torstai 28. toukokuuta 2009

Sähköistyykö autoilu?

Sähköautoja kehitellään nyt tosimielellä eri puolilla maailmaa ja nyt myös täällä Suomessa. Itseäni lähin säköautohanke on tuo Sähköautot Nyt hanke. Sähköautoa , sitä eCorollaa, kokoilevat tuossa Hikiällä. Edellinen sähköautobuumi taisi olla joskus viime vuosisadan alkupuolella. Silloin polttomoottori jyräsi sähköiset versiot. Miten nyt käy? Asenne sähköautoja kohtaan on huomattavan positiivinen, vaikka todellisia hittejä ei vielä ole näköpiirissä. Hitillä tarkoitan jokamiehen autoa, jonka jokamieskin itselleen rohkenee hankkia. Tämä lienee mahdollista vasta kun sähköauto on ladattavissa suoraan autotallin pistokkeesta tai huoltoasemista on muodostunut akun pikavaihtopaikkoja, jossa uusi latingissa oleva akku solahtaa paikoilleen ilman suurempia virittelyjä, säätöjä ja nostoja. Akut ovat edelleen painavia ja niitä yhdessä sähköautossa on suuri määrä.
Mikä sitten muuttuu jos ja kun sähköautot yleistyvät? Ainakin aluksi bensa-asemat alkavat tarjota lataus- tai akunvaihtopalveluja pienessä mittakaavassa. Eli sähköä biiliinsä saa vain muutamasta paikasta. Aivan kuin nykyinen tilanne kaasuautojen osalta.
Liikenteestä aiheutuva meluhaitta lievenee, mutta ei ehkä niin paljon kuin kuvittelisi. Moottoritien metelistä kun suuri osa on rengasmelua.

Ja kun auton moottori ei enää pörise, miten käy pikkupoikien päristelyjen? Entä laittavatko jotku moottorifanit sähköautoonsa tulevaisuudessa digipäristimen, josta kaasupoljinta polkaistaessa jyrähtää miehekäs V8-moottorin harvatahtinen murina. Niin kuin pikkupojat (minäkin!) silloin muinoin 70-luvulla laittoivat pyykkipojalla pyörän taka- tai etuhaarukkaan pahvin palan siten, että se ajettaessa sitten pinnoja vasten räplätti ja kovalla vauhdilla ihan pärisi. Kunnes kului kovassa käytössä äänettömäksi. Joillakin oli päristimiä etu- ja takarenkaissa ja ääni vain koveni, mutta vauhti ei.

Entä sitten sähköntuotanto? Sähköä tarvittaisiin aika paljon enemmän kuin nyt, ellei kotitalouksien ja teollisuuden sähköntarve jostain syystä merkittävästi vähene. Tuotetaanko sähköautojen tarvitsema sähkö ydinvoimalassa, vesivoimalassa vai tuulivoimalassa? Vai onko polttokenno sittenkin parempi vaihtoehto? Polttoaineena olisi sitten ehkä aurinkoenergialla suuressa mittakaavassa tuotettu vety! Polttokenno on mahdollisuus, joka myös voi muuttaa maailmaan ja ennenkaikkea liikennettä.

Mielestäni nykyiset sähköautohankkeet ovat kannatetavia hankkeita. Uskoisin, että niistä epäonnistuessaankin, tulee lisää tietoa ja ideoita ympäristöystävällisemmän liikenteen kehittämiseen.

sunnuntai 24. toukokuuta 2009

OIVA-ympäristö- ja paikkatietopalvelu!

Löysin joitakin viikkoja sitten ympäristöhallinnon Oiva-palvelu sivustot, joiden kautta rekisteröityneet voivat etsiä ympäristöhallinon tietojärjestelmistä tietoa seuraavista asiakokonaisuuksista:
  • vesivaroista
  • pintavesien tilasta
  • pohjavesistä
  • eliölajeista
  • ympäristön kuormituksesta ( mm. jätevesipuhdistamoiden päästöt paikkakunnittain ja vuosittain)
  • alueiden käytöstä
  • ympäristön paikkatietoaineistoja (mm. maakuntakaavat, suojelualueet, natura-alueet, pohjavesialueet jne...)
Mielenkiintoista julkista tietoa. Kannattaa tutustua ainakin pääpiirteittäin, niin tietää mistä faktat voi tarkistaa. Mutta niin kuin aina, tietoja ei ole ihan kattavasti saatavilla. Esim. Riihimäen keskuspuhdistamon päästötiedot löytyvät aina 70-luvulta tähän päivään, mutta Hausjärvestä ei mitään tietoa jätevesistä minkään taajaman puhdistamon osalta. Pitänee selvittää mistä puutteet johtuvat. On kunnissa eri toimintatavat näissä asioissa?

Palvelusta voi myös ladata tilastokokonaisuuksia omalle koneelleen. Alla esimerkki palvelusta löytyvistä tiedoista.

Riihimäen keskuspuhdistamon tietoja viime vuodelta 2008
Fosfori tuleva 8 460 kg
Fosfori lähtevä 324 kg
Puhdistus-% 96,17 %

Typpi tuleva 63 900 kg
Typpi lähtevä 16 200 kg
Puhdistus-% 74,65 %

Myös Ryttylän taajaman jätevedet menevät nykyisin tuonne Riihimäen puhdistamolle.
Kunnallisen viemäriverkoston ulkopuolelta tuleva jätevesikuormitus ja sen mittakaava onkin sitten vaikeammin selvitettävissä oleva tieto. Muuttujia laskentakaavassa on kohtalaisen paljon!

25.5.2009 Täydennys koskien Hausjärven jätevesitietoja:
Kysyin asian tilaa kunnan ympäristösihteeriltä ja hän kertoi että, Hausjärven Oitin, Hikiän ja Ryttylän taajamien jätevedet johdetaan Riihimäen puhdistamolle. Vahti-tilastoissa on vain toiminnassa olevien puhdistamojen tiedot. Tämä siis selittää Hausjärven tieotojen puuttumisen .

Sähkölinjoista


Sähköyhtiö Vattenfall on ilmoittanut luopuvansa vähitellen sähköpylväsiin asennettavaista sähkökaapeleista ja siirtyvänsä käyttämäään maakaapelointia myös maaseutualueilla. Myrskytuohoista aiheutuneet sähkölinjojen suuret korjaus- ja ylläpitokustannukset ovat johtaneet tähän ratkaisuun, vaikka maakaapelointi on huomattavasti ilmakaapelointia kalliimpaa.
Positiivinen kehityssuunta tämä on. Parhaillaankin on meneillään useita sähkölinjahankkeita, joissa linjat menevät rumasti asuinalueiden vierestä ja jopa talojen välistä. Ymmärrän hvyin asukkaiden huolen johtolinjoista aiheutuvan haitan vuoksi. Suoja-alueille, jotka ovat usein kymmeniä metrejä leveitä ( jopa yli 50 m!), ei saa rakentaa mitään. Ja rumiakin ovat ellei pylväitä ole erikseen joku taitelija päässyt muotoilemaan. Johtojen maahan kaivaminen on ympäristöteko ja lisäksi sähkökatkot vähentynevät, mikä on myös kuluttajan etu. Muuttolinnut myös löytänevät riittävästi levähdyspaikkoja, vaikka sähkölinjat vähenevätkin. Ovathan ne selvinneet myös puhelilankojen katoamisesta. Puhelinlangat eivät enää laula!

perjantai 22. toukokuuta 2009

Matkakertomus Florida, osa 2: Mennään bussilla!

Maaliskuussa kirjoitin matkakertomusta lomamatkastamme Floridaan. Siinä lupailin omaa tarinaa  ostoskeskukseen suuntautuneesta bussimatkasta. Vähän ekomatkailua julkisilla.

Kuvat vähän sikinsokin, mutta kun htmllää en hallitse ja kuvan liittäminen blogiin on niin kömpelön kaavamainen proseduuri niin jälki on mitä on. Mutta olkoon.

Valoisa jälkiruoka Bubba Schrimpissä, bussipysäkki ja bussi Sawgrass Mills:n porteilla.











Torstaina 26.2.2009 Fort Lauderdale
Kirjoittaja "Sisko".
Torstai oli kuuma päivä, odottelimme Katjan kanssa bussia numero 11, jolla pääsisimme Seebreeze boulevardilta Sunrise blvdille ja bussiin numero 36. Olimme jo tiistaina tulleet hotellille bussilla Las Olasista, joten tiesimme, että bussiin täytyy varata tasaraha. Odoteltuamme n. 15 minuuttia bussi saapui ja ostimme päiväliput á 3$. Bussissa ei ollut kovin paljon muita matkustajia kyseiseen suuntaan n. klo 9.30.
Olime jo nähneet Fort Lauderdalen kanaalit ja hulppeat huvipurret talojen laitureissa. Las Olasissa oli bussiasema, jossa odottelimme jonkin aikaa, ennen kuin matka jatkui. Alitimme valtatie 95:n ja saavuimme North West 27 avenuelle, ja jäimme pois East Sunrise blvd:lla. Pois jääntiä varten ei bussissa ollut stop-nappia vaan bussin ikkunoiden korkeudella kulki naru keulasta bussin perälle, josta täytyi vetää. Opimme myös, että bussin ovea ei suinkaan avaa kuljettaja, kuten Suomessa vaan bussista pääsee näppärästi ulos tönäisemällä ovi auki.
Kävelimme läheiselle bussipysäkille ja route 36-bussin (kuva Bussi36) odottelu kesti aikamoisen tovin kuumassa auringon paahteessa. Odotellessamme ohitsemme käveli paikallinen rikkaruohon myrkyttäjä. Tien varsi näytti siltä, että myrkkyä oli roiskahtanut vähän laajemmallekin alueelle. Muutenkaan ympäristö Las Olasin takana ei ollut niin siisti kuin hotellimme lähialueilla.
Pääsimme Sawgrass Mills Malliin n. klo 10.30. Kauppoja kyseisessä ostoskeskuksessa on n. 350.
Menimme alussa kenkäkauppaan, mutta emme viipyneet siellä pitkään. Marshalls sen sijaan sai aikamme kulumaan ainakin tunnin. Kokeilimme farkkuja ja paitoja, mutta kokomerkinnät tuottivat päänvaivaa. Kaikki farkkumallit olivat ns matalalantiomallia ja reisistä niin tiukat, etteivät mahtuneet minulle, joten jätin ne ostamatta. Katjan mukaan taisi tarttua yhdet farkut ja pari paitaa.
Seuraavaksi kävelimme katsastamassa matkalaukkuja ja päätinkin pois lähtiessämme palata ostamaan yhden.
Söimme välillä ostoskeskuksen ruokatorilla. Laskin, että ruokapaikkoja samalla aukiolla oli ainakin 12. Oli kiinalaista, kuubalaista, japanilaista, pizzaa, KFC ja Burger King jne. Itse päädyimme kuubalaisiin sandwicheihin paahtopaistilla, mukaan saimme vielä salaatin 1$:n lisähintaan.
Jatkoimme ostoskierrosta. Yhden heräteostoksen tein, se oli hiuslisäke, jonka myyntiesittelijä sangen näppärästi kiinnitti päähäni ja muotoili siitä näyttävän kampauksen. Hinta 40 $.
Kävelimme eteenpäin ostoskeskuksessa ja yritimme päästä välillä tupakalle, mutta ulko-ovia ei tahtonut löytyä millään. N. puoli mailia käveltyämme sellainen vihdoin löytyi ja saimme tupakanhimomme tyydytettyä. Kävimme samalla restroomissa muilla tarpeilla.
Tulimme takaisin ostoskadulle ja päätin ostaa Clarksin liikkeestä kengät. Kokonumeroissa oli taas ihmettelemistä, lopulta ostin sandaalit ja joustavapohjaiset tossut kokoa 6½, hinta yhteensä n. 110 $.
Kävimme myös yhdessä suuressa outlet myymälässä, taisi olla VF-outlet, josta mukaani lähti farkut, shortsit ja kahdet rintaliivit. Katja halusi ehdottomasti Victoria’s Secretin kassin, joten suuntasimme sinne. Alusasut olivat kuitenkin sen verran arvokkaita, että päädyimme ostamaan hajuvettä ja voiteita, 6 tuotetta 30 $:lla, tietenkin liikkeen vaaleanpunaiseen kassiin pakattuna. Myyjä kysyi haluaisimmeko Victoria’s Secretin kanta-asiakaskortin, mutta naureskelimme, että ei taida Suomesta kyseisen ketjun liikkeitä löytyä. Jälkeenpäin kyllä harmittelimme, ettemme ottaneet korttia, olisihan sitä voinut näyttää yhdelle jos toiselle.
Takaisin ostoskeskuksesta kohti Seebreeze blvdia lähdimme n. klo 15, kun olin käynyt ostamassa matkalaukun, 63,50 $.
Paluumatka tuntui mukavalta, olihan moni kadunnimi jäänyt tulomatkalla mieleen ja pysyimme kokoajan niin sanotusti kartalla. Kiertelimme bussilla pikkuteitä asutusalueiden läpi. Ympäristö oli aika tavallisen näköistä lähiöasutusta, enimmäkseen tummaihoisten asuttamaa. Matkustajia olikin ihan kiitettävästi, osa joutui seisomaan. Bussin täytti iloinen puheensorina ja ihmiset auttoivat mielellään toisiaan ostoskassien ja matkalaukkujen kanssa. Tunnelma oli jotenkin aito ja kokemuksen arvoinen. Muutamien ihmisten pukeutuminen tosin huvitti. Nuorilla miehillä näytti olevan muotia pitää niin suuria housuja, että ne olivat putoamaisillaan ellei kävellessä pitänyt liitingistä kiinni.
Bussimatka Sawgrass Millsistä NW27 avenuelle kesti huomattavasti kauemmin kuin mennessä. Ohitimme suuren kirpputorialueen, Swap Shopin, jossa on kuulemma myös ainoa Fort Lauderdalin drive-in -elokuvateatteri. Pysäkiltä nousi kyytiin ihmisiä täyteen pakattujen mustien jätesäkkien kanssa. Ilmeisesti ostosten teko kyseisessä paikassa on kannattavaa.
Jäimme bussista odottamaan bussia nro 11. Odottelu ei tuntunut lainkaan vastenmieliseltä vaan aika kului amerikkalaista liikennekulttuuria seuratessa Seisoimme sangen epäsiistillä pysäkillä (kuva Pysäkillä), ja liikenne oli vilkkaimmillaan, ohi meni ainakin 20 koululaisbussia. Samalle pysäkille saapui paikallinen laitapuolen kulkija. Amerikassa julkijuopottelu on kiellettyä, niinpä tämäkin miekkonen nautti juomaansa sivistyneesti ruskeaan paperipussiin piilotetusta pakkauksesta. Hän oli varsin kiinnostunut Suomesta kysellen kaikenlaista lentomatkan kestosta dollarin kurssiin. Hän myös ihmetteli, miksi olimme liikkeellä kahden ja että eikö meillä ole sukulaisia. Samainen mies kävi äänekästä keskustelua myös vilkasliikenteisellä avenuella ajavan naishenkilön kanssa tämän pysähtyessä.
Sheriffi pysäytti jonkun auton keskelle ruuhkaa ja kovin kauan tuntui asian selvittely kestävän. Olisin halunnut ottaa valokuvia, mutta en tiennyt miten poliisit olisivat kuvaamiseen suhtautuneet.
Odoteltuamme bussia n. ½ tuntia, se vihdoin saapui. Tämäkin bussi oli varsin ruuhkainen. Suuri osa ihmisistä jäi pois Las Olasissa. Sieltä nousi kyytiin täysin mustiin vaatteisiin pukeutunut, parrakas saksalainen mies. Hän kysyi, osaammeko saksaa, johon vastasin ”Ich kann nicht deutch sprechen”. Hän arvasi vielä, että taidamme olla äiti ja tytär (ehkä minunkin täytyy hyväksyä, etten näytä enää ihan nuorelta…). Olisin toki voinut heittäytyä hänen kanssaan juttusille, mutta en ollut enää kovin puheliaalla tuulella.
Saavuimme Seebreeze blvdille n. klo 17.30 eli 2½ tuntia Sawgrass Millsistä lähdön jälkeen. Kuubalaisen sandwichin antama energia oli kulutettu ja päätimme suunnata Bubba Gump Srimpiin nauttimaan päivällistä (Kuva Jälkiruoka).







keskiviikko 20. toukokuuta 2009

Luontoretkellä pihapiirissä ja vähän kauempanakin

Metsän laidalla kun asumme, tallustaa pihan lähistöllä päivittäin pienempiä ja suurempia piipertäjiä. Oravaa, jänistä, fasaania ja tietenkin monenlaisia pikkulintuja, jotka pihan vesialtaassa ja pikkupurossa silloin tällöin kylpevät. Poikani kävi pari päivää sitten kameran kanssa kävelyllä lähimetsässä ja sattui huomaamaan ketun pesän! Pesän läheisyydessä kirmaili neljä ketunpoikaa. Pitänee käydä huomenna uudemman kerran seuraamassa kettuperheen puuhia. Toivottavasti eivät vielä ole häipyneet omille teilleen. Ohessa pieni kuva, jossa yksi vekkuli kolostaan kurkkii. Kuvat otti Anssi Kantola.

maanantai 18. toukokuuta 2009

Spotify-tunnus

Löysimpä blogilistan kautta blogin, jonka kautta sain asennettua Spotify-ohjelman koneelleni.
Tuota Pietarin blogia seurailen muutenkin ja kiitokset tästä Spotify-vinkista voisitte osoittaa hänelle. Ja kiitokset hänelle myös minulta.

Ja tässä Pietarin sivuilta kopioitu ohje: Toimi ainakin hetki sitten. Ja kai tämä on laillista.


Ilman kutsua Spotifyn voi asennella näin: Toimii taas jonkin aikaa.


                                     7.3.2010 Edit: Nyt ei toimi enään tämäkään!

2. Rekisteröidy
3. Kirjoita Tast in Koden här koodi vasemmalta
4. Klikkaa Åpne Spotify
5. Rekisteröidy ja lataa!

Ohjeet ovat peräisin Pietarin mainioilta sivuilta. Kiitokset hänelle!


tiistai 5. toukokuuta 2009

Hausjärvellä junaillaan vaarallisesti?

Maanantaina Ryttylässä jäi sauvakävelijä junan töytäisemäksi, mutta selvisi kuitenkin hengissä. Uutinen jo moitti sauvakävelijää radalla sauvailusta. Tilanteessa kaksi junaa kohtasi, siis omilla raiteillaan, ja sauvailijalla jäi melussa noteeraamatta se toinen. Törmäyshän siitä seurasi. Toivottavasti mies toipuu. Vammat jäivät onneksi vähäisiksi.
Yhtä hyvin ei käynyt viikko sitten Monnissa, jossa loviisalainen nuori nainen menehtyi junan alle. 

Junonnettomuuksia on seudulla tapahtunut ennenkin. Vuonna 2001 Kärkölässä, Lappilan ja Oitin välisellä rataosuudella, kuoli viisi auton ja junan törmäyksessä.

maanantai 4. toukokuuta 2009

Suomalaista ruokaa globaalisti


Suomessa riittää herkkuja! Se unohdetaan usein kun haetaan niitä makuelämyksiä kaukaisista maista ja hiki päässä chiliä vätkytetään.


Esimerkiksi vähän pohjoisista herkuista. Vaikkapa poronkäristys kunnon pottuvoin kanssa tarjottuna vie kielen mennessään. Kera puolukkahillon poronkäristsys on parhaimmillaan.

Porosta edelleen hyvä ruokakulttuurin helmi on kuivalilha. Nytkin sitä läppärin vierellä puukon kera pieni pala on. Sääli että viimeinen pala, tällä kertaa. Kuivalihakeitto, jota viimeksi särvin Savukosken Kuivalihamarkkinoilla, on myös herkullista.

Lisäksi mainituksi ansaistee tulla Oulun pohjoispuolella tunnettu rössypottu, jonka faneila on facebookissakin oma ryhmänsä. ( kuten myös kuivalihalla). 70 -luvulla rössyä oli tarjolla myös kouluruokailussa. Nam.

Myös Lapin puikulapottu on mainio.

Veriruuista kampsut taitavat mennä perinneruokien puolelle. Tietääkö täällä joku mitä kampsut ovat tai onko joku jopa päässyt niitä maistelemaan? Kotona tuota oli tarjolla viime vuosituhannella. Keitettyjen perunoiden kanssa kampsut voisipulikastikkeella höystettynä ovat maukkaimmillaan. Seuraavana päivänä näistä "potunlopuista" voi vielä tehdä maukaan pyttipannun ilman makkaraa ja munaa.


Kalaruuista voissa paistettu hauki ja suolasiika ovat maukkaimpia. Myös ahven maistuu niin keitettynä, paistettuna tai grillattuna. Tönkkösuolattu muikki jota Kuusamossa nimitetään myös Kitkan Viisaaksi ( vaikkei oliskaan tönkkösuolattu). Saman niminen viinaryyppy ei oikein vakuuta, mutta voi sitäkin Rukan ravintoloissa testata. Jos verenpaine kestää.

Riistaruuista lintukeitto ( kanalinnuista riekko, teeri, metso, pyy tehty lihakeitto) tulee vielä mieleen.

Jälkiruokia:
Mikrossa kuumennettu leipäjuusto  ( tai juustoleipä) hillojen kannssa tarjottuna on omaa luokkaansa.

Leipäjuusto kahvin kanssa tulee nauttia seuraavasti:
Paloitellaan leipäjuusto käsin kahvikuppiin siten, että kupista täyttyy juustonpaloilla noin 2/3. Kaadetaan kuppiin kuumaa pannukahvia täyteen. Juodaan kahvi sivistyneesti siemaillen lähes kaikki, minkä jälkeen kaadetaan kuppiin lisää kahvia. Siemaillaan kahvia ja samala lusikoidaan kahvissa maustuneet leipäjuustopalat suuhun. Kahvi tulis juoda mustana, mutta ei maito tai kermatilkka herkkua pilaa.



Kirjoitin tämän tekstin aikaisemmin tänne ja tänne.