sunnuntai 30. elokuuta 2009

Noitamainen hanke!

Noitatunturi Oy on aloittanut jo vuonna 2001 hankeen rakentaa valtava matkailukaupunki Pyhätunturi alueelle. Kyse on Suomen mittakaavassa todella suuresta matkailuhankkeesta. Miljardiluokkaa. Hanke on jo edennyt niin pitkälle, että Pelkosenniemen kunta on kaavoittanut alueen tai ainakin alueen kaava on ns. nähtävänä. Ilman voimassa olevaa asema- ja yleiskaavaa ei rakentaminen voi alkaa.
Pyhätunturin alueella on myös kansallispuisto ja kirjoitin vähän aikaa sitten lyhyesti, kuvien kera, vaelluksestanin tuolla.
Ympäristövaikutukset ovat suuret ja merkittävät ainakin paikallisesti ja mikäli seurauksena on valtavat matkailijavirrat myös laajempia vaikutuksia kannattaa arvioida. Näksin hankkeen kuitenkin positiivisena, koska se jos mikä, tarjoaa verotuloja alueelle ja tuonee mukanaan myös muuta aktiviteettia tälle muuten hiljenevälle alueelle, josta nuoriso pyrkii pois heti kun kykenee. Siltä ainakin näyttää. Ympäristkön kannalta on myös mielekästä keskittää rakentaminen ja toiminta tiiviisti rajatulle alueelle ja reiteille. Näin myös sille arvokkaalle luontoympäristölle jää mahdollisuudet säilyä. Luontoympäristöä myös matkailija arvostaa ja sen perässä tähän ja muihinkin Lapin keskuksiin matkansa suuntaa. Pelkkä luonto ei riitä, vaan matkailijalle on myös tarjottava elämyksiä ja ennenkaikkea hyvää, laadukasta ja ystävällistä palvelua hymyn kera ja järkevään hintaan. Lapin lisät hinnoissa pitää unohtaa.

Kulkuyhteydet tai niiden puuttuminen on Pyhätunturin ongelma. Rautieasema on 40 kilometrin päässä ja lentokenttä 80 km:n. Bussilla tosin pääsee perille, mutta matkailija kaihtavat paikkoja joihin mennessä täytyy lentokentän jälkeen istua bussissa kimpsuineen kampsuineen yli puoli tuntia.







keskiviikko 26. elokuuta 2009

sunnuntai 23. elokuuta 2009

Salaiset sanat tuottavat ongelmia

Elämme elämäämme erilaisien koodien viidakossa. Ennen oli pelkkä sotu ja paperiset pankkikirjat eikä mitään koodeja tai salasanoja tarvittu. Ensimmäiset salasanat tulivat siinä vaiheessa kun ensimmäiset pankkikortit ilmaantuivat lompakoihin ja käsilaukkuihin. Tietokoneet ja nettipalvelut sitten johtivat varsinaiseen salasanarumbaan, joka vain kiihtyy.

Oma esimerkki:

1. Koti, käyttäjätunnukset ja salasanat
- pankkitunnukset
- luottokortin tunnukset
- sähköyhtiön asiakastunnukset
- maksu-TV:n asiakastunnukset
- sähköpostitunnukset 2 kpl
- nettiyhteisötunnukset 3 kpl
- nettikeskustelupalstatunnukset 4 kpl
- blogitunnukset 3 kpl
- nettilehtien tunnukset 3 kpl
- netpostin tunnukset
- kännykän tunnukset
- kirjastopalvelun tunnukset

2. Työ
- ovikoodi
- tietokoneen käynnistyssalasana
- windows-käynnistyssalasana (säännöllisesti vaihdettava)
- sähköpostitunnukset
- toimintojärjestelmän tunnukset
- tietokantojen tunnukset
- matkalaskuohjelman tunnukset
- laskuntarkastuohjelman tunnukset
- etäyhteystunnukset
- kännykän koodit (pin ja suojakoodi)
- luottokortin tunnukset
- bensakortin tunnukset

Eli yhteensä yli kolmekymmentä käyttäjätunnusta, salasanaa tai pin-koodia! Ja joku jäi vielä varmaan pois listasta. Tällaisessa tilantessa on tietenkin suuri kiusaus laittaa esim. kaikkiin nettitunnuksiin samat koodit. Mutta siinä on riskinsä. Kannattaa kehitellä oma systeemi käyttäjätunnusten ja salasanojen hallintaan ja muistamiseen. Muistisääntöjä voi suunnitellla vaikka näiden sivujen ja linkkien takaa löytyvien ohjeiden avulla. Suosittelen erityisesti tätä sivustoa josta löytyy muutakin tärkeää ja vielä Suomen kielellä.

tiistai 18. elokuuta 2009

Nahkasiivet!

Elokuisina iltoina kun illat hämärtyvät ja on vielä lämmintä voin taloni ympärillä aina hämärän hetkenä nähdä vilauksittain lepakoita. Joskus ne lentävät todella läheltä samalla mukavasti säikäyttäen. Hyönteisiä näppärästi lennosta näpsivät. Kun vielä rakensimme taloa, näkyi lepaikoita useita kerralla. Lähes parvissakin lentivät. Olen joskus miettinyt, miksi niitä ei muulloin näe kuin elokuun hämärissä? Kai lepakot myös valoisina kesäöinä syötävää tarvitsevat.

Olen myös pohtinut miten saisin näpättyä kuvan lentävästä lepakosta. Pitäisi ensin löytää paikka jonkan läheltä lepakot aina lentävät ja siihen sitten kameran kanssa kytikselle? Sitten kun lepakko ohi vilahtaa puolenkymmentä kuvaa sekunnissa ja ehkä yksi kuva voisi onnistua. Saattais kyllä tulla varsin pitkä kyttäyskeikka.
Toinen vaihtoehto on virittää kamera ko. paikkaan ja varustaa se liiketunnistimella, joka sitten laukaisee kameran taas sarjatulelle kun liikettä havaitaan. Aika tekninen viritys ja tuskin lähikaupoista tai marketeista vermeitä tämmöiseen löytyy ja oma taito ei tällaisissa ole oikein vakuuttava. Kameroita kun ei vasaralla ja sahalla viritellä.
Kolmas vaihtoehto on myös tekninen, mutta ehkä edellistä realistisempi. Rakennan lepakon pöntön ja asennan siihen pönttökameran. Pönttökamerasta piuha sisälle tietokoneeseen ja kuva nettiin omille sivuille eli tänne. Pönttökamera, joka kuvaa pimeässä, ei tarvitse erillistä valonlähdettä, joka häiritsisi .Näitä voi tilata netistä täältä. Paitsi, että se lepakon pönttö on vähän erilainen kuin linnunpönttö. Nänä kun asentelen, ei ole muuta ongelmaa kuin se, että meneekö lepakko pönttöön vai ei. Pöntössä oleva lepakko ei kyllä lennä. Eli lentävän lepakon kuvausongelma pysyy ja paranee.
Tälle syksylle tuon idean toteuttaminen ei enää ehdi. Ensi kesänä sitten.

sunnuntai 16. elokuuta 2009

Ilmaista musiikkia!


"Kaipaavatko korvasi soundia? Ovatko rahat loppu? Haluatko kuitenkin kulkea kaidalla polulla?"


Hyvä linkkilistaus löytyy täältä. Lisäksi blogista löytyy muutakin luettavaa, joskus jopa jotain mielenkiintoista.

lauantai 15. elokuuta 2009

Löytöjä kaapin pohjalta


Vuosien kuluessa suomalaisiin koteihin kertyy kaiken laista tarpeellista tavaraa, joka jossain vaiheessa muuttuukin statukseltaan jätteeksi. Tästä aiheutuu pulmia tai ihan ongelmia, vaikka ongelmajätteestä ei olisikaan kysymys. Mihinkähän tämä ja varsinkin tämä löytö pitää toimittaa? Kierrätykseen johonkin vaiko roskapöntöön jos se sinne vain mahtuu?
No pienellä nettisurffailulla löytyy ohje pulmaan kuin pulmaan.
Esimerkiksi sähö- ja elektroniikkaromun toimituspaikan voi löytää täältä tai täältä.

Pienellä kaappien kaivelulla kotoani löytyi läjä vanhoja, rikkinäisiä kännyköitä. Kuvahan niistä piti näpätä. Ja tietysti kännykällä (E71).

Vanha ja vielä teknisesti toimiva Ringo taitaa olla tuon kuvan vanhin kapine. Onha se peräisin ihan muinaiselta 90-luvulta. Ringon laitan takaisin talteen. Onhan se sen verran sympaattisen näköinen kapula verrattuna nykyisiin siroihin laitteisiin, joilla voi jopa soittaa puheluja. Muut kännyromut meneen ser-keräykseen. Tallessa on myös vanha Aplen pönttö-mäkki, jolla aikoinaan kirjailin opinnäytetyöni. Ja pelasin myös niitä wanhoja hywiä tietokonepelejä. Mustavalkoisesti.



lauantai 8. elokuuta 2009

Thaimaalaisista marjanpoimijoista

Selailin kemijärveläistä paikallislehteä Koillis-Lappia ja huomasin, että marjanpoiminta puhuttaa edelleen. Lehden yleisön osastossa oli kaksi krijoitusta aiheesta. Toinen oli se tavallinen ne vie meijän marjat-juttu, mutta toinen oli tositarina jängän laidalta.

Paikallinen Aapajärvellä asuva Hannu Anttila oli kertonut lehdelle puhelimitse seuraavaa:

”Hävyttömiksi on mennyt tämä touhu, soitteli Hannu Anttila Pelkosenniemen Aapajärveltä. Thaimaalaiset marjanpoimijat paitsi tulevat nurkille keräämään myös estävät paikallisten ihmisten marjankeruun. Vanhempi aapajärveläinen nainen oli ollut keräämässä jängällä hilloja, kun neljä kommandopipoista thaipoimijaa oli piirittänyt hänet ja lähtenyt viemään tietä kohti pois jängältä. Nainen oli säikähtänyt ja hädissään. Ihmiset eivät kohta uskalla lähteä marjaan. Tämä kyseinen porukka oli liikkkeellä punaisella Opelilla VFF-176. Olen siitä myös marjapuhelimeen ilmoittanut.”

Marjanpoiminta alkaa ilmeisesti olla Lapissa jo elämää suurempi asia. Kesällä kun siellä käy, niin lähes jokainen keskustelu ohjautuu marjanpoimintaan. Hyvin on Lapissa ilmeisesti asiat kun marjanpoiminta on se kaikkein kuuluvin keskustelunaihe siellä päin.

Kuinka merkittävä, siis rahallisesti , tämä poiminta on lappilaisille? Jos ajaa esim. 20 km:n päähän marjapaikalle hilloja poimimaan sen yhden ämpärillisen, tulee hillakilolle hintaa pelkästä ajokustannuksista puhumattakaan oman ajan käytöstä tuntitolkulla jängällä talsimiseen. Olisiko edullisempaa ostaa ne hillansa torilta tai kaupasta, vaikka siellä kilohinta onkin korkeampi kuin jängän laidalta saatu?

Marjanpoimintaa koskevat pelinsäännöt pitää tietenkin saada selviksi kaikille osapuolille. Ja sääntöjä tulee myös noudattaa. Pitäisikö thai-poimijoilla olla edustamansa marjafirman lippis päässä, jotta kulkija tietäisi kuka on poimijat perehdyttänyt poimintaan.


Oliskohan syytä perustaa oma merkki tai symboli ns. reilun kaupan mustikoille ja muillekkin suomalaisille marjoille. Kysyntää löytyisi ainakin saman verran kuin reilun kaupan banaaneille yms.

Reilun kaupan mustikka olisi mustikkaa jonka poimintaa ei olisi järjestetty orjasopimusten tyylisillä ratkaisuilla. Eli poimijan kansallisuudella ei olisi merkitystä vaan miten poiminta on hoidettu reilujen periaatteiden ja hyvien tapojen mukaisesti.

sunnuntai 2. elokuuta 2009

Suomi on todellinen onnen maa

"Asiat ovat hyvässä jamassa verrattuna tosi moneen maahan. Muissa EU-maissa suomalaisia kahdehditaan: täällä on hirveän paljon tyytyväisyyttä, luottavaisuutta ja onnellisuutta."
"Vain pienellä vähemmistöillä on asiat kurjasti. Tämä ei ollenkaan tarkoita, että väheksyisin heitä, joilla on kurjasti"

Tätä mieltä on Lauri Uotila, Sampo Pankin pääekonomisti Helsingin Sanomien kuukausiliitteen mukaan.

Kuulostaa aikamoiselta vastarannan kiiskeltä kun vertaa mediassa olevia kirjoituksia ja blogi-kommentteja, joissa kerrotaan talousongelmista, työttömyydestä, irtisanomisista, opiskelijoiden ja eläkeläisten kurjuudesta. Kirjoituksissa viitataan usein oikeisiin tapauksiin ja oikeisiin leipäjonoihin. Samalla hallitus ja kaikki muutkin puolueet ja poliitikot sekä johtavat virkamiehet manataan jonnekkin pimeään paikkaa. Olkinuket ovat paljon käytetty keino tässä mustamaalaamisessa.

En tunne taloustiedettä enkä valitiontalouden lainalaisuukisia niin hyvin, että voisin Uotilan sanomisia vääriksi osoittaa. Mielipiteensä tuntuu vain poikkeavan kaikesta muusta talousuutisoinnista, että se pistää silmään.

Kyselyissä (eurobarometrit) suomalaiset ovat kuitenkin vahvistaneet olevansa tyytyväisiä ja suht. onnelisiakin. Joka tapauksessa tyytyväisemipiä kuin monet muut.

Uotila sanoo myös: "Ettei turhaan jaettaisi rahaa sellaisille, jotka eivät sitä tarvitse. Eläkeläinen Mikael Liliuskin saa kohta junalipun puoleen hintaan"
Tästä olen samaa mieltä eli sosiaalietuuksien jakamisessa tulisi käyttää tarveharkintaa nykyistä enemmän.

Hän painottaa myös kotimaisen kysynnän ja kulutuksen merkitystä ja ihmetteleen sen vähättelyä. "On ihan älytön heitto, ettei me voida elää täällä pesemällä toistemme paitoja. Ei tietenkään. Sen heittäjä ei ymmärrä talouden reaaliteeteistä yhtään mitään. Eihän kukaan kysy sitäkään, alammeko valmistaa toisillemme polkupyöriä. Ihminen tarvii sekä tavaroita, että palveluja."

Poikkeuksellisia mielipiteitä näinä aikoina. Herättänee keskustelua.