tiistai 27. huhtikuuta 2010

One Tweet Wonders

Twitteri on osoittatunut varsin addiktiiviseki mediaksi ja paljon elävämmäksi kuin Facebook konsanaan.
Olen Tweetannut tai Twitteröinut jo 1662 kertaa. Ei mitään syvällistä, mutta linkkiviestä maailmalta, keskustelua kummista ja mielenkiintoisista näkökulmista, ilmiöistä, asioista ja tapahtumisa. Toki myös aika tyhjänpäiväisiä toteamuksia sekaan mahtuu.  Seuraajia olen saanut perääni jo 136 ja seurattavanani on 156 Tweettaajaa.
Sadanneljänkymmennen merkin viestiin saa yllättävän paljon asiaa, vinkkiä tai linkkiä. Olen myös huomannut, että henkilöt jotka ovat Twitterissä, ovat vahvasti läsnä myös muualla netissä ja sosiaalisessa mediassa.
Kyllä, minkäkin olen Facebookissa, LinkedInnissä. Qaikussa ja täällä Blogistanissa. Ja sielä sun täällä muuallakin.

Musiikkiala tuntee käsitteen One Hit Wonders. Sehän tarkoittaa bändejä, jotka onnistuvat tekemään hitin, joka kovasta yrittämisestä huolimatta jääkin ainoaksi. Twitterissä ei ole hittejä jos sellaisiksi ei lasketa joitain mega-luokan kuuluisuuksia, jotka saavat hetkessä tuhansia seuraajia. Moni myös tuntuu pitävän Twitteriä vain näköalapaikkana, josta voi seurailla muiden puuhia ilman, että tarvitsee osallistua mihinkään. Mutta moni näistä hiljaisista ei myöskään seuraa  Twitterissä juuri ketään tai mitään.  Mielestäni nämä ansaitsevat nimityksen One Tweet Wonders. Samanlaisia tapauksia on tietysti kaikessa keskustelussa ja siten myös sosiaalisessa mediassa. Twitterissäkin on niin, että kymmenen prosenttia tuottaa 90% sisällöstä. Onkohan suhde sama kapakkakeskusteluissa, kokouksissa ja lasten leikeissä? Muutama puhuu, valistaa ja julistaa ja loput kuuntelevat ja jupisevat omiaan jälkeenpäin. Keskusteluakin syntyy. Ehkä näin, mutta silti hiljaiset eivät peri maata. Eivätkä kyllä nettiäkään. Vaikka maan hiljaiset voivat olla netissä aika äänekkäitä.