tiistai 31. maaliskuuta 2009

Mitä ajattelin tänään?

Laittakaapa googleen hakusanoiksi "mitä ajattelin tänään". Tuloksena on 10 600 osumaa.

Kovasti on tässä maaassa, tai ainakin netissä, ajattelevia ihmisiä. Kirjoittavat sitten blogiinsa mitä ajattelivat. Niin kuin se ei ilman osoitteluakin olisi selvä. Ajatuksiahan me tänne lataamme. Kuka enemmän kuka vähemmän. Minäkin. Filosofoimme ja pohdimme, kummastelemme, tarinoimme, julistamme, politikoimme, epäilemme, lepäilemme, aiomme, lupaamme, kerromme ja tunnustamme. Ajatella! Ompa monta ämmäää! Suuria ajatuksia. Tuskin ruudulle sopivat. Lukeekohan joku? Kommentoikohan joku? Tunnistaako joku! Miksei kukaan lue? Miksei kukaan kommentoi? Vastaako joku? Nauraako joku? Poistanko tuon kommentin? Omalla nimellä vai nimimerkillä? Minkähän valitsisin tänään?

Mitä siis ajattelin tänään?

No empä juuri mitään! Olisiko pitänyt?

sunnuntai 29. maaliskuuta 2009

Musiikkisoitin sivulla!

Kokeilenpa tässä kuinka hyvin toimii musiikkikappaleen liittäminen blogiin.

Värttinää yhden kipaleen verran.



Ja sitten vielä Himmiä muutama kipale.


lauantai 28. maaliskuuta 2009

Valojen sammuttelua!


Tänään on sitten se näköjään maailman laajuinen Earth Hour. Eli tunnin ajaksi tulisi lamput pimentää puoli yhdeksän ja puoli kymmen väliseksi ajaksi. Taidampa minäkin valoja vähentää. Ainakin ulkona olevat pihavalot pimenee samoin sisältä lamput. Kynttilät ja paristolla toimivat lamput turvaavat liikkumisen muuten pimeässä tai ainakin hämärässä talossa.

Tempaus ei ehkä suuria sähkömääriä säästä mutta ehkä se kuitenkin herättää huomaamaan energian säästämisen mahdollisuudet. Ne pienetkin. Säästäminenhän kannattaa koska joka hatti- ja kilovattitunti maksaa selvää rahaa. Valuutasta riippumatta.
Tempaus ajoittuu meillä juuri siihen perinteiseen saunomisaikaan, joten hämäräinen on saunan hetkikin tänään. Kiuasta en sentään sammuta. Joku raja säästämisessäkin.

Toisella puolella maapalloa tunti on jo vietetty. Näin Australiassa  ja näin Indonesiassa
Australialaisen näköjään satsaava lihasenergiaan. Linkit toimivat varmaan vain vähän aikaa, koska en usko, että Suomen Kuvalehti niitä kaua sivuillaan säilöö.


keskiviikko 25. maaliskuuta 2009

Pakkanen lämmittää ilmastoa!

Nyt on pakkaset, ainakin yöpakkaset paukkuneet täällä Kanta-Hämeessä. Päivät ovat olleet aurinkoisia paitsi silloin kun on ollut pilvistä. Paljon puhutaan ilmaston lämpenemisestä ja aina näin pakkasen aikana herää epäilys. Ei lämpene, ei sitten millään. Lunta kolataessa kyllä lämpeni ilmasto. Mikroilmasto takin selkäpuolella.

Pakkanen lämmittää ilmastoa. Talojahan pitää lämmittää ja siihen kuluu energiaa ja siitä aiheutuu hiilidioksidipäästöjä ja siitä aiheutu imaston lämpenemistä.  Vastaavalla tavalla helle jäähdyttää ilmastoa tai ainakin hidastaa sitä lämpenemistä.

sunnuntai 22. maaliskuuta 2009

Kuivalihamarkkinat!

Tuli mieleen paikallinen ja perinteinen Pääsiäis-tapahtuma Lapissa Savukoskella. Kuivalihamarkkinat.
Omintakeista ohjelmaa on monenlaista ja tietysti myynnissä sitä kuivalihaakin. Rösölänperän Ruppanat lienevät myös mukana. Joku pohjoisen poliitikko siellä myös yleensä näyttäytyy. Yleensä ei presidenttiainesta. Tapahtumassa valitaan myös kuivalihatyttö!

Nyt onkin juuri meneillään aika, jolloin tuo herkku alkaa valmistumaan. Ehkä tulee taas poikettua tapahtumassa Pääsiäisen aikoihin jos matkaan sinne saakka tulee lähdettyä.
Harmittaa, että kuivalihan valmistus ei täällä etelässä onnistu eikä sitä paikallisista kaupoistakaan löydy kuin sattumalta. Muoviin tyhjiöpakattuna.

Valmistusresepti.
Paikka: Napapiiristä pohjoiseen, itään tai länteen.

Vaihe 1. Tammikuussa

Ostetaan poromieheltä vaikka poron sydäntä. Otetaan sopivaan astiaan sopiva määrä vettä ja lisätään siihen jonkin verran suolaa. Lisätään lihat veteen ja annetaan suolautua jonkin aikaa. Laitetaan lihat vaikka talon päätyyn räystään alle nauloihin roikkumaan. Suojaksi voi laittaa verkon, etteivät lintuset pääse nokkimaan. Eikä kovin näkysälle paikalle, ettei mene kilpavarustelun puolelle naapurin kanssa. Saunan savut eivät myöskään saisi lihoja huuhdella. Ei oman eikä naapurin. (Kylmäsavulihaa ei valmisteta näin vaikka kylymää onkin.)

Vaihe 2. Maalis-huhtikuussa
Vuollaan puukolla lihasta ohuita siivuja/lastuja ja syödään parhaimmat palat itse. Tarjotaan vieraillekkin. Vähäsen. Varoitellaan ensikertalaista maistajaa kuten perinneruuista pitääkin. Kuivalihakeittoon ei lihaa pidä antaa ei.

Herkullista sellaisenaan. Kuu kanssa.


lauantai 21. maaliskuuta 2009

Keski-ikäinen harhailee musiikin bittiavaruudessa!

Hankin joskus noin vuosi sitten i-Podin itselleni. Latailin sitten tietokoneelleni i-Tunesin. Tilasin muutamia musiikkikappaleita, jotka tallensin koneelleni ja siirsin sitten soittimeen. Samalla siirsin muun koneellanin olevan mp3-musiikin. Musiikki soi ihan mukavasti. Ostettu musiikki oli suojattua, mutta sitä saattoi kuunnella useammalla laitteella ilman ongelmia. Viisi taisi olla maksimäärä. Ostin myöhemmin nettikaupasta Sinuhen äänikirjana ja myös tämän kuuntelu soittimella onnistui. Tosin siitä piti tehdä oma soittolista, jotta kaikki Sinuhen tiedostot sai kuulumaan peräkkäin ja oikeassa järjestyksessä.  Äänikirjan tiedostomuoto olisi pitänyt muutta mp4:ksi (kai?), jotta laite olisi ymmärtänyt äänikirjan tiedostot samaan albumiin kuuluviksi.
Apple taisi poistaa musiikkitiedostoistaan drm-suojauksen, joka estää luvattoman kopioinnin. 
Hyvä niin. Apple on aina ollut ns, edelläkävijä ja suunnan näyttäjä. Ainakin käytettävyyden osalta.

Nokia onkin sitten toista maata.

Minulla on nyt Nokian kännykkä, jossa on mukana musiikkisoitin kaiken muun sälän lisäksi. Voi sillä toki myös soittaa puheluja.
Puhelimella saattaa surfailla netissä ja siinä oli valmis kuvake, jota klikkaamalla pääsi Nokian musiikkikauppaan. Menin sitten puhelimella wlan-yhteyttä käyttäen Nokia musiikkikauppaan ja siellä sen Suomen-kieliselle versiolle. Etusivulla oli se perinteinen ilmaiseksi ladattava biisi. Nyt se sattui olemaan Samae Koskinen. Kun en tyyppiä tuntenut, latasin kun kerran ilmaiseksi sain. 
Löysin sitten Bruce Springsteenin uusimman albumin, jonka perusteellisen (n. 5 sek.) harkinnan jälkeen sitten ostinkin. Maksu sujui Visalla, minkä jälkeen kappaleet saattoi ladata yksi kerrallaan puhelimeen. Hyvin pelasi. Ja hyvin kappaleet puhelimessa soivatkin.
Mutta, mutta. Kului pari viikkoa ja yhtenä iltana musiikki ei enää soinutkaan.
Kappaleen soittamista aloitettaessa laite kaipaili käyttöoikeuksia ja pyytää niitä hakemaan. Tein työtä käskettyä ja soitin ilmoittaa, että tiedosto on vioittunut. Katsoin netistä Nokian sivuilta ohjetta tällaiseen tilanteeseen ja siellä neuvottiin alustamaan puhelimen muistikortti ja lataamaan kappeleet uudestaan musiikkikaupasta. Kun tietokoneella olin, latasin kappeleet tietokonelle ja samalla tuli ladattua Nokian musiikkiohjelma. Lataus kesti yli tunnina, vaikka yhteys on 24 M ja toimi muilla sovelluksilla vauhdikkaasti. Se musiikkiohjelma ei suostunut soittamaan näitä juuri lataamiani kappaleita, vaan hyppäsi sujuvasti soittamaan muutta koneellanin olevaa musiikkia.  Windowsin mediaplayerillä kappaleet sen sijaan toimivat! Sekin tosin kaipaili niitä käyttöoikeuksia ensin. Yritin sitten siirtää kappaleet Nokian ohjlelmalla bluetooth-yhteydellä kännykkään. Ei onnistunut, pitäisi olla kaapeli. Laitoin kaapelin ja ei onnistu silläkään. Ohjelma sanoo, että kaapeli ei ole oikea. Kaapeli on puhelimen mukana tullut ja se on tarkoitettu juuri tähän tiedoston siirtoon.  Palasin bluetooth-yhteyteen ja raahasin siirrettävät tiedostot ohjauspaneelissa  puhelimeen ja sinnehän ne siirtyivät. Huokaus.
Mutta eivät ne ostetut kappaleet vain soi. Kirosanoja ja manauksia.

Se Nokian musiikkiohjelma on kyllä kömpelö, hidas ja huono. Ainakin i-Tunesiin verrattuna.
Taidan palata siihen. Mutta eiväthän Nokian musiikkikaupan tiedostot toimi i-Podissa!
Rahojakaan en sieltä takaisin saa. Ainakaan tässä tapauksessa.

Ostan musiikkia nettikaupasta ja en saakkaan käyttää sitä niin kuin haluan. Kuunnella samaa musiikkikappaletta tietokoneella, kännykkällä, auton soittimella. 

Tämän kokemuksen perusteella en ihmettele yhtään tiedostojen vaihtoa vertaisverkoissa.
Ennusta myös, että Nokia musiikkibisnes ei kilpailussa pärjää, ellei muokkaa palveluaan käyttäjäystävällisemmäksi.  Myös puhelinten myyntiin tällä on vaiktutusta. 

Parin päivän kuluttua hain ratkaisua tähän ongelmaan ja niitähän onkin tarjolla runsaanlaisesti.
Ohjelmia joilla voidaan kiertää drm-suojaus siis löytyy. Alla video jossa muutama ilmainen ratkaisu tähän ongelmaan.






keskiviikko 18. maaliskuuta 2009

Mikä ihmeen Ryttylä?

Ekassa kirjoituksessani tähän blogiin suomensin ja suorensin hieman käyrää rantaa. Nyt vähän Ryttylästä.
Kymmenisen vuotta sitten, kun etsiskelin asuntoa itselleni ja perheelleni täältä Kanta-Hämeestä, laitoin nettiin johonkin sfnet:n asuntoryhmään tekstin, jossa etsiskelin kattoa pääni päälle Riihimäen seudulta.  Latoinpa pienen ilmoituksen tänne paikalliseen lehteenkin. Nettikyselyyn tulikin sitten parin päivän päästä jo vastaus, jossa kerrottiin, että olis rivitalon päätypätkä tarjolla "Ryttylässä".
Olin revetä. Ryttylässä???? Hihitystä kuului myös selkäni takaa kun viestiä luin. Lehti-ilmoitus johti yhteydenottoon, jossa tarjottiin kolmiota Riihimäeltä Peltosaaresta. Peltosaaresta oli jo sfnetissä varoiteltu. Valitsin siis Ryttylän. Ensivaikutelma oli vähän ankea. Ei näkyny ketään missään. Ei varsinkaan lapsia. No löytyivät  ne lapsiperheetkin ja koulu, jossa pari sataa oppilasta. Ei hullumpaa.
Ryttylä on Hausjärven kunnan yksi neljästä taajamasta. Asukkaita noin noin 1840. Muut taajamat ovat Oitti, Monni ja  Hikiä. On niitä kyliä muitakin. Kuru, Nyry, Kara ja Karhi. Ja vielä Maitoinen ja Puujaa. Hauskoja kummia nimiä kylillä täällä. Junalla pääsee noihin neljään ensin mainittuun. Kartta löytyy tästä.

lauantai 14. maaliskuuta 2009

Dioksiinit terveellisiä?

Ei nyt sentään, mutta lueskellessani säteilyturvakeskuksen hyviä blogi-kirjoituksia, huomasin kirjoituksen, joka käsitteli dioksiineja. Niitä pahoja supermyrkkyjä. Kirjoituksen otsikkona on toki paremmin STUK:n toimialaan liittyvä aihe eli säteilevä ihminen. Eikä kirjoitus väitä dioksiinia terveelliseksi eikä se sitä olekkaan.

Kaikkihan tiedämme, että kala on terveellistä ja hyvää ravintoa. Kalaruoan ystävät elävät pitempään ja terveempinä kuin ruotokammoiset pihvin syöjät. Vaikka silakassa on niitä dioksiinejakin.

Eli kalan positiiviset vaikutukset terveyteen ovat niin merkittävät, ettei koholla oleva dioksiinipitoisuuden vaikutus sitä peitä. Tilastoista näkyy, että kalastajilla on elimistössään hieman enemmän dioksiineja kuin muilla kansalaisilla. Samoista tilastoista voidaan lukea, että kalastajat myös elävät terveempinä kuin kollegansa kuivalla maalla.
Tilastoinnilla voidaan seurata monia asioita ja riippuvuuksia. Tilastoja voidaan myös tulkita tarkoitushakuisesti ja asioita vääristellen. Peräkkäiset tapahtumat ei tarkoita riippuvuutta tapahtumien välillä.

STUK:n blogit ovat mielenkiintoista luettavaa. Toivoisin vastaavaa myös muilta valtion hallinnon virastoilta. Erityisesti ympäristö- ja verohallinon blogit olisivat mielenkiintoista luettavaa ja herättäisivät runsaasti keskustelua. Jos vielä virkamies antais luvan blogi-kirjoituksensa kommentointiin. Riittääkö uskallus? Säteilyturvakeskuksella riittää.

keskiviikko 11. maaliskuuta 2009

Matkakertomus Florida

Alla tiivis kuvaus reissun tapahtumista. Muutakin tehtiin ja nähtiin eikä kaikkea ole kerrottu tässä. Reissulle lähti kuuden hengen porukka: minä, vaimoni, poika ja tytär sekä äitini ja sisareni. Nuorin oli 14 ja vanhin 74 vuotta. Matka tilattiin matkatoimistolta eli emme lähteneet tällä porukalla ns. omatoimimatkalle, vaikka se edullisempi olisikin ollut. Alkuperäinen matkakohde oli Intian Goa, mutta siellä syksyllä tapahtuneet terroristi-iskut johtivat matkasuunnitelman muuttamiseen. Suuntasimme siis länteen Floridaan ja siellä Fort Lauderdaleen. Eläkeläisten paratiisiin. q;-)

Maanantai, matkaan lähtö


Herättiin klo 2:30. yöunta kertyi peräti kaks tuntia! Kahvinkeitinkin oli ladattu illalla valmiiksi. Kahvin kera ahmittiin viimeiset leipäjuustopalaset. Parasta ennen. Tiskaukset ja roskien viennit ja kello olikin jo vähän yli kolome. Puhelin soi! Taksimies kyseli ajo-ohjeita. Kääntyi kuitenkin risteyksestä väärään suuntaan. Tuli kuitenkin pihaan klo 3:13. Tavarat kyytiin, viimehetken tarkastukset. Unohtuiko jotain? Passi ja matkaliput ainakin mukana. Ja lompakko. Muuta ei enää ehdi. No valot piti palata sammuttamaan.



Matka alkoi.


Kentälle saavuttiin klo klo 4:15. Lähtöselvitykseen oli jo jonoa, joka venähti tulomme jälkeen aulan täyttäväksi. Kone nousi ilmaan klo 6:20. Ensimmäisten neljän tunnin aikana takanamme istuvan lapsiperheen yksi pieni jäsen kirkui korvia vihlovasti. Kirkumista pikkupoika säesti potkimalla penkkiä ja nykkimällä etupuolellaan istuvia tukasta. Hermot kiristyivät, mutta pinna ei katkennut. Perhe muodstui äidistä ja kolmesta lapsesta. Kaksi lapsista oli alle viisi vuotiaita. Kone oli ahdas ja paikat puuttuivat vähitellen.
Kahdeksan tunnin jälkeen kone laskeutui Halifaxiin siivottavaksi ja tankattavaksi. Matkustajien piti poistua koneesta asemarakennukseen, johon meidät lukittiin noin tunniksi.  Satoi räntää!  Miten kotoista! Ikkunasta näkyi vain lentokenttä ja metsää. Ei erityisen houkutteleva paikka. Ei mitään virvokkeita tarjolla.
Viimeiset neljä tuntia matka kului lentäen. Aika ei! Neljään tuntiin aikaa kului ainakin kuusi.


Koneen lähestyessä Floridaa ja siellä Fort Lauderdalea,  ikkunasta kurkkijat näkivät jo pitkät hiekkarannat. Koneen laskeuduttua näkyi jo palmujakin. Sää oli pilvinen, mutta lämpöä oli 24 astetta. Koneessa oli yhtä lämmintä ja tunkkainen ilma.


Halifaxin jälkeen olimme täyttäneet maahantulokaavakkeet. Eli se netissä etukäteen täytetty kaavake ei riittänytkään, vaikka se oli matkustuslupa. Floridassa poistuimme koneesta passi kädessä ja kaavakkeet passin väilissä lentoasemalle passintarkastukseen. Käsimatkatavarat toisessa kädessä ja takki kainalossa. Oli lämmintä. Seisoimme hikoillen pitkässä jonossa noin tunnin ennen kuin pääsimme virkailijan puheille.  Lomaketta piti vielä täydentää. Sormenjälkien ottamisen ja valokuvauksen jälkeen pääsimme eteenpäin etsimään matkalaukkuja. Ensin piti vielä mennä tullin kautta , jonne piti antaa se toinen kaavake. Pihalla odotti matkaopas, joka antoi meille kirjekuoren ja opasti bussiin. Bussi oli ilmastoitu ja mukavan viileä. Ensimmäiset valokuvat otettiin. Palmuja.
Bussi vei meidät hotellille, jossa saimme huoneemme  puolen tunnin tankeroenglannin sönköttämisen jälkeen.
Väsytti. Nukuttiin pari tuntia ja  lähdettiin kaupungille etsimään syötävää.
Ostimme muutaman litran vettä, levyn suklaata ja muutaman litran viiniä. Paluumatkalla poikkesimme italialaiseen ravintolaa syömään. Söimme pitsaa ja pastaa. Ruokaa oli riittävästi ja se oli hyvää. Palasimme hotellille ja menimme nukkumaan.


Tiistai


Lämpö n. 20-25 (astetta), aika tuulista ,puolipilvistä.
Aamuvirkuimmat ja nälkäisimmät riensivät ruuanhakuun jo seitsemältä aamulla. Varsinaisia lomailijoita! Aamupalat löytyvätkin läheltä paikalliselta essolta (Seven Eleven). Sämpylät, sändvitsit, hedelmäsalaatit ja kuppi kuumaa hyvää kahvia vievät tehokkaasi aamunälän pois. Se kuppi kahvia tarkoittaa puolen litran kuppia ( 473 ml). Lähdettiin sitten rantabulevardillle kävelylle ja shoppailemaan. Muutamat aurinkolasit ja kesämekot olivat ostoslistalla. Lämmintä oli. Naisväen ostosten aikana me miehet käveltiin eteenpäin rantabulevadilla ja rannalla. Kadun varrella päivystivät mootoripyöräpoliisit omalla paikallaan. Ratsupoliisit olivat myös liikkeellä. Muutamia valokuvia otettiin.  Päivällä istuttiin vielä parin olutlasin äärellä jossain baarissa.  Jotain kanapöperöä myös söin ja palan painikkeena oli olut. Iltapäivällä sovittiin oppaan kanssa seuraavan päivän retkestä  Miamiin. Käytiin vielä kävelyllä kanava-alueella ja samalla katseltiin sopivia ruokapaikkoja. Rantamökit olivat upeita ja mökkirannassa olevat veneet suorastaan hulppeita. Moni näistä oli myytävänä. Merkkejä talouslamasta?


Porukka jakautui kahtia kun kävely alkoi jo väsyttää. Paluumatkalla ostimme "lähikaupasta" juotavaa ja jäätelöä. Tämä lähikauppa oli lähinnä viinakauppa, josta voi ostaa myös syötäviä. Loppuilta meni lepäillessä hotellihuoneessa. Toinen osa porukasta palasi parin tunnin kuluttua bussilla takaisin hotellille. Jokainen huomasi auringon vaikutuksen vaaleaan ihoon. Punoitusta ilmeni kasvoissa ja olkapäissä. Aikaeron ( 7 h) vaikutus alkaa jo häipymään.
Iltapalana nautin mukillisen viiniä ja vähän suklaata. On loma. Joku kaipaili ruokajuomaksi maitoa.


Keskiviikko


Yö meni levottomasti nukkuen. Heräsin puoli viideltä. Sisäinen kello kävi omaan tahtiinsa. Aamupalan hain "essolta."
Suihku ja sitten bussilla kohti Miamia. (Maijamia).
Bussi oli aika pieni ja vähän kummallinen turistibussiksi kun matkustajalla ei sieltä ollut lainkaan näköyhteyttä eteenpäin. Tämä tuli hyvin esille kun opas kerta toisensa jälkeen toisti "edessä näkyy....hotelli, artdeko, hatausmaa, asunto....." No näkyväthän ne, sitten sivuikkunasta. Korkeita, upeita, lasisia ja kalliita ne olivat. Perillä Miamissa osa meni lyhyelle risteilylle. Me muut jäätiin ostoskeskuksee tms., jossa oli mm Hard Rock Cafee ja muutamia kymmeniä ruokapaikkoja sekä myymälöitä ja kaupustelijoita. Joku oli laittanut koiralleen farkut, keltaisen takin päälle sekä lippalakin päähän. Tarjosi koiraansa kuvattavaksi viiden dollarin hintaan. En kuvanut. Syötiin ja vähän käytiin myös kävelyllä pilvenpiirtäjien juurella. Joku nuhruinen mieshenkilö karjui rasistisia lausahduksiaan ohikulkijoille. Muutama koditonkin lanttia anoi. Iltapäivän ruuhkassa palattiin hotellille. Liikenne oli vilkasta, mutta sujuvaa. Kuskimme leikki  ilmeisesti räikköstä tai fittipaldia. Kaasujalka ja rivakat ohitukset ainakin viittasivat siihen. Jännää.


Torstai


Sari ja Katja lähtivät aamulla bussilla  ostoskeskukseen Sawgrass Mills. Me muut kuljeskelimme ja kulutimme aikaa beachilla. Kävimme syömässä Bubba Gump shrimppi-paikassa. Ravut, kala ja kana-ateriat olivat herkullisia ja 

suht edullisia. Palvelu oli yhstävällistä ja hyvää. Tippiä tästä jätti mielellään.
Ruokalevon jälkeen rannalle,  jossa olikin porukkaa aika paljon. Tuuli oli aika kova ja aallot suuria. Ainakin tällaisen maakravun mielestä. Kahlailtiin lämpöisessä vedessä. Lähistöllä lautailija kiiti veden pintaa ja ajoittain sen yläpuolellakin, liitovarjon avulla. Hiekka oli  hienoa ja vähän upottavaa. Ja vapaisiin tarttuvaa. Lämmintä oli. Tässä palasi mieleen kotimaa ja  Lappi. Siellä taitaa olla melkein viisikymmentä astetta kylmempää.
Ilalla käytiin vielä uudemman kerran Bubba Gumb shrimpissä syömässä. Komeat jälkiruokalasit sai mukaan. Ostoskeskukssa kävijät palasivat ja kertoivat värikkäästä bussimatkastaan.( tästä ehkä oma erillinen blogi-kirjoitus) Lopuksi istuttiin viellä iltaa hotellin ravintolassa.


Perjantai


Nukuttiin pitkään. Virkeimmät lähtivät rannalle aurinkoon. Pian  aurinko kuitenkin meni pilveen ja alkoi sataa vettä. Iltpäivällä, kun sade oli lakannut, käytiin vielä kävelyllä rantabulevardilla minkä jälkeen lojuttiin hotellin allasbaarissa ruskettumassa. Neljältä  kyseltiin matkaoppaalta retkistä. Opas kertoi, että retkiä ei järjestetä koska ei ole tullut ilmoittautuneita. No olisimme ilmoittautuneet jos oppaan olisi voinut tavoittaa puhelimitse. Ja sehän ei onnistunut, koska numeroon soittamalla ei päässyt mihinkään! Opas totesi tähän, että numero ei toimi kännyköillä soitettaessa ja että olisi pitänyt soittaa hotellin puhelimella. Nyt se vasta sanoo!
Verenpaineen laskettua päätimme vuokrata auton, jotta ehdimme käydä Evergladesin alueella ja Sawgrass Millsissä lauantaina ja sunnuntaina. Illallalla kävimme vielä syömässä ravintolassa, jonka nimeä en muista. Ruoka oli sielläkin hyvää. Itselleni sattui varsin tulinen annos. Hiki ainaki valui otsalta. Hiki laiskan syödessä. Lomalla ainakin voi laiskotella.


Lauantai


Lähdimme aamulla taksilla Sarin kanssa hakemaan autoa vuokraamosta lentokentältä. Vuokra-auton saaminen varmistui vasta yhdeksän jälkeen. Taksimies oli hauska ja puhelias musta mies, joka ajoi meidät suoraan car rental alueelle. Dollar-vuokraamon tiski löytyi helposti. Virkailija hihitteli nimmillemme ja erityisesti Ryttylä oli hänen mielestään huvittava sana. Navigaattorin viritteli tottuneesti suomalaisille asetuksille. Menimme sitten hakemaan autoa ja kuulimme vähän väärin auto sijaintiruudun ja huomasimme istuvamme väärässä autossa! Löytyi se oikeakin auto emmekä lähteneet ajamaan väärällä autolla! Hotellille löydettiin takaisin, vaikka navigaattori toiminutkaan. Porukka kyytiin ja kohti ostoskeskusta. Sitä vähän suurempaa. Naisväki katosi pian ostoksille ja me miehet etsittiin sopivia farkkuja. Ei löytyny. Mentiin syömään Burger Kingiin, norkoiltiin vähän aikaa ja sitten sopivat farkutkin löytyi.
Naiset palasivat täysine ostoskasseineen ja lähdettiin hotellille. Pari kertaa harhauduttiin väärälle reitille ja kerran maksettiin myös tietulli. Onneksi taskusta löytyi neljännesdollari, jolla puomi avautui. Liikenne oli vilkasta, mutta sujuvaa. Otettiin muutamia kuvia ja pätkä videota. Hotellilla löhöiltiin loppupäivä. Tilasin apinajuoman, josta sai mukaansa juoma-astiana käytetyn, kookospähkinästä tehdyn apinan pään. Hintaa matkamuistolle tuli 15 dollaria.
Katja ja Sari lähtivät vielä illalla tutustumaan lauantain yöelämään.


Sunnuntai, Suuntana Evergladesin suoalue.


Matka alkoi autoilulla paikan päälle. Ajo kesti reilun puolituntia. Maisemat muutuvat nopeasti maalaismaisemaksi hevosine ja lehmineen. Liikenne harveni viiskaistaisesta yksikaistaiseksi muuttuvalla tiellä. Matkan edistyessä etsimme katseillamme puuhamaantyyppisiä mainoksia tai edes kylttejä, jotka varmistaisivat, että olemme oikealla tiellä, mutta mitäään merkkejä, ei edes vihjeitä tulevasta ei näkynyt missään.


Yhtäkkiä ajoimme yli kapean silla ja tulimme parkkipaikalle, jonka vierellä oli nuhrinen rakennus. Rakennuksen ympärillä ja sen katolla käveli kymmenkunta riikinkukkoa, varjossa makasi pieni kissa ja kissan vieressä pieni viitta, joka opasti luiskaa pitkin sisäpihalle.
Siellä oli kioski, matkamuistomyymälä ja näkymä suoalueelle sekä laturille. Laiturissa oli 6-7 katoksellista hydrokopteria. Kävimme kioskilta liput ajelulle ja jäimme jonottamaan vuoroamme. Väkeä, autoja ja moottoripyöriä oli parkkipaikat täynnä.
Vuoromme tuli ja meidät kuvattiin, ennen alukseen menoa. Istiumme kyytiin kuusi rinnakkain samalle metalliverkoista tehdylle penkille. Kyytiin tuli noin kolmekymmentä henkeä kerrallaan. Homma vaikutti  kovin kotikutoiselta.  Lipussa luki, että kukin vastaa itse omasta turvallisuudestaan. Reipashenkinen ja rutinoitunut rouva kapteeni varoitteli kurkottelemasta reunan ulkopuolelle millään ruumiinosalla.


Hydrokopteri lähti hiljaa hyristen vetistä reittiään eteen päin. Pian rannalla näkyi ensimmäinen  alligaattori. Se ei värähtänytkään ja joku epäilikin sitä muovigaattoriksi. Joku väitti sen silmien liikkuvan. Epäilys jäi. Kapteeni painoi kaasun pohjaan ja alus lähti kiitämään kovaa vauhtia pitkin lumpeikkoa ja avovettä. Meteli oli suorastaan helvetillinen. Kaipalin kuulosuojaimia. Alligattori jäi paikalleen ja perässämme paikalle kurvasi seuraava alus samaa alligaatoria ihmettelemään. Kamerat kävivät. Kurvailu ja kuvailu kesti puolisen tuntia, jonka aikana nähtiin neljä alligaattoriä, yksi leguaani, yksi pesukarhu ja kymmeniä erilaisia lintuja. Mitälie. Ajelun päätteeksi saimme ostaa valokuvamme. Sitten seurasi alligaatoripaini, jossa esiintyjä väänteli velttoa elukkaa eri asentoihin samalla hauskasti tarinoiden. Pää ja käsi oli välillä alligaattorin leukojen välissä.



 Lopuksi halukkaille tarjottiin mahdollisuutta pitää metrin mittaista alligaattorin poikasta sylissään kuvausta varten. 5 dollaria. Turvallisuussyistä oli alligaattorin leuat  teipattu kiinni. Palasimme hotellilla ja menimme heti syömään. Evergladessa kun ei ollut mitään syötävää tarjolla. Syönnin jälkeen palautimme vuokra-auton.  Pienen harhailun jälkeen palautuspaikkka löytyi seuraamalla opasteita! Samalla menetelmällä löytyi myös taksi.
Illalla käytiin vielä syömässa. Tilasin tonnikalaa with risotto of the day. Risotto ei ollut riisiä, vaan kolme pikkusormen puolikkaan kokoista palaa keitettyä porkkanaa ja sama määrä parsakaalia. Äimistelin asiaa tarjoilijalle ja hän toikin muutama minuutin kuluttua erillisen annoksen riisiä. Hyvää oli.

Maanantai, kotiinlähtöpäivä.


Aluksi aamiaiselle hotellin ravintolaan. Hyvää oli, mutta aika kallista. 15 dollaria per nuppi.
Sitten pakkaamaan. Kaikki tavarat saatiin sopimaan matkalukkuihin. Olihan ostettu yksi laukku lisää. Lentokenttäkuljetuksen piti tulla puoli kahdeltatoista, mutta bussia ei näkynyt vielä kymmentä vaille.
Bussi kuitenkin tuli lopulta ja samalla tuli tieto, että koneemme myöhästyy ainakin tunnin.
Lentoasemalla jonotus ensin passintarkastukseen, jossa tarkastettiin myös maahantultaessa täytetty lomake. Virkailijoilla oli valmiit nimilista tulijoista.  Meistä yhden tietoja ei löytynyt ja asiaa selviteltiin pitkään kolmen virkailijan voimin. Pääsimme kuitenkin eteenpäin turvatarkastukseen, jossa vyö, kengät ja pusero piti riisua sekä taskut tyhjentää. Kännykät ja tieokoneet omiin laatikoihinsa. Sitten sukkasillaan ja housuja ylhäällä pidellen portin läpi. Ei hälytystä. Ja vielä passin ja boarding-passin tarkistus. Nuorimmaisemme kännykkä, lompakko ja ipodi katosivat läpivalaisulaitteeseen pitäksi ajaksi, mikä hemostutti. Lopulta puuttuvat tavararat tuotiin omistajalleen. Yksi joukostamme ei päässyt tarkastuksesta ilman hälytystä läpi ja hänet siirrettiin läpinäkyväseinäiseen koppiin tarkempaan tutkintaan. Hälytyksen aiheuttajaa ei löytynyt. Rautainen nainen.
Konetta odoteltiin ja se pääsi lähtemään yli tunnin myöhässä. Paluulento oli väsyttävämpi kun meno. Nukkuminen ei onnistunut. Oli kuumaa ja erittäin ahdasta. Finnairille pitkä miinus pitkälle lentomatkalle sopimattomasta koneesta. Halifaxin välilasku oli ehkä jopa tylsempi kuin menomatkalla. Helsingissä odotti taksi, joka ajoi meidät kotiin Ryttylään. Lumi ja sää tuntuivat erityisen kylmältä, vaikka pakkasta oli vain kaksi astetta.



Ehkä menemme uudestaan parin vuoden kuluttua.

tiistai 10. maaliskuuta 2009

Musiikkia kolalla!

Lunta on satanut ihan kiitettävästi viime päivinä. Kävin vielä viikonloppuna lomamatkani päätteeksi Lapissa lapsuuden kodissani. Siellä Käyrärannalla! Siellä lumi olikin ihan toisesessa mittakaavassa, vaikka lumipyryä ei siellä ollutkaan ja vaikka piha oli lingottu autokelpoiseksi ennen sinne saapumistamme. Pienet polut pihasaunalle, liiteriin olivat vielä lumenpeitossa. Näiden polun pätkien kimppuun sitten syöksyin fiskarssin lumilapio tanassa ja lumi lähtikin liikkeelle varsin lennokkaasti. Kuitenkin jo muutaman lapiollisen jälkeen kävi selväksi, että hiki tässä vielä tulee. Toisin kuin lumitöissä eteläisemmässä kodissani, jossa ei ole rantaa lainkaa. Ei suoraa eikä käyrää. Pihatietä sen sijaan on muutama sata neliömetriä. No jaksoin kuitenkin lapioida Lapin lumet poluilta hyvän tuuleni säilyttäen, ilman verenmakua suussa. Kuntoilustahan tuo käy. Hyötyliikuntaa parhaimmillaan. Hyvän tuulen ylläpitoon auttoi nykytekniikka. Kuuntelin nimittäin siinä lunta lapioidessani kännykästäni siihen laataamaani musiikkia. Piuhat korvissa niinkuin nuorisollakin. Villit Vuodet fiiliksissä olin ladannut kännykkään mm. Irvinin kappaleita. Ei tippa tapa jne.

Lapista ajelin sitten autolla noin 920 kilometriä etelään. Yksin. Matkaan lähdin aamulla ja perille tulin illalla kun kellon viisarit näyttivät samoja lukemia.
Maanantain lumipyry loi mahdollisuudet lumitöihin myös täällä etelässä. Tällä kertaa käytin kolaa musiikin tahtiin. Lunta satoi kolaamisen jälkeen sen verran, että myös tiistaina kola pääsi liikkeelle.  Nyt ei kuulunut musiikkia eikä kolaus sitten sujunutkaan niin hyvällä tuulella kuin aiemmin. Tekniikka petti. Känykkä ei suostunut soittamaan yhtäkää kappaletta! Verenpaine nousi varmaan hieman, mutta piha tuli kolattua.

Lomamatkani suuntautui Floridaan. Pidin matkalla päiväkirjaa ja siirrän sen jossain vaiheessa tänne blogiin. Matka oli mukava ja rentouttava.