Viimeinen koiramme sai nimen Ressu. Ressu oli perheemme jäsen neljätoista vuotta. Vilkas, mukava ja aktiivinen Lapinkoira. Ei kyllä ihan puhdasrotuinen.
 |
| Ressu tontilla kun talon rakentamista vasta suunniteltiin. |
Nyt muutama vuosi Ressun poismenon jälkeen totesimme, että perheeseemme kuuluu koira. Ja pienen pohdinnan jälkeen aloimme kuulostella ja kysellä mistä löytäisimme Lapinkoiran. Muut koirarodut ovat varmasti ihan mukavia, mutta meille se oikea koira on nimenomaan Lapinkoira. Ainakin vuosi siinä jahkailtiin ennen kuin päätöstä tosimielessä alettiin toteuttamaan. Parista kennelsitä, jotka netin kautta löysin, ei Lapinkoiran pentuja ollut tarjolla lähivuosinakaan. Sitten työpaikalla ruokatunnilla koiruuksista keskusteltiin ja sainkin vinkin, että Puurattaren kennelistä voisin pennun lähikuukausina saadakkin. Oli työkaverilla sieltä hankittu koira. Lähetin sitten samantien kenneliin sähköpostia ja parin päivän kuluttua sainkin puhelun, joka tarjosikin pitkän ja perusteellisen keskustelun Lapinkoirista ja koiraelämästä yleensäkin. Varasin meille urospennun. Ja liityn Facebookissa ryhmään Paimensukuinen Suomen Lapinkoira. Sielä on paljon paljon koirakuvia katsottavaksi.
Pennut syntyivät 10.7.2010. Neljä pentua, kaksi poika- ja kaksi tyttökoiraa. Koiran nimeä oli jo pitkään pohdittu, mutta kun kuulimme pennun virallisen nimen , Puurattaren Tuulenhaltija, totesimme, että koiran nimi on sitten Halti ja sillä selvä. Lapin koiralle Halti on hyvin sopiva nimi. ( Vaikka hyvä nimi se Ressukin oli ).
Pentu muuttaa meille syyskuussa.
Tässä kuitenkin muutama kuva pikkuisista ja myös emosta.
 |
| Sani neljän pentunsa kanssa. |
