lauantai 8. elokuuta 2009

Thaimaalaisista marjanpoimijoista

Selailin kemijärveläistä paikallislehteä Koillis-Lappia ja huomasin, että marjanpoiminta puhuttaa edelleen. Lehden yleisön osastossa oli kaksi krijoitusta aiheesta. Toinen oli se tavallinen ne vie meijän marjat-juttu, mutta toinen oli tositarina jängän laidalta.

Paikallinen Aapajärvellä asuva Hannu Anttila oli kertonut lehdelle puhelimitse seuraavaa:

”Hävyttömiksi on mennyt tämä touhu, soitteli Hannu Anttila Pelkosenniemen Aapajärveltä. Thaimaalaiset marjanpoimijat paitsi tulevat nurkille keräämään myös estävät paikallisten ihmisten marjankeruun. Vanhempi aapajärveläinen nainen oli ollut keräämässä jängällä hilloja, kun neljä kommandopipoista thaipoimijaa oli piirittänyt hänet ja lähtenyt viemään tietä kohti pois jängältä. Nainen oli säikähtänyt ja hädissään. Ihmiset eivät kohta uskalla lähteä marjaan. Tämä kyseinen porukka oli liikkkeellä punaisella Opelilla VFF-176. Olen siitä myös marjapuhelimeen ilmoittanut.”

Marjanpoiminta alkaa ilmeisesti olla Lapissa jo elämää suurempi asia. Kesällä kun siellä käy, niin lähes jokainen keskustelu ohjautuu marjanpoimintaan. Hyvin on Lapissa ilmeisesti asiat kun marjanpoiminta on se kaikkein kuuluvin keskustelunaihe siellä päin.

Kuinka merkittävä, siis rahallisesti , tämä poiminta on lappilaisille? Jos ajaa esim. 20 km:n päähän marjapaikalle hilloja poimimaan sen yhden ämpärillisen, tulee hillakilolle hintaa pelkästä ajokustannuksista puhumattakaan oman ajan käytöstä tuntitolkulla jängällä talsimiseen. Olisiko edullisempaa ostaa ne hillansa torilta tai kaupasta, vaikka siellä kilohinta onkin korkeampi kuin jängän laidalta saatu?

Marjanpoimintaa koskevat pelinsäännöt pitää tietenkin saada selviksi kaikille osapuolille. Ja sääntöjä tulee myös noudattaa. Pitäisikö thai-poimijoilla olla edustamansa marjafirman lippis päässä, jotta kulkija tietäisi kuka on poimijat perehdyttänyt poimintaan.


Oliskohan syytä perustaa oma merkki tai symboli ns. reilun kaupan mustikoille ja muillekkin suomalaisille marjoille. Kysyntää löytyisi ainakin saman verran kuin reilun kaupan banaaneille yms.

Reilun kaupan mustikka olisi mustikkaa jonka poimintaa ei olisi järjestetty orjasopimusten tyylisillä ratkaisuilla. Eli poimijan kansallisuudella ei olisi merkitystä vaan miten poiminta on hoidettu reilujen periaatteiden ja hyvien tapojen mukaisesti.