keskiviikko 1. syyskuuta 2010

Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan vararikko?

Eilen illalla selailin päivän tweettejä ja ruutuun sattui tweettaus @tuija:lta Tuija välitti edelleen linkin, joka johti kirjoitukseen otsikolla The Bankrupt Finnish Welfare State. Kaj Grussnenr kirjoittaa juttunsa Ludwig von Mises Instituten sivuille. Tuttu sivusto, jota en kyllä vähään aikaan ole lukenut.
Grusner aloittaa juttunsa viittauksella Newsweekin taannoin tekemään maailman parhaan maan valintaan. Valinta osui hieman yllättäen Suomeen. Ainakin minut se yllätti. Grusnerin kirjoitus puolestaan ei yllättänyt. Näitä hyvinvointivaltioon kriittisesti suhtautuvia ja sen romahtamista ennustavia kirjoituksia ja kannanottoja julkaistaan ja on julkaistu paljon. 

Ennustukset eivät vielä ole toteutuneet, joten kyse ei ainakaan ole itseään toteuttavista ennustuksista. Entä jos se romahdus kuitenkin tulee ja on jo tulossa? Miten kansalaisen tulisi siihen valmistautua vai onko valmistautuminen edes mahdollista?

Suomen koulutusjärjestelmä on kirjoittajan mukaan tehoton ja huono. Huono siksi, että maassamme on niin monta yliopistoa (20) ja korkeakoulua (27), mutta kovin vähän ihmisiä ja tehoton siksi, että moinen oppilaitosmäärä on johtanut opetuksen huonoon tasoon. 5,3 miljoonasta kun ei löydy riittävästi riittävän päteviä opettajia ja tutkijoita tuottamaan korkeatasoista koulutusta.  Lisäksi ilmainen koulutus huijaa tuhansia opiskelijoita opisekelmaan näissä opinahjoissa ja tuloksena on suuri määriä maistereita ja tohtoreita, joilla ei ole mitään arvoa markkinoilla. Grusner mainitsee esimerkkeinä näistä arvottomista historian ja teologian opiskelijat ja oppineet.  
Aika murskaava arvio koulutusjärjestelmästä, josta olemme niin kovin ylpeitä Pisoineen kaikkineen. 

Julkinen terveydenhoito ja verottajan toiminta saavat yhtä tylyn käsittelyn.

"Any country that wants a universal healthcare system should not look to Finland for an example to follow. One of the real tragedies of this fiasco is the fact that Finland has some of the best private hospitals in the world, but because of our universal healthcare, very few Finnish citizens ever get to benefit from them."

Loppukappaleessa Grussner jatkaa: Suomi on ja on ollut kiiltokuvamainen esimerkki eurooppalaisesta sosiaalidemokraattisesta hyvinvointivaltiosta ja on nyt Newsweekin asiantuntemuksella kummastuttavasti nimetty maailman parhaaksi maaksi. Suomessa edelleen uskotaan vahvaan valtioon, ilmaiseen koulutukseen ja kattaviin julkisiin palveluihin. Ja jos Suomi tähän pystyy, pystyy Amerikkakin. Paitsi, että ei Suomi siihen oikeasti pysty, kuten ei Obamakaan pysty pitämään omia lupauksiaan.

Mutta miten on? Onko Suomi kohta vararikossa? 

Ajattelemisen aihetta tässä niin kovin velkaantuvassa Suomessamme:

"What has brought the Finnish welfare state close to fiscal calamity is its ever-increasing government spending. Even during the 15 years prior to the collapse of 2008, a period referred to as one of continual economic growth, the national debt was not paid off. In 1994, the Finnish national debt was 51.7 billion euros. In 2007, it rose to €56.1 billion. At the end of 2009, the debt shot up to €64.3 billion, and at the end of June 2010, it rose to €69.8 billion. This in spite of the fact that the tax revenues had remained stable and even risen from 2000 to 2009. Figures show that government spending during the same time rose from €33 billion in 2000 to €46.9 billion in 2009. The projected spending in 2010 and 2011 is €52.5 billion and €50.4 billion respectively. It is estimated that the national debt will hit €85 billion at the end of fiscal year 2010."