lauantai 27. helmikuuta 2010

Maailma järisee!

Eilen uutisoitiin maanjäristyksestä Japanissa ja tänään todella suuresta järistyksestä Chilessä! Näitä uutisia lukiessa tajuaa kuinka turvallinen maa Suomi onkaan! Ei maanjäristyksiä, ei tuhotulvia, ei hirmumyrskyjä, ei tulivuoria, ei tsunameja jne..

Lontoo

Kävimme pienellä (5 hlöä) porukalla helmikuisessa Lontoossa. Matka alkoi kävelyllä pakkassäässä Ryttylän asemalle. Tarkoitus oli mennä R-junalla Helsinkiin ja edelleen bussilla lentokentälle. Asiat sujuivat hieman toisin kuin suunniteltiin. Myöhästyimme junasta! Saatoimme vain katseella seurata kun juna pysähtyi ja lähti kohti Helsinkiä. Taksilla pääsimme kuitenkin näppärästi Riihimäelle ja sieltä junalla eteenpäin. Taksia odotellessa meinasi hieman jo palella. Pakkasta oli noin 15 astetta.

Lento lähti lähes ajallaan eli noin puolisen tuntia aikataulustaan myöhässä. Lento sujui mukavasti ja Heathrown lentokentälla matkalaukutkin löytyivät nopeasti. Kentällä mietimme vaihtoehtoja hotellille siirtymiseen ja valitsimme Heathrow Expressin, vaikka se hieman kalliilta vaikuttikin. Liput ostettiin automaatista. Parin kymmenen minuutin junailun jälkeen saavuimme Paddingtonin asemalle, josta siirryimme kävellen hotellille
(Norfolk Towers). Kävelyä ja matkalaukkujen raahausta tuli puolisen kilometriä. Nokian OVI-kartat opastivat perille. Hotellihuoneessa oli pieni vanha televisio, jonka ruudussa näkyi lähinnä lumisadetta. Talviolympialaisista ei lähetyksiä näkynyt. Hotellissa piti olla ilmainen wlan-verkko, mutta eipä se oikein toiminut.

Hotellin lähistöllä oli ainakin parikymmentä ruokapaikkaa, joista valittiin mutumenettelyllä sopiva. Viiden hengen annokset juomineen maksoivat yhteensä noin 100 puntaa. Ei kovin halpa paikka.
Syönnin jälkeen päivä oli ns. pulkassa, vaikkei maisemissa lumesta ollut tietoakaan. Sää oli Suomen pakkasiin verrattuna suorastaan lämmin! Asteita oli noin 8. Ja plussan puolella!

Metrolla pääsee

Liikkuminen Lontoossa osoittautui yllättävän helpoksi. Käytettävissä ovat metrot, junat, bussit ja tietysti taksit.
Matkailijan kannattaa ostaa joko Oyster Card tai Travelcard. Molemmat käyvät metrossa ja busseissa. Kumpi näistä sitten on parempi? Oyster Cardin ostajan pitää olla yli 15 v, joten juniorien valinta on Travelcard. Päivän kortti maksaa vain kaksi puntaa ja se kelpaa 1-2 vyöhykkeillä!! Aikuisille ostettiin Oysterit  ja niihin ladattiin rahaa 20 puntaa koska arveltiin sen riittävän kolmeksi päiväksi. Ja riittihän se. Kortti piti leimata metroon mentäessa ja sieltä pois tultaessa.
Oyster Cardin voi ostaa myös netistä.

Metron kartta ja opasteet ovat hyvin selkeät ja pienellä pohtimisella oikeat asemat löytyivät helposti.
Paddingtonin asemalta teimme matkat Lontoon muutamiin perinteisiin turistipaikkoihin:

  • Madame Tussaudin vahakabinetti, julkkisten vahanaamoja. Pääsymaksu 25 puntaa
  • London Eye, näköalojen ihastelua, Pääsymaksu 17 puntaa. Jos ostaa liput molempiin saa 10% alennuksen.
  • Birtish Museum, historialllisten esineiden ihmettelyä. Ilmainen
  • Oxford Street, shoppailua. Kallis, mutta katsominen ei maksa mitään.
Madame Tussaudin kabinettisa oli tungosta, mutta jonot etenivät sujuvasti.
Oxford Streetiltä palasimme Hotellille Lontoon bussilla! Yläkerroksesta oli hyvät näkymät kaupungille eikä tarvinnut erikseen maksaa (20 puntaa!) kiertoajeluista. Oyster Card kelpaa myös busseissa.














Lontoossa näkee vielä puhelinkoppejakin.













Ravintola Carnfunkels tarjosi hyvää syötävää.













Lentomatkustus ei tietenkään ole kovin ekoa! Tuleehan siitä merkittävät päästöt. Aion kuitenkin jatkossakin lentää. Ei kai se syntiä ole? Lentäminen tuottaa noin 2% kasvihuonekaasupäästöistä.

sunnuntai 14. helmikuuta 2010

Jos on helmikuussa lunta maassa niin on sitä katollakin!

Lunta on tosiaan kertynyt tänne Kanta-Hämeen seudullekkin ehkä hieman tavallista enemmän. Tai ainakin enemmän kuin miesmuistiin. Jos naisilta kysytään niin miesmuisti ei kovin pitkää aikaa tarkoita, mutta ehkä kuitenkin miesmuisti kattaa ainakin muutaman vuoden . Muistini ( miesmuisti) mukaan talvella 2004 oli lunta jotakuinkin saman verranin kuin nyt. Korjatkaa jos mies- tai naismuistinne tietää muuta.

Katolle on siis kertynyt lunta noin 30-50 sentin kerros, joka näyttää oikeastaan komealta ja tyylikkäältä. Talvi on kaunis.  Lumi on vettä ja jos sulatta yhden sentin kerroksen lunta siitä tulle yhden millin kerros vettä. Eli aika vähän, mutta painaa se vesi oli se sitten missä olomuodossa hyvänsä.

Pieni laskelma:
Katolla on lunta 35 senttiä, 350 mm
Katon pinta-ala 100 neliömetriä
Lumen sulaessa vettä jää 35 mm  ( eli yksi sentti lunta luo millin vesikerroksen)
Kertolasku: 0,035 m * 100 m2 = 3,5 m3 vettä ( laskennassa käytetään metrejä)

=> 100 neliön katolla on siis lunta 3,5 tonnia! ( 35 kg/m2)!! Kestääkö katto??! Yksi kuutio vettä painaa siis 1 000 kiloa.


Asiantuntija kertoo,että eipä syytä huoleen.

Paljonko lumi sitten oikeasti painaa? Tuo sentti-milli-arvio on vain arvio ja jos haluaa olla tarkka voihan lumen painon myös mitata. Vaikkapa näin. Tarvitset vain viemäriputken pätkän, lapion, muovipussin ja vaa'n. Ja tietysti laskimen. Laskennassa kun tarvitaan piitä ja ärrääkin ( 3,141....). Ärräpäitä voi myös ilmaantua hankien keskelle, mutta niitää kannataa välttää.

Lumitilannetta voi myös arvioida ilmatieteenlaitoksen tuottamann tiedon perusteella.

Kestääkö katto?  Alla kattorakenteiden mitoitusperusteet. Kuva löytyy suurempana täältä. Katto kyllä kestää jos se on rakennettu määräysten mukaan. Paitsi jos lumi on kertynyt katolle epätasaisesti, jolloin kattorakenteisiin voi muodostua voimakas paikallinen rasitus, joka voi vääntäää katon hajalle. Joku navetan ja  jonkin varaston romahtamisesesta on jo uutisoitu..pitäisköhän sittenkin kiivetä katolle?

sunnuntai 7. helmikuuta 2010

Olkiluodossa

Tuli käytyä tututustumiskäynnillä ydinvoimalassa. Saimme hyvän vastaanoton ja perusteelliset sekä asiantuntevat esittelyt laitoksen toiminnasta, uuden laitoksen rakennusvaiheesta sekä ydinjätteiden loppusijoitusratkaisuista. Tilaisuudessa oli mahdollisuuksia keskusteluun koko Suomen energiaratkaisuista sekä ydinvoiman osuudesta siihen. Olkiluodossa oli myös tuulivoimala. Sen käyttötunnit tosin olivat vain 2600 tuntia viime vuonna. Tuulivoimalan tuuli-ikkuna oli kuulemma niin pieni.

Kävimme kierroksen  OL1 voimalassa ja turvatoimet olivat tiukat. Kaikki metalliesineet ja kännykät kerättiin pois minkä jälkeen saimme jalkoihin vihertävät kumipohjaiset tossut, päähän sinisen kypärän sekä päälle valkoisen takin. Rinnassa oli vielä numeroitu vierailijakortti, jonka sai jos nimi löytyi vierailijalistasta ja pystyi todistamaan henkilöllisyytensä. Pääsimmen näkemään reaktorihallissa veden ( sinisen sävyisen) alla varastoitavia käytettyjä polttoainesauvanippuja. Yksi polttoainensauvanippu ( ei säteilevä!!) oli näytillä hallissa. Kynän vahvuisissa zirkoniumputkissa oli sisällä reilun sentin pituisia polttainepellettejä (ei mitään puupellettejä), joista yhdenkin energiasisältö riittäsi pitämään muutaman talon lämpöisenä muutamien vuosien ajan. Yksi sauva on vähän yli kolme metriä pitkä ja näitä sauvoja on 100 yhdessä nipussa.
Hallissa oli kaksi ulkopuolisen tahon valvontakameraa (IAEA ja joku toinen) joista valvotaan mitä hallissa polttoainesauvoille tehdään. Eli toimintaa valvoo Säteilyturvakeskuksen lisäksi pari muuta viranomaistahoa.

Voimalan tuottaa lauhdevettä, joka johdetaan noin 14 asteisena kanavaa pitkin mereen. Kanavassa oli muutiamia hyvin voivan näköisiä vesilintuja. Vedessä kasvatetaan myös rapuja. Kirjohien kasvatus oli lopetettu koska kalat kakkivat veteen niin voimallisesti, että siitä aiheutui päästöongelmia.

Oma suhtautumiseni ydinvoimaan ei muuttunut. Olen hieman kriittinen, mutta hyväksyn lisärakentamiseen ainakin yhden voimalan verran. Eli yksi vielä ja sitten ei laskua vaan harkintaa, jossa huomioidaan muutkin vaihtoehdot sekä Suomen energiatarve pitkälle tulevaisuuteen. En näe ydinjätteiden muodostumista hyvänä asiana, mutta näen, että niistä aiheutuvat riskit voidaan hallita ainakin tämän hetken mittakaavassa.  Ja kaikki tämä tietysti ilman veronmaksajien rahoihin kajoamista.Toivottavasti rakenteilla oleva voimala saadaan kunnialla ja kunnolla valmiiksi. On välillä usko rakentajien taitoihin meinannut loppua kun urakka on venynyt ja venynyt.

Olkiluodossa on rakenteilla luolasto (JVL)  jätteiden loppusijoitukseen ja pääsimme myös sinne. Kävelimme tunnelia pitkin noin 60 metrin syvyyteen, missä on matala-aktiivisen jätteen loppusijoituspaikka. Kuvasin kännykällä luolaan kävelyn. Muutamassa kohdassa luolan seinämissä kasvaa vihreää levää tai sammalen tyyppistä kasvustoa.