perjantai 26. kesäkuuta 2009

R.I.P MJ

Michael Jackson kuoli.




torstai 25. kesäkuuta 2009

Ilmastonmuutos maksaa, mutta minkä verran?

Tekniikka ja Talous- lehdessä oleva juttu USA:lle koituvien ilmastonmuutokseen valmistautumisesta johtuvien kustannusten arvioinnista, herätti kysymyksen Suomen ja Euroopan tilanteesta. USA:ssa on aiemmin arvioitu, että kustannuksia aiheutuisi peräti 3100 dollari/asukas/vuosi. Uusi laskenta, ehkä tarkempi ehkä ei, antaa tulokseksi 175 dollaria. Huima ero laskelmissa, vaikka puhutaankin keskiarvoista. Ei vaikuta ylivoimaiselta.

Mistä tämä summa sitten muodostuu? Laskelman mukaan summa muodostuu tuotteiden ja energian hintojen noususta.

Mutta onko tämä laskelma sovitettavissa Eurooppaan ja erityisesti Suomeen? Ei varmaan sellaisenaan koska pykälät ja säännöt ovat tällä puolella Atlantia vähän omintakeisemmat.

Juha Honkatukia (www.vatt.fi)on tehnyt asiasta joulukuussa 2007 selvityksen, jonka mukaan Suomen kustannukset vuonna 2020 ovat n. 135 mlj euroa, 2050 150 mlj euroa ja 2080 230 mlj euroa. Vastaavat osuudet bruttokansantuotteesta ovat 0,06, 0,04 ja 0,02 %. Pieniä ovat prosentit, summata ovatkin suuria. Tutkimuksessa on kuitenkin puutteita. Esim. kiinteistö, liikenne, rahoitus, tuonti, vienti ja kulutus ovat raportin taulukossa merkitty kysymysmerkillä. Eli ne eivät ole arviossa mukana. Ja oma mututuntumani mukaan vuotta 2080 koskevat ennusteet menevät joka tapauksessa metsää. Jos metsiä silloinkin on. Ennustan että on. q;-)

Ehkä netin uumenista löytyy parempiakin laskelmia. Lisään niitä tämän kirjoituksen jatkoksi jos sellaisiin törmään netissä samoillessani. Ja jos joku tämän kirjoitukseni lukijoista parempia laskelmia tietää, niin pistääpi viestiä, kommentia tai vinkkaa muuten asiasta. Laskelmat ovat laskelmia ja todellisuus on jotain sinne päin tai ihan jotain muuta.


keskiviikko 24. kesäkuuta 2009

Ilmalämpöpumput

Nykyisillä energian hinnoilla ja näkyvällä markkinoinnilla on saatu aikaan voimakas kysyntä energiaa säästäville lämmitysratkaisuille. Myös ekologisuutta haetaan.

Lämpöpumppuja alkoi tulla markkinoille jo yli 30 vuotta sitten. Itse olin vuonna 1977 tai 1978 isäni urakoimalla omakotitalotyömaalla apumiehenä ( tai 15 v. poikana ). Paikkakunta oli Pelkosenniemi. Rakennettuun taloon asennettiin maalämpöpumppu. Peltomaahan kaivettiin muistaakseni 600 metriä lämmönkeruuputkistoa kahden metrin syvyyteen. Olin kaivannossa putkea paikalleen vääntämässä. Vähän kaivannon syvyys pelotti kun sen reunalta aina silloin tällöin irtosi iso maalohko kaivannon pohjalle. Alle en kuitenkaan jäänyt, vaikka lähellä se oli pari kertaa.

Hanke herätti aikanaan paljon huomiota ja epäilijöitä sekä ihmettelijöitä tontin laidalla riitti. Lämpöpumppukauppias käytti tapausta hyväkseen markkinoinnissaan ja rakennuttaja komeilikin tv-manoksessa jos nyt ei ihan päivittäin niin ainakin viikoittain seuraavana talvena. Ratkaisun toimivuudesta minulla ei ole tietoa koska muutin etelän suuntaan jo muutaman vuoden kuluttua.

Yleisesti on kuitenkin tiedossa, että tuohon aikaan markkinoilla olleissa lämpöpumppuratkaisuissa on ollut paljon ongelmia. Tekniikka oli silloin uutta ja öljykriisi oli vielä tuoreena mielessä kiinnostusta uusiin ratkaisuihin luomassa. Kysyntä oli siis suurta ja markkinoilla oli monenlaisia, käytännössä keskeneräisiä ratkaisuja, joita asiantuntemattomat myyjät kehuivat joka käänteessä. Tekniset ongelmat ja niiden yleisyys pysäyttivät Suomen lämpöpuppubuumin lyhyeen ja vasta viime vuosina tekniikka on saanut enempi jalansijaa markkinoilla.

Mutta mutta...TM-rakennusmaailma testasi ilmalämpöpumppuja ja testin tulos on karu.
Ilmalämpöpumpuissa on huimia eroja ja kuluttajaneuvojat hukkuvat pumppuvalituksiin kun sähkönkulutus ei olekkaan vähentynyt odotetusti.
Tekniikka toimii, mutta helppoheikit ovat taas pilaamassa tekniikan mainetta myymällä erittäin halvalla erittäinhalvasti tehtyjä lämpöpumppuja hyväuskoisille asiakkaille. Toivottavasti TM-Rakennusmaailman tekemä vertailutesti kestää arvioinnin, eikä seurauksena ole vain testissä huonosti menestyneiden vastikeryöppy, joka hämmentää lisää jo sekavaa ekomarkkinointia.

Energiaa säästäviä ratkaisuja tarvitaan ja tekniikoita löytyy, mutta kuluttajien täytyy saada oikeaa ja asiallista tietoa ratkaisujensa pohjaksi.





maanantai 22. kesäkuuta 2009

DNA-testi toimii kuin junan vessa, vai toimiiko?

CSI:ssä dna-tutkijat narauttavat rikolliset näppärästi pumpulipuikolla kalterien taakse. Testi otetaan, vaikka sitä vastustelisikin. Avulias tuomari/syyttäjä antaa ukaasin ja testi otetaan vaikka väksin. Ellei tutkija pihistä epäillyn juomalasia baarissa tai epäillyn kotona. Pumpulipuikkoja näyttä tutkijoilla olevan aina mukana.

Mutta mutta. Nyt kuuluu kummia Saksan suunnasta. Epäilyt heräsivät kun saman henkilön dna löytyi kymmenistä eri rikospaikoista eri puolilla Saksaa ja jopa muistakin maista. Ehtivä on rikollisen pitänyt olla jos kaikissa paikoissa käväi pahojaan tekemässä.

DNA-testaus on siis rutiinia ja siinä se riski piileekin. Näyte, tutkimus ja raportti. Siihen ei aikaa näytä menevän kuin pumpulipuikon heilahdus kitalaen kautta analysaattoriin.
Saksasaa sekavaa tilannetta alettiin tutka tosissaan ja karmea totuus paljastui. Niissä niin kätevissä pumpulipuikoissa oli ihmisen DNA:ta! Siis jonku pumpulipuikkojen valmistajan työntekijän tai työntekijöiden. Pumpulipuikot olivat tietysti steriilejä, mutta kun se DNA ei siinä steriloinnissa häviäkkään. Vain bakteerit poistuvat keskuudestamme pumpulipuikon kokoisesta osaa avaruutta.
Skandaalihan tilanteesta siis muodostui ja nyt haetaan syntipukkeja. Pumpulipuikkojen valmistaja puolustautuu sanomalla, että ei se ole väittänytkään puikkojen olevan DNA:sta vapaita, vaan steriilejä ja sitä ne ovatkin. Eli ostaja on saanut sitä mitä on tilannut.
Onkohan joku poloinen pumpulipuikkotehtaan työntekijä tapahtunee takia syyttömästi vankilassa?

Aihe on nyysitty uusimmasta KEMIA-lehdestä.

Kummittelua!

Ryhdyin kummiksi kahdelle pienelle intiailaiselle pojalle.

Olen harkinnut tällaista kohdennettua auttamista jo pitkään ja nyt sitten Suomen World Visioinin mainosbannerin nähtyäni, tein päätöksen. Osallistun maksamalla kuukausittain pienen summan. Pienen summan, joka saajalle on suuri summa, vaikka raha ei hänen tilille suoraan menekkään. Summa kuitenkin mahdollistaa lapsen koulunkäyntiä ja terveyden hoitoa. Ainakin toivon, että osallistumisestani on oikeasti apua näille lapsille.

Paikallista

Uutiset, kuten ihmisetkin, ovat kyllä aina paikallisia. Jossain.

Nyt kuitenkin palaan tähän Ryttylän sorakuoppa-asiaan. Hausjärven kuntahan myönsi luvan sorakuopalle huolimatta paikallisten asukkaiden kovasta vastustuksesta adresseineen, kysymyksineen ja lehtikirjoituksineen. Lupapäätöksestä on tehty kahdeksan valitusta hallinto-oikeuteen ja nyt hallinto-oikeus on pyytänyt kunnalta vastinetta näihin valituksiin. Ympäristölautakunta kokouksessaan yllättäen muuttikin valmisteltua lausuntoa, jossa todetaan valitukset perusteettomiksi. Lausuntoon tuli nyt Auli Laineen ehdotuksen mukainen teksti. Kokonaisuudessaan teksti löytyy ympärisölautakunnan 17.6.2009 kokouksen pöytäkirjasta, joka löytyy täältä.

Lainaus tekstistä:
"Ympäristöministeriön oppaassa 85 todetaan, että käsitys alueen kauneudesta voidaan saada, kun alueen väestöllä on siitä yleinen mielipide. Keväällä 2009 Hausjärvellä on kerätty adressiin 1225 nimeä, jotka vastustavat hanketta ja tämän voidaan katsoa muodostavan alueen väestön yleisen mielipiteen."

On mielenkiintoista nähdä miten hallinto-oikeus tämän kohdan päätöksessään huomioi vai huomioiko mitenkään. Onko ympäristöministeriön oppaalla oikeudellista merkitystä kun kyse kuitenkin on suosituksessta? Vaikuttaako suositus maa-aineslakiin tai sen tulkintoihin?

Sorainen keskustelu jatkuu.


keskiviikko 17. kesäkuuta 2009

Saimaannorppa puhuttaa!

Timo Heinonen ja Sirkka-Liisa Anttila ovat erimielisiä menettelyistä, joilla saimaannorpan säilyminen suomalaisessa lajistossa turvataan. Anttila luottaa vapaaehtoiseen norppien väistelyyyn kun taas Heinonen edellyttäisi jyrkempiä toimenpiteitä mm. kalastuksen rajoittamista norppa-alueilla.

Anttila vastaa 16.6.2009 Aamupostissa Heinosen samassa lehdessä olleeseen tekstiin.
Anttila: " Olen tähän asti pitänyt kansanedustaja Timo Heinosta asiallisena ja asiansa osaavana kansanedustajana, mutta sunnuntain Aamupostin (14.6.2009) kirjoituksen luettuani on pakko tarkistaa käsityksiäni." Anttila jatkaa kirjoituksessaan syyttämällä tätä asioihin perehtymättömäksi ja "joukon vietäväksi". Anttilan mukaan norpasta tehtiin EU-vaalien aikana poliittinen eläin.


Heinonen vastaa 17.6.2009 Aamupostissa edelliseen.
Heinonen: " Olisin mielellänin ministeri Anttilan kanssa samaa mieltä, mutta se vain on nyt kovin vaikeaa. Saimaannorppa on luokiteltu nyt äärimmäisen uhanalaisesksi ja on selvä, että vapaaehtoiset toimet sen suojelemiseksi eivät riitä."..."Ja itse asiassa verkkokalastuksen keväinen täyskieltokaan, vain siis 77 päiväksi, ei vielä takaisi äärimmäisen pienen kannan pelastumistal, mutta olisi yksi aito teko lajin tulevaisuuden turvaamiseksi.


Heinonen päättää kirjostuksensa: "Jos tätä ratkaisua ei tee suomalaiset niin toivon monen muun tapaan, että ratkaisun tekee EU-komissio, jonka puoleen asiassa on jo käännytty."

Hyviä kirjoittajia molemmat. He osaavat myös puolustaa kantaansa monisanaisesti kuten poliitikot yleensäkin. Pisteet kuitenkin Heinoselle ja myös muille, jotka vaativat oikeita toimia saimaannorpan säilyttämiseksi suomalaisessa luonnossa.

Ja olisihan saimaannorppa Suomelle sopivampi vaakunaeläin kuin leijona! Suomen leijona??







tiistai 16. kesäkuuta 2009

Portaita tekemässä










Aloitin eilen ullakkoportaiden tekemisen. Suunnitelmahan on ollut ruutuvihkossa jo jonkin aikaa.
Eilen sain reisilankut ja pari askelmaa paikoilleen. Vaati aikamoista säätämistä saada aluksi kaltevuus, nousu ja etenemä kohdalleen. Merkitsin lankkuihin askelmien paikat vaakasuorilla viivoilla molemmin puolin lankkua. Tein sapluunan kiinnitysruuvien paikkojen merkitsemistä varten ja porasin ruuvien kohtiin 12 mm:n kolot, jotta voin piilottaa ruuvinkannat puutapeilla. Ruuvasin askelmien ruuvit valmiiksi paikalleen. Tänään ruuvasin kaikki askelmat paikoilleen. Askelmat ja reisilankut tein samasta materiaalista (147*47 mm lankku). Sahaukseen käytin isältäni jäänyttä Metabo-merkkistä käsisirkkeliä. Kestävä peli kun ottaa huomioon, että isäni käytti sitä työssään 80-luvulla! Isäni oli kirvesmies, jonka kädenjälki näkyy vielä pitkään komeina taloina kotiseudullani Kemijoen varrella.
Portaiden askelmat ovat nyt paikallaan ja nyt on mietittävänä kaiteiden malli. Kaiten korkeutta arvioin nousemalla portaalle ja mittamaalla etäisyyden kuvitteelliseen kaiteeseen korkeudelle joka tuntui tukea hakevalle kädelle luontevalta. Tulokseksi sain 85 senttiä. Pitää vielä tarkistaa onko jossain rakennusmääräyksissä jotain suosituksia kaideratkaisuiksi.


maanantai 15. kesäkuuta 2009

Selaimista

Sivuillani on viimeisen kuukauden aikana käynyt 577 kävijää. Joku tietysti useamman kerran. Luvussa ei ole mukana omia käyntejäni, ei ainakaan pitäis. Spotify-tunnusten etsjöitä noin puolet, muut satunnaisia ja jokunen vakikurkkaajakin löytyy. Kiitos kaikille kiinostuksesta. Harvat kävijät jaksava kommentoida, siksi erityiskiitos teille kommentoijille. Jatkain kirjailuja satunnaisista asioista kuten tähänkin asti. Ehkä oman kunnan paikalliset asiat tulevat aiempaa useammin esille. Tovottavasti herätän kommentoijia nykyistä paremmin.

Selaimet ja käyntimäärät 15.5. - 16.6.2009

Firefox 302
IE 116
Chorme 64
Safari 72
Opera 12
Mozilla 1

sunnuntai 14. kesäkuuta 2009

Kirjat ja lehdet, niitä luetaan vielä!

Luin uutisen. Luin sen netistä en paperilehdestä. Tänään luin uutista kommentoivan kolumnin lehdestä, kun en netissä sitä kohdanutkaan siinä nettiarvaruudessa, jossa päivittäin seilailen, joskus uutisia lukien, joskus tietoa hakien ja silloin tällöin blogistanissa aikaa kuluttaen.

Uutisessa terminaattori Kaliforniassa on päättänyt säästää rahaa ja ympäristöä lopettamalla paperisten oppikirjojen käytön kokonaan.
Toinen paikallinen ja siksi pieni uutinen koskee kirjastojen sulkemista Täällä Ryttylässä ja myös Hikiällä. "Strateginen lakkautusuhka" Talousarvion raami 2010. Kylän kirjasto on kuitenkin osa kylän peruspalveluja ja Suomen kirjastolaitos osa suomalaista kulttuuria. Sen alasajoa tai edes typistämistä en kannata ja toivoisin, että kunta löytää talousongelmiinsa muita keinoja. Jos kirjastopalvelu siirtyy kirjastoautoilla toteutettavaksi, lainausmäärät tulevat laskemaan, mikä johtaa myöhemmin vaatimuksiin myös tämän "turhan" palvelun lopettamisesta.

Paperisista oppikirjoista luopuminen on tietyllä tavalla järkevää talouden ja myös oppimateriaalin ajantasaisuuden kannalta. Tietojen päivitys ja lisätiedon linkitys kun onnistuu paremmin sähköisessä dokumentissa. Tämä johtaa kuitenkin laiteriippuvuuteen mikä voi asettaa oppijat eriarvoiseen asemaan, ellei tarkoitus ole antaa jokaiselle oppilaalle läppäri tai sähköinen lukulaite. Maksaa sekin ja kirjan käyttöliittymä on ainakin toistaiseksi vakaampi ja parempi kuin mikään sähköinen käyttöliittymä.

Tiedon siirtyminen nettiin vaikuttaa myös kirjastojen suosioon ja jos paperinen kirja leimataan ympäristöä rasittavaksi menneisyyden jäänteeksi, mikä vaikuttaa myös lukuhaluihin, paperisen kirjan tulevaisuus on alenevat painosmäärät. Paperinen lehti on jo uhattuna. Maailmalla lehtiyhtiöt ovat suurissa vaikeuksissa vaikka Sanoma Oy vakuttaa lehdessään, että tämä ongelma ei koske suomailaisia lehtiä. Epäilen tätä vahvasti, koska myös paikalliset uutiset alkavat löytyä netin uutissivustoilta. Tiedän myös henkilöitä, jotka ovat lopettaneet tai ovat lopettamassa sanomalehden tilaamista. Tavaksi kun on tullut näpsäyttä läppäri päälle yhtäaikaa kahvinkeittimen kanssa. Samat uutiset on luettavissa myös nykyisillä kännyköillä, koska monet sivustot on jo sovitettu kännyköillä luettavaan muotoon. Sanomalehden selailu on sukupolvikysymys. Itse olen vielä selailija, mutta arvelen nyt toisella kymmenellä olevien teinien sukupolven olevan niin nettinatiiveja, että nettilukemisen suosio tulee vain kasvamaan. Paperia ja metsiä siis säästyy. Maailma pelastuu tai ainakin muuttuu ja muutosvauhti ei näytä hidastuvan.

lauantai 13. kesäkuuta 2009

Identiteettivarkaus

Netti on luonut uuden tavan kommunikoida, viettää aikaa, tehdä työtä ja viihtyä. Tämän mukana on tulut uusia tapoja tehdä rikoksia jopa niin, että lainsäädäntö ei pysy tässä mukana.
On roskapostia, joissa kysellään luottokortin numeroa tai johdatetaan kyseenalaisille sivustoille, joiden ainoa tarkoitus on ottaa rahat pois tavalla tai toiselle. Hyväuskoisten höynäytys on ilmeisen kannattavaa toimintaa. Ei kai muuten roskapostit muodostaisi yli puolta kaikesta sähköpostiliikenteestä.

Identiteetti on identiteetti ja myös sen voi nykyään varastaa. Identiteettivaras tyhjentää tilit, nostaa lainaa, tilaa tavaroita...sinun laskuusi! Ja se käy nopeasti!
Toki ennenkin on vastaavia huijauksia tehty, mutta ei läheskään siinä mittakaavassa kun nettiaikana. Suomen lakien mukaan identiteettivarkaus ei taida rikos olla. Ei ennenkuin varastettua identiteettiä on käytetty. Tämä tarkoittaa, että identiteettien keräilyä ja edelleen myyntiä ei ole kriminalisoitu!

Laki voidaan tietysti säätää, nutta mitä sen lain valvonta tarkoittaa? Nettiseurantaa, valvontaa jne. Eli viranomainen alkaa valvoa entistä tarkemmin nettiliikennettäsi. Laki voi muodostua nettisensuurilaiksi. Vai voiko?

Blogeista ja feisbuukeista yms. löytyy varsin helposti identiteetin perustiedot: nimi, puhelinnumero ja myös osoite pienen nettisurffailun jälkeen. Näillä tiedoilla ei vielä identeettiä varasteta, mutta jos kirjoittaja tekee luottokorttimaksuja netissä vähän epäilyttävissä paikoissa, on luottokortin numerokin saatavissa. Näissä asioissa täytyy vain olla tarkkana, mutta riittääkö se?
Lainsäätäjät ja nettiasiantuntijat voisivat ottaa tämän asian hoitaakseen, jotta identiteettivarkaata saadaan kuriin.



lauantai 6. kesäkuuta 2009

Nousua ja etenemää!

Ulkoterassilta tarvitaan portaan ullakolle, jotta ullakolle ei tarvitsisi kiivetä sisällä olevia kapeita portaita pitkin.
Kolea keli sai ottamaan esiin ruutuvihkon ja aloittamaan ullakkoportaiden suunnittelun. Olin aiemmin kysynyt tarjousta valmisportaista, mutta olivat mielestäni vähän liian kalliit, 500 + rahti. Portaat olisi toimitettu osina. Palapelit ei oikein kiinnosta, joten
piirtelin sitten ruutuvihkoon kuvan paikasta, johon portaat tarvitaan.
Piirsin terassin 1:20 mittakaavaaan ja siihen sitten astemitan kanssa sovittelin portaita. ( AutoCadLite on kyllä koneellani, mutta en sitä ole opetellut käyttämään. Ja ruutuvihkossa on parempi käytöliittymä.)
Kaltevuudeksi tuli 53 astetta, kun kokonaisnousu on 2 800 millimetriä. Askelmia tähän tulee 14 ja jokaisen askeleen nousu on 200 millimetriä. Etenemää on yhteensä 2100 millimetriä.
Reisilankut ja niiden väliin tulevat askelmat teen 145*50 mm:n lankusta. Kaiteet ja kaidepinnat teen vähän ohuemmasta tavarasta. Niitä pitää käydä rauta- tai lautakaupassa vielä mittailemassa ja siellä ne kannatta sahata oikeaan mittaankin.
Portaat johtavat ullakolle, jonka teen lämpimäksi huoneeksi vielä tämän kesän aikana. Eristevillat olen jo sitä varten hankkinut.

Mukavaa puuhaa tämä rakentelu, kun asiaa ei ota liian vakavast ja verenmaku suussa.

maanantai 1. kesäkuuta 2009

Maitomies iski!

Kävin tässä lauantaina Riihimäellä Atomikorttelin Prismassa. Väkeä oli kohtuullisen paljon ja maitohyllyjen tietämillä vähän ruuhkaakin. Poimin ostoskärryyn kolme purkkia rasvatonta maitoa siitä kohdasta hyllyjä mihin kärryn kanssa mahtui. Siinä olikin Arlan maitopurkit. Siis ruotsalaista. Totesin siinä itsekseni, että maito ku maito eipä näissä eroa ole. Vieressä ollut nuorimies totesi tähän topakasti, että kyllä riihimäkeläisen pitää suosia suomalaista ja riihimäkeläistä Valion maitoa!
Hämmennyin hieman kommentista, joka vähän meinasi hymyilyttääkin, mutta maitomies ei hymyillyt, vaan oli hyvin vakava ja ilmeisen tosissaan. Kurvasin kärryineni toiseen suuntaa ja hän omaansa.
Kauppareissu on valintoja täynnä, kaikki vaikuttaa kaikkeen ja aina tulee valinnoillaan syrjineeksi kilpailevien tuotteiden valmistajia. Valinnoilla on merkitystä.