tiistai 4. tammikuuta 2011

Ympäristöliikkeiden olisi aika tunnustaa tilanne

Ympäristöstä ja luonnosta kiinnostuneet ja huolestuneet ihmiset ovat saaneet äänensä kuuluviin jo 50-luvulta lähtien. Noilta ajoilta on ympäristön tila monella seudulla selvästi parantunut teollisten käytäntöjen ja prosessien muuttuessa tehokkaammiksi entiseen verrattuna. Nykyään lainsäädäntö määrittelee teollisuudelle tiukat päästörajat ilmaan, veteen ja muuhun luontoon johdettaville haitallisille aineille. Lainsäädäntö tosin vaihtelee maittain merkittävästi, mutta ihmisten tietoisuus luonnon tilasta on edelleen kasvamassa ja se luo paineita teollisuudelle tehdä tuotteensa ympäristöä mahdollisimman vähän kuormittaen. Maailmanlaajuiset suuryritykset joutuvat helposti asiakkaidensa kritiikin kohteeksi jos ne toiminnallaan aiheuttavat luonnon pilaantumista tai tuhoutumista. Kuluttaja on kuningas ja voi päätöksillään vaikuttaa suuriinkin yrityksiin.

Ympäristöliikkeet ja muut ympäristön tilasta huolestuneet ihmiset ovat siis pysytyneet vaikuttamaan ympäristölainsäädännön tiukentumiseen monissa maissa ja siten mahdollistaneet ympäristön tilan parantumisen tai ainakin pahenemisen pysähtymisen. Viime vuosina on kuitenkin selvästi havaittavissa ympäristöliikkeiden toiminnan muuttumien entistä enemmän samojen, muuttumattomien, mielipiteiden ja vaatimusten esittämiseksi. Siltä ainakin näyttää. Joku puhuu myös politisoitumisesta ja joku Greenpeace täyttäneekin kampanjoineen tämän määritelmän. Ympäristöpuolueet eli Vihreät, ovat tietenkin poliittisia liikkeitä eivätkä muuta väitäkkään.

Tämä ympäristöliikkeiden paikalleen jääminen on  mielestäni ilmeistä ainakin ilmastonmuutoksen ja myös geenimuunteluun suhtautumisen kohdalla.  Ikään kuin olisi päätetty ja pysyvä tilanne, että ydinvoima tai GMO ovat pahoja riippumatta siitä, miten niitä käytetään ja mihin tarkoitukseen. Ehdottoman kielteinen kanta ydinvoimaa kohtaa johtunee menneen vuosituhannen kilpavarustelusta, ydinsodan uhkasta ja Tsernobylin ydinvoimalaonnettomuudesta sekä tietysti ydinjätteistä. Mielestäni tällainen ehdottomuus johtaa ympäristöliikkeiden uskottavuuden rapisemiseen ja sen seurauksena ennenpitkään jäsenmäärien sekä kannatuksen alenemiseen.

Mielestäni ympäristöliikkeiden tulisi tunnustaa tosiasiat. Ydinvoima on tosiasia ja voimalaoita rakennetaan eri puolille maailmaa koko ajan. En ole ns. ydinuskovainen ja en odota enkä vaadi, että Suomen koko energiantuotanto tulisi keskittää ydinvoimaloihin. Yksi uusi lupa ydinvoimalaan rakentamiseen olisi mielestäni riittänyt. Suomessa kuitenkin tuotetaan merkittävä osa energiasta ydinvoimalla nyt ja enenevässä määrin myös tulevaisuudessa. Kritiikki ja toimenpiteet tulisi mielestäni kohdistaa hiilivoimaan eikä jatkaa taisteluja tuulimyllyjä vastaan vastustamalla ydinvoimaa. Ympäristöliikkeet tekevät kuitenkin paljon hyvää työtä luonnonsuojelemiseksi tuomalla ja pitämällä aihetta esillä.

Tiede tuottaa uuusia tutkimustuloksia ja tekniikoita, joiden avulla ydinvoiman ja myös GMO:n riskit saadaan minimoitua ja asetettua oikeaan mittakaavaansa. Tuulienergia ja biopolttoaineet eivät nekään ole ongelmattomia ja niiden kapasiteetti ei riitä nykyaikasen yhteiskunnan energiatarpeita tyydyttämään. Myös ydinenergian tuotantotekniikat kehtittyvät.  Kaj Luukko kirjoitaa aiheesta blogissaan.

GMO:sta kirjoitin aiemmin

"Minusta tuntuu, että GMO:lla on annettavansa maailman elintarviketuotannon tehostamiseen. Sen avulla tuotantokasvit ehkä pystytään nopeammin sopeuttamaan  muuttuvan ilmaston tuomiin olosuhteisiin, jotka voivat olla kohtalokkaita nykyisille viljelykasveille."

Odottaisin ympäristöliikkeiltä aktiivisempaa otetta tekniikan kehityksen seurantaan sekä uskallusta takinkääntöön kun tekniikan kehitys ja tieteelliset tutkimutulokset antavat siihen aihetta.

Lopuksi pari Vihreää blogia, joissa otetaan kantaa GMO:n toimivuuteen sekä hieman ydinvoimaankin.

Viite: Tino Warinowski
Uusi Suomi: Puheenvuoro Marko Kivelä

Suositeltavaa luettavaa kaikille aihepiiristä kiinnostuneille: Stewart Brand, Whole Earth Discipline