torstai 24. helmikuuta 2011

Soppa, josta ei kemistikään ota selvää!

Yritän kuitenkin :)

Viime aikoina on julkisuudessa kauhisteltu käyttämiemme elintarvikkeiden, eli ruokamme, laatua sekä valtavaa lisäaineiden määrää mitä tuiki tavallisissa eineksissä ja juomissakin on. Eikä ne lisäianeet ruokaamme vahingossa ole menneet. Elintarvikkeiden teollinen tuotanto sekä halumme valmistaa syötävämme helposti ja nopeasti asettaa vaatimuksia ruoan säilyvyydelle ja ns. teknisille ominaisuuksille. Maistuuko kinkku paremalle pikkuisen punattuna ja oliivi mustattuna? Entä onko vihreä juoma raikkaampi kuin punainen? Värit luovat mielikuvia ja värejä käytetään myös elintarvikkeiden ja einestuotteiden huokuttelevuuden lisäämiseen. Nälkä on katsojan silmissä?

Ruoka on teollinen tuote

Elintarviketeollisuus pyrkii tuottamaan leivät, levitteet, juustot, jugurtit, levitteet, rasvat sekä einekset ja muut syötävät mahdollisimman tehokkaasti. Tämä tarkoittaa, että esim. lihasta käytetään myös ne huonolaatuisemmat osat ja saadaan siten kamanoista/jänteistä ja kai myös luista käypä hinta. Ja tulee vähemmän jätettäkin. Ekologista materiaalitehokkuutta? Ekäpä, mutta melko irvokasta. Näin kuitenkin ilmesesti tehdään koskapa eineslihapullissakin kuulemma kanan nahkaa mukana on.
 Muistelen, että muutama vuosikymmen sitten nötköttisälyke, se sikanauta, oli lihapalasia säilykepurkissa. Lihalla oli lihan rakenne. Nyt tuo samainen nötkötti on lähinnä lihamassaa, joka ei houkuta maistamaan. Tuon tyyppisestä lihamassasta puristetaan nykysin kinkkuviipaleitakin.

E

E-merkintä eli lisäaineiden E-koodi ovat aluperin EU:n piirissä kehitetty merkintäjärjestelmä. Merkintä kertoo, että kyseinen lisäaine on EU:ssa arvioitu turvalliseksi elintarvikekäyttöön. Täyttä haitattomuutta ei E-merkintä kutenkaan takaa. Eikä se kerro elintarvikkeen maittavuudesta mitään. Ja koodeja riittää!
Kattava listaus koodeista löytyy Eviran sivuilta.  Ja samalta sivustolta löytyy myös Lisäaineopas

Aspartaami E951

E951 on makeutusaine, joka makeuttaa paljon tehkokkaamin kuin sokeri, mutta on kaloriarvoltaan sokeriin verrattuna olematon. Eli se on kevyt vaihtoehto. E951:llä  sanotaan olevan pahoja vaikutuksia ja on sen käyttöä elintarvikkeissa hieman rajoitettukkin. Turvaraja on 40 mg painokiloa kohden. Tuon annoksen saadakseen tulisi juoda noin neljä litraa pelkästä E951:llä makeutettua juomaa. Ylen Akuutin lekurin vastaus E951:stä huolestuneille löytyy täältä.

Satunnainen valinta E239


Valitsin Eviran listalta summittaisesi E 239 Heksametyleenitetramiinin tarkempaan tutkintaan. E 239 kuuluu luokkaan säilöntäaineet. Ja sitä käytetään mm. juustoissa. Venäjällä tämän käyttö elintarvikkeissa on kielletty. Teollisesti ainetta käytetään mm. sytytyspaloissa.
Heksa kertoo, että molekyylissä on kuusi metyleeniosaa ja neljä amiiniosaa.
Kun nämä palaset yhdistelee, saakin aikaan kivan näköisen molekyylin, jonka voi esittää monella tavalla. Kuvat kappaleen lopussa. E 239:n ominaisuudet eivät sen sijaan ole kivoja. Aineen kayttöturvallisuustiedote, MSDS, kertoo aineen ominaisuuksista tilanteissa, joissa sen määrää mitataan grammoina ja kiloina. Elintarvikkeissa määrät ovat milligrammoja. Entä jos ottaa lusikallisen E 239-koodilla merkittyä ainetta?  Käyttöturvallisuustiedote kehottaa hakeutumaan heti lääkäriin. Milligramma-altistus E 239:lle aiheuttaa mahdollisesti yliherkkyyttä eli allergiaa.

6971-300px-hexamethylenetetramine-pov-rod-methenamine.png


Johtopäätöksiä

Lisäaineilla on paikkansa, mutta vaikka niitä kaikia on tutkittu ja varsin turvallisiksi havaittu, ei niiden yhteis- ja pitkäaikaisvaikutuksista ole selvä tutkimustietoa olemassa. Jos E-aineita haluaa välttää, kannatta suosia tuoreita aineksia ja välttää eineksiä. Katsoin jääkaappiin ja siellä oli Aura-homejuustoa ja siinä natamysiiniä E235! Eihän näitä voi mitenkään välttää! Mutta, että juustossakin! No natamysiiniä voi juustoissa olla luonnostaankin. Tietoa löytyy
Kemistin taitoja tarvitaan jos nuo kaikki merkityt aineet, niiden molekyylirakenteet ja kemalliset ominaisuudet aikoo selvittää. Terveysvaikutusten arviointiin tarvitaan kuitenkin biokemistien ja lääkärien ammattikuntien tietoja, taitoja sekä välineitä. Ruokaa ostavien kansalaisten pitäisi pystyä luottamaan kaupan olevien tuotteiden turvallisuuteen, mutta viimeaikaiset uutiset ovat sitä luottamusta heikentämässä. Elintarviketeollisuus kertonee vielä oman näkemyksensä.

Luomu olisi tässäkin mielessä hyvä valinta. Mutta mistä sitä saa? Tarjontaa on oikeasti niukanlaisesti.

lauantai 19. helmikuuta 2011

Omakotiasukin puuhailuja - Energia

Omakotitalon kun itselleen hankkii tai rakentaa, puuhattavaa riittää kaikille vuodenajoille. Talvella lumityöt, kesällä pihatyöt ja syksyiset huoltotyöt ovat perushommia, joita ei voi välttää. Jos nämä hommat jättää tekemättä, alkaa talo jo muutamassa vuodessa muistuttaa autiotaloa tai ainakin talon rapistuminen alkaa näkyä  kadulle saakka.
Omakotiasukkaalla on myös taipumus ja into keksiä pieniä parannuksia taloonsa. Esimerkiksi autokatoksen voisi muuttaa autotalliksi, ullakkovarauksen ullakoksi tai ainakin terassia voisi vähän laajentaa, varastorakennus olisi ihan kiva ja tarpeellinen sekä grilli-katos ihan pakollinen. Sisäpuolella voi aina vaihtaa seinien värejä tai hankkia saunaan uudet lauteet, sellaiset hienot...

Koska energian eli sähkön hinta on nousussa ja pakkasiakin riittää nyt ja myös tulevaisuudessa, omakotiasukas pohtii säästömahdollisuuksia, jolla sähkölaskun kohoamisen vaikutus jäisi pieneksi. Eräässä blogissa ehdotettiin sähköyhtiön osakkeiden ostoa ja näistä saatavien osinkojen käyttöä sähkölaskun maksaamiseen. Kätevää, mutta kun pitäis olla semmoinen kolkyt donaa osakkeisiin sijoitettavaksi. Eli muut konstit ovat realistisempia.

Oma taloni on varsin uusi ja eristeitä on joka puolella vähintäänkin rakennusmääräysten mukainen kerrospaksuus. Ullakolle voisi ehkä vielä kymmenen tai viidentoista sentin lisäeristekerroksen laittaa. Ehkäpä laitankin kesällä lisää villoja kattoon samalla kun rakentelen ullakkoa valmiiksi.

Tänään, noin 30 asteen pakkasessa, kiinnitin huomiota lumesta paljaaseen sokkeliin. Kuinkahan paljon lämpöä sieltä karkaa? Harkkosokkeli on eristetty sisäpuolelta 10 sentin ja ulkopuolelta 5 sentin eristeellä. Sokkeli on täytetty tiiviisti hiekalla ja lattialaatan alla on reunoilla 15 sentin ja keskellä 10 sentin eristys. Vesikiertoisen lattialämmityksen putket ovat lattialaatan sisällä.
Sokkelin eristys.
Seinän vierillä lämmitysputket ovat tiheässä ja ainakin periaatteessa osa niiden lämmöstä johtuu talosta ulos. Tätä lämmökarkausreittiä voisi vähän tiivistää kasaamalla lumikerroksen sokkelia vasten. Lumihan eristää hyvin. Lyhyt nettihaku toi esille asiaa puoltavia ja kieltäviä tekstejä. Varoiteltiin ihan asiantuntijavoimin, että sulamisvesi aiheuttaa kosteusvaurion sokkeliin, mutta toinen asiantuntija toteaa, että helppo, halpa, perinteinen ja turvalinen keinohan tämä sokkelin lumetus on.

Kiersin lumilapion kanssa talon ja heittelin kevyttä pakkaslunta sokkelia vasten aina sentin parin verran ulkolaudoituksen alareunan yläpuolelle saakka. Eli tulkin lumella ulkolaudoituksen takana olevan tuuletusraon.
So what, sano Lipponen! Kevyt pakkaslumi tiivistyy hieman muutaman päivän aikana ja tuuletusrako avautuu siinä samalla. Keväällä, säiden lämmetessä, sokkelia vasten oleva lumi alkaa sulaa, mutta kevätsäässä lumi ensin haihtuu ja sokkelin ja lumkerroksen väliin muodostuu rako, eikä lumi käytännössä sokkeliin päin sulaa, vaan vedet valuvat seinustalta pois päin. Vesi valuu alamäkeen vaikka kevät olis sateinenkin.
Vuodet ovat erilaisia eikä tästäkään toimenpiteestä koituvaa sähkön kulutuksen vähenenmistä erota normaalista vuosittaisesta vaihtelusta. Luulisin.

sunnuntai 6. helmikuuta 2011

lauantai 5. helmikuuta 2011

LumiTapiolla lumet alas

Tilasin reilu viikko sitten itselleni LumiTapio-nimisen tuotteen. Paketti tuli matkahuollon kautta viikossa.

Talon katolle on taas tänä talvena kertymässä runsaan puoleisesti lunta ja viime talven kokemuksien perusteella lumikuormaa kannattaa keventää. Viime talvena (2010 kevät) lumi väänsi lumiesteitä niin, että useita kattotiiliä rikkoutui. Kesällä lumiesteet ja tiilet kyllä korjattiin, mutta päätin kuitenkin nyt keventää lumikuormaa hieman. Vaihtoehtona on tietenkin poistaa kaikki lumiesteet, mutta vielä ne ovat katolla saaneet olla.

Tilaamani tuote sisälsi LumiTapion ja siihen liitettävissä olevan teleskooppijatkovarren. Muovi on neljä metriä pitkä, kaksinkertainen tuubi ja puinen varsi on 1,2 metriä pitkä. Valitsin jatkovarren, jotta ei tarvitsisi mennä ihan räystään reunalle kurkottelemaan. Käytössä oli siten yli neljä metriä vartta.

Pakkaus avattuna. Varsi on ruuvattu kiinni kehikon puuriman laitaan.
Se kuitenkin kiinnitetään keskelle rimaa omalle paikalleen.
Pakkauksessa on myös käyttöohje, mutta joku tumpelo on kiinnittänyt sen teipillä paikalleen niin, että teippi peittää koko ohjetekstin ja teipin irroittaminen repii paperin. Suurin osa tekstistä oli sentään luettavissa. Varressa on kiinnitettynä vahva metallilanka, joka kiinnitetään metallikehykseen siinä olevaan reikään. Tukevat pihdit ovat tässä tarpeen. Langalla on tarkoitus säätää varren kulmaa teräosaan nähden, mutta miten sitä säätä kun varsin on jäykästi kiinni kehikon puuosassa ja metallilanka ei veny? Laitoin langan niin kireälle kun se kohtuullisella väännöllä meni ja silti se jäi mutkalle. Lanka ohjaa kehikon lumiesteiden ja muiden kattoturvatuotteiden yli jos ne sattuvat varren kohdalle.


Turvallisuus

Katolle mentäessä on aina mahdollista, että kompuroi ja tipahtaa sieltä alas. Tämän vuoksi katolla on syytä käyttä valjaita, joilla kiinnittää itsensä kattorakenteisiin. Minulla ei ollut valjaita. En muistanut lainata niitä työapaikaltani. Päätin kuitenkin, hoitaa homman ja kiipesin katolle. Pysyttelin turvallisen matkan päässä räystäistä. Katto ei ollut liukas.
Jos kompuroit laitteen kanssa ilman valjaita, katso ettet kaadu muovin päälle koska silloin tulet vikkelästi lumen mukana katolta alas.

Lumitöissä

Katolla säädin varren pituudeksi noin 3,5 metriä. Pidempänä varsi notkuu liikaa laitetta nostettaessa ja räystään reunalle asetettaessa. Alussa on syytä tarkistaa, ettei vedä kehikkoa räystästä tai lumiesteen päätä vasten koska muovi voi tarttua ja revetä jos se juuttu niihin kiinni. Pari kertaa kehikko tökkäsi lumiesteeseen, vaikka metallilangan pitäisi nostaa kehys esteen yli.
Jatkovarsi on muovinen ja siten lumisena liukas, mutta otteen sai pitäväksi teleskooppivarren lukkokohdissa. Vaihtoehtoisesti voi käyttää vaikka nihkeitä näppylähanskoja.
Asetin kehikon haukkaamaan täyden kerroksen lunta räystään reunalta ja rivakalla vetäisyllä lumi lähtikin liikkeelle. Homma ei kuitenkaan ollut ihan niin kevyttä kuin se valmistajan ja minunkin videolla näyttää. Hiki virtasi pulssi kävi korkealla koko puolitoistatuntisen minkä koko katon kevennys kesti. HeiaHeiaan tästä merkinnnän laitan, mutta pulssitieto jää arvailun varaan kun en mittaria laittanu mukaan. Lumessa tarpominen on raskasta. Lapiointiin verrattun homma on paljon kevyempi ja selkää säästävä. Näkyvää tuli nopeasti.
Jätin lumikerrokset paikalleen lähellä päätyräystäitä ja parin metrin alueelle harjan molemmin puolin. En lähtenty ihan räystään reunalle taiteilelmaan. Enkä pyrkinut tiiliä myöten lunta pois höyläämään. Jäljelle jäin noin 10-20 senttiä.
Samalla kun katolla huhkin tarkastin kaikki läpiviennit. Kunnossa olivat. Huomasin myös, että luminen katto ei tuntunut yhtä korkealta kuin lumeton katto kesäaikaan.

Lumi tulee tuubista vaudikkaasti. On muistettava varmistaa,
ettei ketään ole alapuolella.
Ja vielä videoitu tyylinäyte lumitöistä katolla. Itse en katolla kuvia ottanut vaan keskityin työhön. Katon lape on pitkä ja siksi pitää lunta vähän lypsää alaspäin muovin pituus kerrallaan.


Yhteenveto

LumiTapio on kätevä laite lumen poistamiseen harjakattoisen talon katolta. Työ on keveämpää ja turvallisempaa kun lapioimalla tai kolaamalla tehty lumen poistaminen. Laitteen muovi vaikuttaa kestävältä, mutta yksi terävä oksa tai koholla oleva kattoturvatuotteen ruuvi voi muovia vioittaa. Uuden saa kahdellakymmenellä eurolla, mutta sen asentaminen on varmasti aika värkkäystä vaikka olisi avulias kaverikin paikalla.

Ennen kuin hankintoja tekee kannattaa tarkistaa alan yrittäjien taksat.