torstai 29. tammikuuta 2009

Vanhempainilta


Osallistuimme eilen yläasteen vanhempainiltaan. Meitä oppilaiden vanhempia olikin paikalla hyvä joukko. Reipas ja mukavasti esiintynyt koulun rehtori kertoi ansiokkaasti koulunsa asioista ja samalla kävi läpi aikaisemmin tehtyjen, oppilaille ja vanhemmille kohdistetut kyselyn tulokset. Kyselyihin oli vastannut vähän alle 40% kyselyn saaneista. Aiheet kyselyssä vaihtelivat kouluruoasta, viihtyvyydestä huoliin ja murheisiinkin. Vastaamisprosentti mietitytti opettajia. Kiusaamistilanteet oliva vähentyneet.
Yleisesti ottaen koulu sai aika hyvän arvosanan tarjoamistaan palveluista. Jotain kasin tasoa tulos kuvasi ja oli siten samaa tasoa kuin alueen muissa kouluissa.
Tyypillisiä valitusten aiheita olivat kouluruoka ( niin kuin aina ennenkin!), ankeat tilat (joku oli kaivannut luxusta kouluun!), läksyjen määrä ja välituntien lyhyys. Kodin ja koulun yhteistyön katsoi joku vanhempi loppuuneen kokonaan lapsen siirryttyä yläasteelle. Myös koulun piha-alue koettiin epäviihtyisäksi ja sitä haluttiin myös laajentaa. Koulu olikin suunnittelemass toimia piha-alueen siistimiseksi sekä välituntien aktivoimiseksi. Koulun käytäville haluttiin myös penkkejä. Tästä mainittiin, että käytävä on liian kapea penkeille ja aiempien kokemusten mukaan penkit ei kauaa ehjinä pysy. Oppilaat eivä saa viettää välitunteja sisällä. Koulussa oppikirjoja kierrätetään ja se näkyy kirjojen kunnossa. Koulu käyttää kuitenkin noin 30 K€ oppikirjojen hankintaan ja raha on muutenkin aika tiukoilla.
Positiivista palautetta oli myös tullut tyyliin: ruoka on hyvää, tilat viihtyisiä ja opettajat mukavia.
Keskustelitiin lukujärjestyksistä ja eräs vanhempi ihmetteli, miksi heti ruokatunni jälkeen voi olla liikuntatunti. Rehtorin vastaus oli, että ison koulun lukujärjestystä ei voi tehdä sellaiseksi, että se kaikkien kannalta on hyvä. Aina joku kokee tilanteen huonoksi.
Lukujärjestys tosin muuttu aina uuden jakson alkaessa. Jakson pituus on noin kaksi kuukautta.
Sitten rehtori kertoi kyselystä tuloksen, joka yllätti ainakin minut. Kahdeksannen ja yhdeksännen luokan oppilaista 14% oli kertonut juovansa itsensä tukevaan humalaan ainakin kerran kuukaudessa. Lisäksi yli 10% oli ilmoittanut kokeilleensa huumausaineita!
Mielestäni tämä on huolestuttavaa ja huoli kuului myös opettajien puheissa. Huumebussi oli jo koululla käynyt oppilaita valistamassa huumeiden vaaroista. Kiusausta oli koulussa käsitelty draamaan avulla.
Sittein meille vanhemmille esiteltiin uusi Wilma-järjestelmä, jossa vanhempi voi seurata netin kautta pilttinsä edistymistä koulumaailmassa. Järjestelmään kirjaudutaan salasanalla ja myöhemmin myös oppilaas omat tunnukset sen käyttöön.
Wilmassa näkyvät mm. poissaolot, arvosanat ja eri jaksojen lukujärjestykset opettajineen. Järstelmästä voi lähettää pikaviestejä opettajalle ja tarkistaa poissaolot (merkitä sairas tms.). Aika näppärä systeemi. Toimivuudessa oli kuitenkin toivomisen varaa, mutta ohjelmaa vielä kehitellään saatujen palautteiden mukaisesti. Ainakin yritetään. Paperiviestejä koulusta tulee toki edelleen, mutta vähemmä. Ja osalla vanhemista ei ole mahdollisuutta käyttää nettiä. Ohjelma kuitenkin käytännössä lisää opettajien työtä. Tämä oli ainakin tuntuma näin alkuvaiheessa. Tässä tuli mielestäni hyvin esiin miten vähäisin resurssein opettajat joutuvat aisoita hoitamaan.
Ymmärsin, että koulussa oli vain kolme tietokonetta, joiden kautta opettajat voivat Wilmaa käyttää. Järjestelmään pitää tehdä merkinnät jokaiselle oppilaalle erikseen, joten merkintöjen tekemiseen kuluu tovi. Osa tekeekin näitä töitä kotoaan käsin.
Mielestäni jokaisella opettajalla tulisi olla oma, mielellään kannettava tietokone, jonka avulla opettaja voisi tehdä myös nuo Wilma-jutut tunnin aikana tai heti sen jälkeen. Ei tarvitsisi jonottaa omaa vuoroaan. Tietokoneella olisi varmasti käyttöä myös opetustilanteissa ja ainakin opetusmateriaalin valmistelussa ja muokkaamisessa.
Ja rehtori ei todellakaan esitellyt kyselytuloksiaan värikkäällä ja hvyin näkyvällä Power-point-esityksellä, vaan tavallisella vanhalla piirtoheittimellä hieman suttuisilla kalvoilla. Sama varustus oli näköjään myös luokkahuoneissa. Säästetäänköhän tässä väärässä paikassa? Oppilaat käyttävät sujuvasti tietokoneita tai ainakin roikkuvat netissä tuntikausia päivittäin. No koulun ATK-luokassa on kuitenkin tietokoneet oppilaille, mutta eivät nekään ihan viimeistä mallia taida olla.
Arvostan opettajien työtä;opettajalla on opetettavanaan 150 murkkua, vanhemmalla vain yksi tai kaksi. Kavatusvastuuta ei opettajalla kuitenkaan ole, eikä pidäkkkään olla. Se on vanhemilla.

maanantai 26. tammikuuta 2009

Pihabongausta edelleen


Edellisen kirjoitukseni jälkeen kaivelin kaappien kätköistä ne jo kauan sitten hankitut talipallot ja ripustelin ne mattotelineen koukkuihin. En kuitenkaan ole vielä havainnut yhtään lintua kupuaan mattotelineen liepeillä täyttämässä. Ovat varmaan tonttini jo tutkailleet ja ravinnottomaksi todenneet. Eivät siis enää poikkea pihalleni talviaikaan. Ehkäpä joku tiainen harhautuu lentämään tänne ja huomaa pyöreät syötävät ja houkuttelee myöhemmin muut linnut paikalle.

Kun kerran siivekkäistä kirjoitan, laitanpa lisäksi mukaan kuvan kuoriaisesta. Otus kömpi Lapissa viime kesänänä.

Sitten vielä pari pihalta havaittua elävää.


Muutaman kerran olen huomannut palokärjen noin sadan metrin päässä olevan kelottuneen männyn rungolla. Komea lintu. Yritän ottaa kuvan kun se seuraavan kerran näyttäytyy.

Kesällä jänis teki tutkimusmatkoja pihalla ja jatkoi mitään syömättä matkaa minne lie. Sille eivät kelvanneet edes kasvimaalla kasvatettu salaatti , jonka ympäriltä aitaverkko poistettiin syyskesällä. Ei kai ollut riittävän luomua, bio- tai aerodynaamisesti viljeltyä höttöä.


lauantai 24. tammikuuta 2009

Pihabongausta

Huomasin sattumalta, että juuri nyt on meneillään BirdLife Suomen pihabongaustapahtuma. Tuli myös taas mieleen, etten vieläkään ole saanut aikaiseksi lintulautaa tai edes laittanut talipalloa roikkumaan pihalleni lintujen iloksi. Kaapissa ovat talipallot tallessa. Olleet jo pitkään.
Lumitöitä tehdessäni sitten tähyilin toiveekkaana ympärilleni, mutta sain lumityöt loppuun ilman ensimmäistäkään havavaintoa lentävistä siivekkäistä.  Kyllä niitä vielä eilen pihalla parveili! Tiaisia ja joitakin muita pikkulintuja. Yleensäkin bongaan, tai siis huomaan pikkulintuja. Vastaavalla lajinmääritystaidolla tunnistettua tulevat esim. tiainen, sorsa, lokki, vares, harakka, västäräkki, haukka ja vielä pöllö. Lajituntemus ei siis ole vahvuuteni. Vielä.
Meni melkein tunti, muttei ihan, ennenkuin kolme harmaata tiasta lensi vauhdikkaasi naapurin pihan suuntaan. Hömötiaisiahan ne. Tarkistin lajin netistä ja ilmoitin havaintoni BirdLife Suomen sivuille. Väliaikatietojen mukaan klo 14 oli ykkösenä talitiainen, jolle havaintoja oli kertynyt jo yli neljä tuhatta. Hömötiainen oli kymmenes 416 havainnolla.

lauantai 17. tammikuuta 2009

Öljy loppuu, mutta milloin?


Tekniikka ja Talous 16.1: Öljy loppuu 2050
Näin uusiutumattomat energiavarat riittävät
Öljy 43 v
Öljyhiekka 650 v
Maakaasu 61 v
Kivihiili 130 v
Ruskohiili 332 v
Uraani 81 v.
Riittävyys on laskettu tunnettujen energiavarantojen ja nykyisten vuosikulutusten perusteella. Laskelmat on tehnyt Saksan raaka-ainevirasto.
Nähtäväksi jää miten ennustus toteutuu. Lähtökohtaisesti vähänkään pitempää aikajaksoa koskevat ennusteet menevät pieleen koska pitempi aikajakso luo muutoksia laskentaperusteisiin.
Luvut kuitenkin kertovat, että uusiutumattomien energiavarojen käyttö voi jatkua vielä vuosikymmeniä nykyiseen tahtiin ilman, että riittävyyden kanssa tulee suuria ongelmia. Hintakehitys onkin sitten toinen asia. Onko se ennustettavissa?
Luvut kertovat myös, että ydinvoima nykyisessä muodossaan ei muodostu ihmiskunnan historiassa kahta sataa vuotta pidemmäksi tarinaksi kuin jätteidensä osalta. Ja edelleen jos halutaan irti kasvihuonekaasupäästöistä, pitää ydinvoiman lisäämisen lisäksi kehittää edelleen myös uusiutuvaan energiaan perustuvia ratkaisuja.
Jos Suomen sähköenergia tuotetaan jatkossa pääosin ydinergialla, ollaan silloin liian riippuvaisia yhdestä tekniikasta, tekniikasta joka lisäksi perustuu muutamaan suureen tuotantoyksikköön. Tämän vuoksi muiden teknisten ratkaisujen etsimistä ja kehittämistä ei pidä unohtaa. Ei sittenkään, vaikka tuulivoima on kallista, kaikkia metsiä ei voida polttaa, kaikkia koskia valjastaa eikä aurinko paljon tammikuussa lämmitä.
Ydinvoima on siis väliaikainen ratkaisu tämänpaivän tilanteeseen vähentämään öljyriippuvuutta ja takaamaan energian riittävyys.
Väliaikaisuus edellyttää ydinlaitoisten sulkemisen ja niiden jätteiden ( ei kovin suuri tonnimäärä) hoitamista viimeisen päälle hyvin.
Ja toivottavasti jälkihoitokustannukset ja vastuu tästä ei kaadu tulevaisuudessa laitosten sijoituspaikkakuntien veronmaksajien kontolle.

tiistai 6. tammikuuta 2009

Tulistelua!


Menneiden pakkaspäivien aikana sytytin parina iltana takkaan tulet. Siinä sytyttäessäni muistui mieleen sytytysohje, jonka mukaan puut pitäisi sytyttää päältä eikä alta. Perusteluna tälle on se, että päältä sytyttäessä tuli palaa puhtaammin ja ikävä hiukkaspäästö (=noki) on vähäisempi kuin perinteisellä altasytytysmetodilla. Arkijärjen ja käytännön kokemuksen perusteella tuli ainakin syttyy helpommin ja varmemmin alta sytyttäessä.  Musta savu tosin pöllähtää piipusta ulos ja väri laimenee vasta kun tuli on kunnolla syttynyt.

No päätin sitten kokeilla asiaa ja ladoin halot harvaan kekoon, jonka päälle laiton muutaman tikun ristiin, tikkujen sekaan sitten repäisin paikallislehden sivun, raapaisin tikun, sytytin paperin ja laiton luukun kiinni. Tarkistin tässä vielä, että pelti oli auki ja ilma-aukko johti ilmaa arinan läpi takkaan.
Paperi leimahti tuleen ja pian tikutkin paloivat. Parissa minuutissa myös muut puut paloivat komeilla liekeillä. Pienensin peltiä hieman ja takka alkoi luoda sitä tunnelmaa olohuoneeseen.
Ulos en ehtinyt tarkkailemaan piipusta tulevien savujen väriä, mutta eipä ulkosalla näkyt matallallakaan leijaavia savupiliviä.  Illalla sitten kärtsäsin makkarat hehkuvalla hiilloksella. Makuelämyksen kruunasin kotitekoisella sinapilla ja ykkösoluella. Nam. Aika epäterveellisen hyvää.

perjantai 2. tammikuuta 2009

Pakkanen, siitä suomalaiset tykkää!?


Tänä aamuna oli sitten ensimmäinen varsinainen pakkasaamu. Ja ilmastoskeptikot pääsevät sanomaan että semitäänlämpene.  Pakkasta oli siis kakstoista astetta. Kylmyys vähän yllätti postilaatikolla käydessä. Pakkasesta palautui mieleen Lapissa eletty lapsuus ja nuoruus. Silloin pakkaslukemat olivat ihan jotain muuta kuin tämä etelän "talvi". Joskus pakkasta  Lapissa olikin vain 25 astetta! Ainakin näin poikana ilmoja kommentoitiin ja vähän leuhkittiinkin. Että eihän nyt kylymä ole eihän. Mutta kun tammikuussa koulumatkalla oli pakkasta 40 ja pienen pojan jalkoja paleli. Paleli niin, että vielä koulun päivänavauksessa jalkoja poltteli ja kihelmöi niin kipeästi että meinasi itku päästä.  Hiljaa piti seisoa rivissä ja  kuunnella pyhiä sanoja, vaikka teki mieli hyppiä ja huutaa. Ei tuntunut pakkanen hyvältä ei. Tuo kuva otettu Lapissa noin kymmen vuotta sitten.

torstai 1. tammikuuta 2009

Uusi vuosi alkaa auringonpaisteella!


Aurinko paistaa hienosti pakkasaamuna ja valaisee samalla joulukuusen kilmaltavia koristeita. Taitaapa jo vähän lämmittääkkin. Olisin ottanut tämän kirjoituksen liitteeksi valokuvan paisteesta, mutta digi-kameran patterit olivat tyhjät ja ne ladattavat varaparistotkin olivat edelleen lataamatta. Enpä anna tämän synkentää mieltä enkä paistetta.
Toivottavasti tämä aurinkoisuus lupaa hyvää alkavalle vuodelle, vaikka uutiset tuovat päivittäin luettavaksi ja kuultavaksi pelkästään huolestuttavia uutisia. Synkkyyteen ei silti kannata vaipua. Synkistelystä tulee usein itseään toteuttavia ennusteita. Vallassa olevat poliitikot tekevät suuria ratkaisuja tilannetta parantaakseen. Kuinkahan onnistuu?
Vuoden näin päätyttyä tarkistin edellisen vuoden energian kulutusta ja huomasin, että vähennystä on tullut ihan merkittävästi.
Kirjanpitoni mukaan vähennys on noin 3000 kWh ( yli 15%). Ansio tuosta on ainakin osittain peräisin kuluneen vuoden leudoista säistä, mutta myös energian säästöllä on osuutensa asiaan. Ekologinen jalanjälki on edelleen suuri, enkä tiedä helppoja keinoja sen pienentämisen. Laskin marraskuussa jalanjälkeni suuruutta.
Tulos oli 18 480 kg hiilidioksidia. Laskentatapoja löytyy monia ja niiden oikeellisuudesta ei taida olla takeita. Onpahan mittatikku, jonka merkitys selviää vasta vuosien päästä.
Tämä sama kirjoitus löytyy myös täältä.