välistä. Suomalaiset kun yleensä pitävät mutinat mahassaan, niin netissä ja mielipidekirjoituksissa annetut anonyymit purkaukset tuppaavat yleensä menevän hieman yli. Kuten netissä muutenkin yleensä on valitettavasti tapana.

    "Tästä olen samaa mieltä eli sosiaalietuuksien jakamisessa tulisi käyttää tarveharkintaa nykyistä enemmän."

    Tarveharkinta usein vain tulee kalliimmaksi kuin itse "ongelma". Eiköhän Lilustakin veroteta jo ihan sillä mitalla että hänelle voidaan myöntää halvempi junalippu kuten muillekin eläkeläisille (ei sillä että rikkaat edes junalla kulkisivatkaan).

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentista.

    Tarveharkinnan soveltamisesta tosiaan voi tulla ylibyrokraattinen ja siten kallis ratkaisu. Kustannukset ja käytettävyys riippuvat toteutustavasta. Väärinkäytön estäminen vaatii jonkinlaista byrokratiaa. Mielestäni asiaa ei kuitenkaan ole vakavasti selvitty ja tällainen perusteellien selvitys järjestelmän kustannuksista olisikin syytä tehdä. Pelkkä arvelu suurista kustannuksista ei oikein vakuuta.

    Vai löytyiskä jostain tuollainen selvitys?

    VastaaPoista