keskiviikko 1. joulukuuta 2010

Postia laatikkoon, mutta kuinka kauan?

Joka päivä kävelen varhain aamulla postilaatkolle noutamaan sieltä aamun lehden. Matka ei ole pitkä koska ryhmittelimme naapurien kanssa positilaatikkomme juuri minun liittymäni viereen. Vieressä ne naapurienkin liittymät toki ovat. Teimme laatikoiden ryhmittelyt ennen kuin meitä siihen velvoitettiin. Tässä tapauksessa laatikosta löytyy aamuisin Aamuposti, joka sisälle päästyään peittää osan kahvipöytääni ja saa silloin tällöin kahviroiskeenkin värjäämään sivujaan. Vastaavasti illalla kun tulen töistä, avaan postilaatikon heti kotiin tultuani. Laatikossan on tällöin yleensä mainospostia, laskuja tai tilaamiani aikakausilehtiä. Ei kovin suuria ihmeitä siis.

 Mutta silloin tällöin iltaisin postilaatikko osoittautuukin tyhjäksi. Hämmennyn tästä tyhjyydestä hieman. Mitä nyt lukaisen koiran kävelyttelyn jälkeen? Avaan tietysti tietokoneen lukeakseni uutissivuistoilta, blogeista, twitteristä ja nettilehtien sivuilta mitä maailmassa tapahtuu. Ja tapahtuuhan sitä niin, että kännykälläkin näitä netin uutisvirtoja seurailen ja joskus kommentoinkin. Uutisvira ja sen ylläpitämä uutisnälkä on lähes jatkuva. Nytkin kun tätä kirjoitan, on selaimen välilehdillä avoimena Ampparit, Qaiku, Blogilista, Youtube ja Twitter.

Entä postilaatikko? Mitä jos Itella jakais postinsa vain kerran viikossa? Ei oikeastaan mitään. Tilatut aikakausi- ja sanomalehdet tulisivat kai entiseen tahtiinsa laatikkoon jos niiden tilauksia näin nettiaikankin vielä haluan jatkaa. Laskuista suuri osa tulee jo nyt NetPostin kautta luettavaksi kuten monet muutkin virallisemmat kirjeet. Jostain kumman syystä pankit kuitenkin lähettävät vielä ihan oikeita kirjekuoria, joissa mainostavat milloin mitäkin uutta tai vanhaa palveluaan. Tosiasiassa postilaatikkoon tulee enemmän mainospostia kuin varsinaisi kirjeitä. Alan ymmärtää niitä, jotka suivaantuivat postilaatikkojen pakkoryhmittelyistä niin, että hakevat postinsa postiasiamieheltä ennen kun laatikoitaan ryhmittelemään ryhtyvät. Ehtiihän ne paperiset postit myöhemminkin lukemaan.

Netti muuttaa viestintää nyt niin vauhdikkaasti, että en ihmettelisi, vaikka paperisen postin ja myös paperisten lehtien määrä suorastaan romahtaa lähivuosina. Tarjolla on erilaisia lukulaitteita niin lehdille kuin kirjoillekkin ja laskut ovat jo aika pitkälle sähköisiä. Mihin sitten postilaatikoita tuleivaisuudessa enään tarvitaan? Tietysti meitä keski-ikäisiä tai vanhempia kansalaisia varten. Ei lehti eikä varsinkaan kirja tunnu meistä oikealta, jos pitää käynnistää joku kone niiden lukemista varten. 
Näin ainakin luullaan, mutta samalla unohdetaan, että me opimme. Luen jo nyt uutisia kännykällä siinä aamukahvipöydässä ja katson jopa YLE:n uutiset samalla kapulalla. Joskus se paperinen sanomalehti jää jo kesken. Koittaako tästä kehityksesestä ankeita aikoja paperiteollisuudelle ja postilaatikkotehtaille? Lehdet pärjäävät sähköisinä koska lukijat kaipaavat lukemistä.