lauantai 14. helmikuuta 2009

Villit Vuodet

Villit Vuodet Hämeenlinnan kaupungin teatterin esitys oli elämys ja viihdettä parhaimmillaan. Veksi Salmen lauluihin ja elämään perustuva musikaali tempaisi mukaansa. Irwin Goodmanin Ryysyranta, Ei tippa tapa ja monet muut 70-luvulla ahkeraan soitetut kappaleet yhdessä tuoreempien laulujen kanssa muodostivat hyvän ja nostalgisia tunteita nostattavan tunnelman. Esitys sisälsi myös taitavaa tanssiestystä sekä yllättävän paljasta pintaa! Se oli Viuhadus-kappaleen soidessa katsomorivien välissä viuhahteli useampikin vähäpukeinen hahmo.

Hämeenlinnan kaupunkikin oli aikoinaan häpeillyt Veksin ja Irwinin tempauksia. Näin esitys ainakin antoi ymmärtää. Ajat muuttuvat ja maailma sen mukana. Vai mitensemeni?

Täytyy kyllä myöntää, että teatteriharrastus on jäänyt muutamaan kertaan. Viime vuonna yksi kerta ja tänä vuonna toinen. Viime vuoden esitys oli paikallisessa kesätetterissa Miinan Montussa pidetty Pauli Hanhiniemen konsertti tms. Esitys liittyi kokonaisuuteen Monttu Soikoon.
Vakaa aikomus on tihentää teatteriesityksissä käyntiä. (Ainahan se television voittaa.)  Onhan vuosi vasta alussa. Hyvää ystävänpäivää kaikille (= molemmille) tämän blogin lukijoille!

Matkakuumetta

Talviloma lähenee ja samalla lomamatka. Liput on jo varattu tälle pitkään suunnitellulle matkalle lämpöiselle puolelle palloa. Vähän vain huolettaa Finnairin lentäjien lakkouhkailu, joka pahimmillaan voi pilata meiltä koko matkan. Lentäjien ylityökielto on kuitenkin voimassa ja joitakin lentoja on uutisten mukaan tämän takia jo peruutettu. Sattuneesta syystä sympatiani eivät ole lakolla uhkailijoiden puolella. Voivathan lakkoilijat näin pilata satojen ihmisten lomasuunnitelmat. Kiristystä.

 Matkamme suuntautuu tänne. Jos matka ja loma sujuu hyvin, voin ehkä kirjoittaa tänne matkapäiväkirjaa päivittäin tai matkan jälkeen erillisen matkakertomksen muutamine kuvineen.  Jos siis jaksan ja viitsin. Kameroita ja yks miniläppäri lähtevät mukaan. Matkapäiväkirjan kirjoittaminen blogiin pitäisi onnistua koska alueella on tarjolla ilmainen langaton verkkoyhteys. Ainakin mainosten mukaan. Matkaan siis lähdetään kuuden hengen porukalla, vaikka lentomatkustus onkin jo luokiteltu lähes synniksi ilmastovaiktustensa vuoksi. Mielenosoittajia lentokentillä ei kuitenkaan vielä ole näkynyt matkailijoita syyllistämässä. Vielä.

perjantai 13. helmikuuta 2009

Kuusamo rukan talvilomaton aika


Kuusamo. Nyt kuluu täällä Kuusamo.
Kelkkoja, lunta, turisti tai kaks!
Hiljaista, äänekästä Kuusamoa.
Ruka rukka. Tyhjät ravintolat, avarat rinteet.
Tyhjänä kaliseva hiihtohissi.

Millä rahalla? 
Rakennetaan, ruokitaan lamaa ja unelmia.
Kahviloita kadun varrelle,
tuiskuun sesonkia varten.
Luistavia latuja, kunto kohoaa ja
kilpailuhenkiset hikoilevat.
Renault on palauttava juoma
Mikrokisan jälkeen.
Kirpeän kylmä pullo korea.
Sauna lämmitti mieltä
Muikku ja pottuvoi kieltä
Raukea Ruka rukka.

perjantai 6. helmikuuta 2009

Hirveä luontokuva!


Pari vuotta sitten kesäinen soutelu ja uistelu kesäisellä Kemijoeilla ei tuonut suurta saalista, mutta mukavaa ja rentoa ajankulua se oli. Saaliiksi meinasi tulla yksi hauki, mutta sekin muutti mielensä ja palasi jokeen ensin laiskasti pyrstöä heilautten, sitten salaman nopeasti näköpiiristä kadoten. Soutaessani huomioni sitten kiinnittyi lähellä rantaa näkyvää kiveen. Kiveen, jota ei mielestäni siinä kohtaa pitänyt olla. Lähempi tarkastelu muutti kiven ensin puuksi, sitten karvapeitteiseksi möykyksi! Tarkempi tutkiskelu johti tunnistamiseen: hirvihän se siinä kellui, eikä se ollut uimassa. Hirven jalat ylsivät pohjaan eikä joen hidas virtaus sitä saanut enää liikkeelle. Vieno tuuli toi jo esille lievän mädäntyneen hajun. Mietin siinä, pitäisikö tästä ilmoittaa poliisille tai johonkin, mutta ajattelin säästää verorahoja ja jättää asian ja hirven raadon silleen. Sehän on biohajoava luonnontuote eikä se ollut kenenkään uimarannalla eikä edes lähellä. Mikähän hirven jokeen hukutti? Sotkeutuiko verkkoon?

torstai 5. helmikuuta 2009

IV\IV\IV Kappale kauneinta Suomea!

Olimme toukokuussa matkalla pohjoisesta etelään. Auton navigaattori ehdotteli uusia reittejä, mutta tällä kertaa pysyttiin sillä perinteisellä 4-tiellä. Taukopaikaksi valikoitui ilman ennakkosuunnittelua levähdyspaikka Viitasaarella. Kaunista seutua, rantamaisemia. Näin ainakin auton ikkunasta näytti. Levähdyspaikalla paljastui karu totuus, josta ohessa yksi kuva.  Kuvassa näkyy vain pieni osa totuudesta. Käytännössä levähdyspaikasta oli muodostunut lähes kaatopaikka, niin paljon siellä oli roskaa. Näky oli niin ruma, että oli pakko kaivaa kamera esille ja napata pari kuvaa. Joskus on vaikea ymmärtää miten vaikeaa joillekkin on huolehtia omista roskistaan niin, etteivät ne pilaa tai rumenna ympäristöä. Ei ne jätemaksut nyt niin suuria ole, että se oikeuttaa tällaiseen välinpitämättömyyteen. Veronmaksajien rahoilla tämäkin sotku lie lopulta siivottu.

Kuvaksi valitsin neljännen kuvakansion neljännen kuvan. Aihe siis sattumanvarainen. Vinkin tähän antoi omassa blogissaan Kirsi Haapala.
Jatkan haastetta vähän myöhemmin. TV kutsuu.