torstai 16. syyskuuta 2010

Viisi syytä miksi ei kannata ostaa Applen tuotteita

Applella menne hyvin, eikä siinä mitään kun asiakkaita riittää. Ja se i-laitteiden käytettävyyskin on niin mukava. Applellakin on ongelmansa. Näissä uusissakin.

Syyt satunnaisessa järjestyksessä:
1. Hinta

  • Aika kalliita ovat ja huomattavasti edullisemmin hinnoin löytyykin ihan kelpo laitteita muilta valmistajilta.
    Musasoittimia Creative, Phillips, Sony
    Läppäreitä Hp, Acer, Asus hinnat jopa lähe puolta halvempia Appleen verrattuna
    Käyttöjärjestelmiä, Linux ja Windowskin toimii, Eikö olekkin uskomatonta?
2. Ympäristöasiat
  • Kännykkävalmistajista esim. Nokia on ympärstöystävällisempi ja otti Greenpeacen vertailussa ykkös-
    paikan 7,5 pisteellä Applen jäädessaä viidennesksi 4,9 pisteellä. Myös Sony Ericsson, Phillips ja  Motorola olivat vertailussa Applea parempia. (Geenpeacen tutkimuksen luotettavuudesta ja perusteellisuudest ei minulla toki varmuutta ole.)
3. Sulkeutuneisuus ja sitovuus
  • Apple ilmeisesti pyrkii valtaamaan markkinat sitomalla käyttäjänsä ja sisällöntuottajat alaisuuteensa.
    "....Flashin puuttuessa nettipalvelut ovat joutuneet rakentamaan palveluistaan iPhonea ja iPadia varten erilliset asiakasohjelmat eli apsit...Appsien kautta Applella säilyy kontrolli nettipalvelujen kehittämiseen. Käytännössä Apple  pyrkii sulkemaan avoimen internetin. Jos iPad-monopoli toteutuu, maailmanlaajuinen sähköisten lehtien rahaliikenne alkaa kiertää yhtiön kautta....ja Applesta tulee lehtimaailman Microsoft"
    Lainaus: Petteri Järvinen Tietokone 8/2010
4. Apple ei ole miehekäs eikä vaikuta reilulta ;)
  • Vaikka Steve on mies, kovin pehmoa roolia vetää ja silti yrittää selittää teknistä munausta muita moittimalla. Se antennigate vaikutti jo myyntiinkin.
5. Tarve puuttuu eikä tunnetta kuulu
  • Talossa on jo kännyköitä, tietokone, läppäri ja kameroita, joten mistä tulee se tarve hankkia juuri Applen tuote? Kun Appleen kohdistuva tahtooo-tunne puuttuu, ei löydy järkisyitä hankkia jo ajoittain vähän matoiselta vaikuttavaa omenaa leikkikaluksi.
    Lyhyesti sanottuna: Mulla on jo Nokia ja olen siihen tyytyväinen.
Tottapuhuen tunnetta meinasin minullakin olla ja olin jo harkitsemassa iPadin tilaamista ulkomailta. Tulin kuitenkin järkiini. :)

sunnuntai 12. syyskuuta 2010

Electric Motor Show: Sähköautoilu on lähitulevaisuuden mahdollisuus

Kävin lauantaina 11.9.2010  Electric Motor Show:ssa tutustumassa sähköautoilun tarjoamiin mahdollisuuksiin muuttaa autoliikenne nykyistä puhtaammaksi ja hiljaisemmaksi. Sähkömoottori ei hurise, pörise, nakuta tai savuta.

Sähköauton päästöttömyys ja hiljaisuus tuntuvat eniten kaupunkialueilla, joissa katujen ajonopeudet ovat 60 km/h tai alemmat. Korkeammissa nopeuksissa rengasäänet alkavat kuulua jo äänekkäämmin eikä maantien tai moottoritien äänitaso paljoakaan sähköllä alene. Maanteiden raskaat kuorma-autot tarvinnevat jatkossakin polttomoottorin voimanlähteekseen. Mikäli rekka varustetaan tarvittavan tehoisella sähkömoottorilla, muodostuu tarvittavasta akkumäärästä jo merkittävästi kuljetuskapasiteettia rajoittavat kuorma. Eli luvassa on biodieselillä kulkevia jyriseviä rekkoja. Sähköautoilu on jos nyt ei päästötöntä, mutta ainakin vähäpäästöistä kunhan käytetty sähkö on tuotettu ympäsristöystävällisesti. Akkujen valmistus, käyttö ja loppukäsittely aiheuttavat päästöjä, mutta niiden suuruutta ei vielä pystytä tarkasti selvittämään. Päästötaso tai ympäristöjalanjälki on varmaa laskettavissa, mutta sen kokoluokka selviää tarkemmin vasta kun autoissa käytettävien akkujen valmistusprosessi virtaviivaistuu tekniikan kehittyessä. Akun elinkaarikin on vielä määrittämättä. Uskon kuitenkin, että sähköautot alkavat lähivuosina yleistymään Suomenkin liikenteessä. Tekniikka kehittyy ja odotettavissa on jokomiehen sähköautoja kohtuulliseen hintaan. Autoja, jotka toimivat myös talviolosuhteissa. Koko liikenne ei tule sähköistymään, vaan polttomoottoreilla on tulevaisuudessakin osuutensa liikenteestä.

Jos Suomen henkilöautot korvattaisiin sähköautoilla, paljonko sähkönkulutus kasvaisi? Asiantuntijoiden mukaan sähköä pitäisi tuottaa 7% nykyistä tuotantomäärää enemmän.  Sähkön kulutus vuonna 2009 oli  81,7 TWh. Tästä 7 % on 5,7 TWh eli sähköautoilu nostaisi sähkön vuosikulutuksen Suomessa noin 88 teravattituntiin.
Akkujen latausajat lyhenevät ja nyt puhutaan jopa 10 minuutiin pikalatauksista. Akkujen sanotaa olevan myös kestäviä, mutta vanhan akun korvaaminen uudella maksaa 2500 € tai enemmänkin. 2500 € on Toyotan edustajan antama arvio Toytota Prius hybridiauton akun vaihdolle. Sähköautoilu on muuten halpaa:

Ohessa video jossa messujen asiantuntija keskusteleva sähkön kulutuksesta ja akkujen latauksesta.


Sähköautoilijan käyttäjäkokemuksia:


Ajoin messuilla sähköautolla ja Segway-kulkuneuvolla. Auton hiljaisuus on melkein mykistävää.
Tein lyhyen koeajon tällä kulkuneuvolla, joka ajettaessa tuntui ihan autolta. Ilman sitä ääntä. En kyllä ostaisi tämän näköistä autoa. Näyttää liikaa mopoautolta ja on aivan liian pieni perheellisen omakotiasujan käyttöön. Aika rumakin on.













Ajelin myös Segway: lla

















Tällä olisin halunnut ajaa. Tässä oli muuten messujen ainoa vähäpukeinen nainen autoa esittelemässä. Kiinnostava oli kyllä autokin, vaikka epäkäytännöllinen tämäkin.

Seinän takana oli toisenlaiset messut. Autoja sielläkin mutta ei sähköautoja.

lauantai 11. syyskuuta 2010

Vaikka vuodet kuluu ja kuluttaa, 11.9.2001 ei unohdu!


Tuo päivä on jäänyt hyvin elävänä minun ja myös kotona olleiden läheisteni mieleen. Kaikkien muistama uutispäivä vertaansa vailla.

Olin tuolloin matkalla New Yorkissa. Saavuimme illalla 8.9.01 New Yorkiin ja jo lentokoneessa nähty WTC-mainos toi mieleen ajatuksen: "Tuolla on pakko käydä!" Ja jo seuraavana aamuna olimmekin jo kävelyllä Manhattanilla. Siistiä, hienoa, upeaa. Oli pakko soittaa kotosalle ja kertoa missä mennään. Matka liittyi työmatkaan eikä siitä kovi suuri joukko tiennyt. Näkemistä riitti ja niska meinasi puutua. Itapäivällä noin klo 15 astelimme sisään WTC rakennukseen, jossa ostimme liput "Observatorioon". ( TOP OF THE WORLD TRADE CENTER OBSERVATORIES) Lippu maksoi 13,50$. Hissi vei ylös ja siellä sitä töllisteltiin muiden turistien kanssa. Ennen kattotasanteelle astumista oli valokuvaus ja oman kuvan wtc-taustalla ,olisi saanu 25 dollarilla. Kallis kuva, enkä ostanunt! (Harmittaa vieläkin säästäväisyyteni tässä) Näkymät olivat upeat joka suuntaan. Kamera ei tullut minulla mukaan!! Matkakumppanini näppäili toki muutamia kuvia.

Lähetin kotiin pojalleni (silloin 6 v.)kortin: " Hei! Lämmintä riittää täällä Atlantin takana. Kävin 107 kerroksisen talon katolla!! Eikä huimannut. Matka on vasta alussa. Seuraavaksi Chattanooga ja St Louis. Pidä hyvää huolta äidistä. Terv. Isi."

Seuraavana päivän tein joitain työhommia tietokoneella ja kännykällä. Kännykkä oli erikseen tätä matkaan varten hankittu. Joku Nokian kännykkä amerikkalaiseen puhelintaajuuksiin sovitettuna. Kännyköitä ei kovin paljoa katukuvassa näkynyt. Ja muutamille kiinnostuneille puhelintani jouduinkin esittelemään. Olin hieman ylpeä suomalaisesta Nokiasta :)

Aamulla 11.9 kävimme aamiasella ja työhön liittyvät asiat olivat päällimmäisenä. Neuvotteluja, neuvotteluja.
Palasimme hotellihuoneeseen, josta oli näkymä Manhattanille. ( matkaa oli joitakin kilometrejä). Tarkoitus oli lähteä parin tunnin kuluttua tehdaskäynnille. Hotelllihuoneen ikkunasta näkyi WTC-tornit ja kiinnitin huomiota pilveen toisen tornin huipun sivulla. Pilvi oli jo pitkä ja epäilin sitä savuksi. Lähetin kotiin tekstiviestin "wtc palaa!". Vastausviesti tuli samantien "älä polta näppejäsi :)"
Avasin television ja sieltä näkyi suoraa lähetystä palavasta tornista! Toimitajat selostivat, että lentokone oli törmännyt torniin ja pohtivat samalla mikä harhautti koneen törmäyskurssille. Kesken tämän pohdinnan kuvassa näkyi kuinka matkustajakone törmäsi ja upposi toiseen torniin!

Ikkunasta näkyi kun toisen tornin kyljestä pullistui tumma, pyöreän muotoinen savupilvi. Sitten seurattiin tapahtumia televisiosta ja ikkunasta. Jonkin ajan kuluttua näin ikkunasta että hotellin pihaan kurvasi neljä poliisiautoa ja hetken kuluttua koko hotelli tyhjennettiin. Alas päin mentiin täydellä hissillä, joka muutaman kerroksen jälkeen yllättäen pysähtyi kerrosten väliin! Monelaisia ajatuksia tunki mieleen. Tässä vaiheessa oltiin jo varmoja, että kyseessä oli terroriteko. Yksi nainen oli hätääntyneen näköinen. Pian hissi kuitenkin jatkoi alas asti. Olin huoneesta lähtiessäni ottanut tietokonelaukun mukaan. Sitten töllisteltiin laukut kainaloissa hotellin muiden asukkaiden kanssa kadun toisella puolella tunnin verran. Tuli hiki. Paikalla ollut leppoisa poliisi kertoi vihjeesta, jonka mukaan hotellissa asui epäilyttäviä tyyppejä, ehkä jopa arabeja. Ketään ei kuitenkaan poliisiautoihin hotellista viety.

Ihmiset olivat tilanteeseen nähden yllättävän rauhallisia ja erittäin avuliaita ja valmiita toisten auttamiseen. Hotelliin tuli paljon ylimääräisiä ihmisiä, jotka majoitettiin käytäville ja joille hotelli tarjosi juotavaa. Lentokenttä oli tyhjennetty ihmisistä. Moottoritie oli täynnä matkalaukkuja kantavia ihmisiä. Kaikenlaisia huhuja ja hurjia pelastautumistarinoita kuultiin. Kolme matkustajakonetta oli kuulemma ammuttu alas ja joku vanha mummo oli kuulemma selvinnyt hengissä tornin romaduksesta, vaikka oli ollut romahduksen alkaessa tornin katolla. Arabiterroristeja epäiltiin heti iskun tekijöiksi. Kännykät eivät toimineet kuin ajoittain. Kaupungista ei päässyt pois, joten jouduimme jäämään hotellliin vielä kahdeksi yöksi.
Ajoimme vuokra-autolla (jonka olimme vuokranneet ennen tapahtumia) ulos kaupingista kahden päivän kuluttua, vaikka hotellin henkilökunta varoitteli lähtemästä. Poliisi pysäytti automme ja neuvoi meitä toiseen suuntaan, eksyimme hiemanja kysyimme kadun laidalla notkuvalta mustalta mieheltä neuvoa. Paikka oli Brooklyn. Mies oli hvyin ystävällinen ,kuten amerikkalaiset yleensäkin, ja neuvoi ajoreitin. Osoitti oikealle, mutta sanoi kuitenkin left? Pääsimme lopulta kaupungista ulos noin kahdessa tunnissa. Ajoimme Woodstock nimisen paikan ohi. Ajoittain autoon tuli haisunäädän hajua kun tiellä oli niiden raatoja.

Koska lentokoneet eivät lentäneen, ajoimme määränpäähän autolla. Kilometrejä tuli toista tuhatta, ehkä enemmänkin. Yövyimme matkan aikan autoillessamme St Lousissa , Chattanoogassa ja Moberly-nimisessä pienessä kaupungissa. Nashvillen, Knoxvillen ja muutaman muunkin "villen" ohi mentiin. Matkan aikana amerikkalaiset osoittautuiva hyvin ystävälliksi joka tilanteessa. Tapahtunut tietenkin halllitsivat puheenaiheita. Pääsimme kotimatkalle kuitenkin alkuperäisen aikataulumme mukaisesti. Lentokentällä turvallisuustarkastus oli perusteellinen. Passin tarkastaja tiskin takana oli arabinainen, jolla oli koko pään peittävä huivi. Ei ollut tiedotusvälineitä Helsinki-Vantaan kentällä vastassa. Edellisellä koneella tulleiden haastattelut olivat riittäneet.
Paikallislehden toimittaja kyllä soitti New Yorkiin ja kysy mitä kuuluu. Vastasin ja sain nimeni paikallislehteen.

Oli erittäin mukava palata kotiin. Poika oli piirrellyt kuvia, jossa ihmiset hyppivät palavasta kerrostalosta.
Työpaikkalla sain kertoa reisustamme useaan otteeseen.

Edit: Tämä teksti on kopio 11.9.2009 kirjoittamastani blogitekstistä. 

keskiviikko 8. syyskuuta 2010

Nokia N8 -- boksista ulos


N8 on se uusi Nokialainen, josta odotetaan niiiin paljon! Joko tilasit omasi?
Ominaisuuksiin nähden hinta ei ole kovin paha. 499 €.

keskiviikko 1. syyskuuta 2010

Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan vararikko?

Eilen illalla selailin päivän tweettejä ja ruutuun sattui tweettaus @tuija:lta Tuija välitti edelleen linkin, joka johti kirjoitukseen otsikolla The Bankrupt Finnish Welfare State. Kaj Grussnenr kirjoittaa juttunsa Ludwig von Mises Instituten sivuille. Tuttu sivusto, jota en kyllä vähään aikaan ole lukenut.
Grusner aloittaa juttunsa viittauksella Newsweekin taannoin tekemään maailman parhaan maan valintaan. Valinta osui hieman yllättäen Suomeen. Ainakin minut se yllätti. Grusnerin kirjoitus puolestaan ei yllättänyt. Näitä hyvinvointivaltioon kriittisesti suhtautuvia ja sen romahtamista ennustavia kirjoituksia ja kannanottoja julkaistaan ja on julkaistu paljon. 

Ennustukset eivät vielä ole toteutuneet, joten kyse ei ainakaan ole itseään toteuttavista ennustuksista. Entä jos se romahdus kuitenkin tulee ja on jo tulossa? Miten kansalaisen tulisi siihen valmistautua vai onko valmistautuminen edes mahdollista?

Suomen koulutusjärjestelmä on kirjoittajan mukaan tehoton ja huono. Huono siksi, että maassamme on niin monta yliopistoa (20) ja korkeakoulua (27), mutta kovin vähän ihmisiä ja tehoton siksi, että moinen oppilaitosmäärä on johtanut opetuksen huonoon tasoon. 5,3 miljoonasta kun ei löydy riittävästi riittävän päteviä opettajia ja tutkijoita tuottamaan korkeatasoista koulutusta.  Lisäksi ilmainen koulutus huijaa tuhansia opiskelijoita opisekelmaan näissä opinahjoissa ja tuloksena on suuri määriä maistereita ja tohtoreita, joilla ei ole mitään arvoa markkinoilla. Grusner mainitsee esimerkkeinä näistä arvottomista historian ja teologian opiskelijat ja oppineet.  
Aika murskaava arvio koulutusjärjestelmästä, josta olemme niin kovin ylpeitä Pisoineen kaikkineen. 

Julkinen terveydenhoito ja verottajan toiminta saavat yhtä tylyn käsittelyn.

"Any country that wants a universal healthcare system should not look to Finland for an example to follow. One of the real tragedies of this fiasco is the fact that Finland has some of the best private hospitals in the world, but because of our universal healthcare, very few Finnish citizens ever get to benefit from them."

Loppukappaleessa Grussner jatkaa: Suomi on ja on ollut kiiltokuvamainen esimerkki eurooppalaisesta sosiaalidemokraattisesta hyvinvointivaltiosta ja on nyt Newsweekin asiantuntemuksella kummastuttavasti nimetty maailman parhaaksi maaksi. Suomessa edelleen uskotaan vahvaan valtioon, ilmaiseen koulutukseen ja kattaviin julkisiin palveluihin. Ja jos Suomi tähän pystyy, pystyy Amerikkakin. Paitsi, että ei Suomi siihen oikeasti pysty, kuten ei Obamakaan pysty pitämään omia lupauksiaan.

Mutta miten on? Onko Suomi kohta vararikossa? 

Ajattelemisen aihetta tässä niin kovin velkaantuvassa Suomessamme:

"What has brought the Finnish welfare state close to fiscal calamity is its ever-increasing government spending. Even during the 15 years prior to the collapse of 2008, a period referred to as one of continual economic growth, the national debt was not paid off. In 1994, the Finnish national debt was 51.7 billion euros. In 2007, it rose to €56.1 billion. At the end of 2009, the debt shot up to €64.3 billion, and at the end of June 2010, it rose to €69.8 billion. This in spite of the fact that the tax revenues had remained stable and even risen from 2000 to 2009. Figures show that government spending during the same time rose from €33 billion in 2000 to €46.9 billion in 2009. The projected spending in 2010 and 2011 is €52.5 billion and €50.4 billion respectively. It is estimated that the national debt will hit €85 billion at the end of fiscal year 2010."