sunnuntai 6. kesäkuuta 2010

Joukossa tyhmyys tiivistyy, mutta parvessa äly?

Mitä parviäly tarjoaa ihmisille? Uuden mielenkiintoisen tutkimuskohteen vai peräti tehokkaan työkalun ongelmanratkaisuun tai työlään projektin läpivientiin?? Parviälyhän on tekoälytutkimuksen osa-alue, joka tutkii hajautettujen itseorganisoituvien agenttien kollektiivista käyttäytymistä. Näin sanoo Wikipedia. Siis nörttikamaa? Onko se jotain muutakin? On se. Esimerkiksi hyönteisten joukkokäyttäytyminen ilmentää parviälyä. Kuulostaa sekavalta ja sitä se onkin.

Ihmiset ovat aina käyneet arkisten ja myös tieteellisten ongelmien tai tehtävien kimppuun ryhmissä. Näin on saatu hyödynnettäväksi erilaisia näkökulmia ja ongelmaan on löytynyt ratkaisu nopeammin kuin yksin pohtimalla tai puurtamalla. Toisaalta joukko voi päätyä myös virheellisen tulokseen, joskus jopa kohtalokkain seurauksin. Joukossa tyhmyys tiivistyys on lannistava suomalainen sanonta. Onko tämä esimerkki parviälystä?  Mielestäni ei ainakaan samassa mielessä kuin parviäly näkyy suurissa lintuparvissa tai muissa suurien eläinjoukkojen käyttäytymisessä. Eläinjoukoissa tämä "äly" näyttää olevan lähinnä matkimista tai automaattinen reaktio toisen yksilön toimintaan tai muuhun signaaliin.

Ihmisjoukossa parviäly on siis jotain muuta. "Parviäly on ryhmän jäsenten keskinäiseen vuorovaikutukseen perustuva kyky oppia, ymmärtää, muodostaa tietoa ja suorittaa muita älyyn pohjautuvia toimintoja." Näin sanoo uusi sosiaalisen median sanasto. Siis taas jotain feisbook skeidaa? Ei, vaan kyse on ns. kollektiivisesta älystä. Esimerkkinä vaikkapa jonkin tapahtuman järjestäminen tai julkaisun laatiminen suurella joukolla jotain netissä olevaa alustaa tai sovellusta hyväksikäyttäen.

Eli parviäly on vain uusi tapa tehdä yhteistyötä. Uutta tässä on lähinnä netin tarjoamat uudet työskentelytavat, jotka mahdollistavat online-yhteistyön satojen henkilöjen kesken. On kyse suunnitelmallisesta ja sosiaalisesta parviälyn hyödyntämisestä. Siihen osallistujien ei silti tarvitse tietää mitää parviälystä tai sen hienoista määritelmistä. Riittää kun ajattelee, pohtii ja tekee sekä jakaa.
Tässä onkin parviälyn vahvuus. Ratkaisu tarkentuu tai projekti etenee monesta kohdasta yhtäaikaa ja se mahdollistaa monenkeskisen keskustelun, joka puolestaan edistää ideointia moninkertaisesti enemmän kuin perinteinen kokoustaminen. Kuinka ideointi sujuu kokouksissa? Eipä taida sujua kovinkaan tehokkaasti koska usein ideat tuodaan kokouksiin lähes valmiina kokonaisuuksina. Esittelijä yrittää myydä ideansa skeptiselle raadille ja palaa sitten suunnittelupöydän ääreen tarkentamaan ideaansa. Toki pöydän ääressä pidetty ideontipalaverikin toimii, muta pöydän ääreen ei suurta joukkoa saa mahtumaan ja päällepuhujat voivat toiminnallaan rajoittaa tai ohjata ideointia liikaa. Hyväkin idea voi jäädä puheenjohtajan suuren egon varjoon. Tämä on tietysti mahdollista nettiin hajaantuneen ryhmänkin piirissä, mutta yhden ideoitsijan ylivalta on siellä vaikeampi saavuttaa kuin  pöydän ääressä järjestettävässä suunnittelupalaverissa.

Netissä käytävän keskustelun määrästä päätellen parviälystä odotetaan paljon. Paljon se lupaakin. Veikkaan, että termi parviäly korvautuu jollain muulla, paremmin kuvaavalla termillä. Nyt tässä kulkee mukana niin hyönteiset, tekoälytutkijat kuin someintoilijatkin.

Entä suunnittelematon parviäly, joka ilmenee spontaanisti joukkojen käyttäytymisessä? Onko spontaanius näennäistä? Parvi joka älyää. Mikä vaikuttaa käyttäytymiseemme? Miten joukkoja ohjaillaan sopivan käyttäytymisen aikaansaamiseksi? Entä meemit, muistaa joku vielä niitä?


Taustaksi:

Tuolla toukokuun puolella Twitterissä aikaa viettäessäni @jpruohisto vinkkasi, että TV1:ssä tulee mielenkintoinen luontodokumentti Prisma suurparvet, jonka aiheena on Kuinka parviäly toimii valtavissa eläinyhdyskunnissa.

Ohjelma olikin mielenkiintoinen ja mieleen jäi kohta, jossa vertailtiin gnu- ja seepralaumojen yritystä ylittää joki.
Gnut saapuivat rannalle ja takaa tulevat suurella massallaan käytännössä työnsivät etummaiset jokeen. Nämä sitten lähes epätoivoisesti yrittivät löytää vastarannalta paikkaa päästä joen toiselta rannalta joesta ylös. Lopulta yksi gnu sai itsensä ylös ja perässä pyrkivien hosuminen loivensi pehmeää törmää niin, että koko lauma pääsi ylös.

Saman aikaan pienempi seepralauma saapui rannalle, ja selvästikin pohti tarkaan ennen kuin lähti ylittämään jokea. Lopulta seeprat lähtivät ylitykseen ja etsivät sopivaa kohtaa rantautumiselle. Käytännössä seeprat ylittivät joen samasta kohdasta kuin gnut, mutta krokotiilit saivat napattua laumasta pari seepraa. Myös gnu-lauma menetti joitakin yksilöitä, mutta seepralauman menetykset olivat suhteellisesti suuremmat.

Gnu-antilooppien laumakäyttäytyminen oli tehokkaampi. Miksi? Olemmeko me kaikkea pohtivat ihmiset seeproja, joiden parviäly ei olekkaan paras mahdollinen? Entä miten muurahaiset saavat pesänsä tehtyä? Parviälyn voimalla tietenkin, luulisin.

Twitterissä käytiin aiheesta keskustelua, joka löytyy lähes kokonaisuudessaan täältä.
Haluatko tietä lisää parviälystä? KVG!