sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Your Social Magazine - Flipboard vai Flopboard?

Sosiaalinen media tarkoittaa meille monelle läsnäoloa ja aktiivisuutta useilla eri foorumeilla, joiden hallintaan on tarjolla useita erillaisia työkaluja. Vaikka kaikki foorumit ovat käytettävissä myös kännykän, tabletin tai tietokoneen selaimella, löytyy kaikkiin laitteisiin lisäksi omia sovelluksia, jotka voivat yhdistään samaan sovellukseen ainkakin Facebookin ja Twitterin tai jopa puolenkymmentä muuta palvelua.

Flipboard on ratkaisu, joka niputtaa yhteen suuren valikoiman palveluja ja se toimii ainakin iPhonessa, iPadissa, Android-laitteissa sekä Kindlessä. Latasin Flipboardin pari päivää sitten iPadiin ja olen sen nyt viritellyt omaan käyttööni sopivaksi.

Liitin Flipboardiin, Twitter-, Facebook-, Linkedin-, Goole+-, Youtube- ja Instagram-tilini.
Käyttöliittymä toimii mukavasti kosketusnäytällä ja näkymiä voi selata kuten kirjan sivuja.  Etusivulle ja sitä seuraaville Flipboard-sivuille voi kerätä kuvalinkkejä itseään kiinostaviin kokonaisuuksiin.

Päivityksiä eri palveluista voi lähettää toisiinsa ja päivitykseen voi liittää näyttökuvan. Päivitys onnistuu vain yhteen palveluun kerrallaan.
Käytettävyys on on hyvää tasoa ja Flipboard on yksi alusta, jolla voi hallita kaikkia somepalvelujaan sekä seurata mielenkiintoisia uutis- ja muita katsauksia. Esim. nyt voi seurata USA:n presidentin vaaleihin liittyvä uutisointia Election 2012:lla lisämällä sen etusivulleen. Tekniikkaan, tieteeseen, matkailuun, urheiluun sekä bisnekseen liittyvää materiaa löytyy todella paljon.

Hyvää:
  • Kaikki palvelut käytettävissä yhdellä sovelluksella
  • Hyvä käytettävyys
  • Twitter- ja Facebook-linkkien sisältö näkyy ilman klikkausta
  • Tyylikäs käyttöliittymä
  • Tarjolla paljon seurattavaa sisältöä
  • Musiikkipalvelut
  • Etusivujen muokattavuus
  • Inside Flipboard
  • Mahdollisuus liittää näyttökuva päivitykseen
Huonoa:
  • Ei ilmoituksia ( Twitter-maininnoista voi lisätä linkin etusivulleen)
  • Kynäpainikkeen kankea toiminta
  • Näkymät eivät päivity tai päivittyvät hitaasti ellei paina päivityspainiketta etusivulla 
Johtopäätös

Flipboard on sen verran monipuolinen ja kätevä ohjelma, että jatkan sen käyttämistä ja suosittelen muillekkin.


Näyttökuvia ja kommentteja eri tilanteista


Etusivu
Seuraava sivu, jossa omia linkkejä
Kun ottaa käyttöön Flipboad-tilin, saa näyttöönsä All Tilmelines ja All Photos- näkymät, joista saa ruudulleen kaikkien verkostojensa viestivirran tai kuvavirran.

Tilit




Facebook

Flipboard näyttää Facebookin uutisvirran sekä ryhmät ja sivut.
Facebook
Päivityksen voi tehdä tökkäämällä oikean alakulman kynäpainiketta. Painiketta saa ainakin iPadilla tökkiä useamman kerran ennen kuin pääse päivitystään kirjoittamaan. Päivityksensä voi jakaa Facebookkiin, Twitteriin tai LinkedInniin, mutta vain yhteen näistä.  Uutisvirtaa voi selata sivuina tai päivitys kerrallaan.
Flipboard ei piippaa tai muutenkaan näytä notifikaatioita eli ilmoituksia kun päivitystäsi on kommentoitu tai sinut mainittu esim. Facebookissa, Twitterissä tai Goole+:ssa.  Tämä on suuri puute.

Twitter

Kun Twitteriä käyttää Flipboardilla, meinaa Twitterin merkkirajoitus unohtua koska näkymä ei näytä Twitteriltä ja tweetattujen linkkien sisältö näkyy melkein kokonaisuudessaan. Normaalit tweetit näkyvät näytön oikeassa reunassa.
Twitter
Googel+

Google+ toimii hyvin Flipboardissa ja näyttää samalta kuin iPadin Google+ -sovelluskin.
Goole+
YouTube

YouTube-videoiden selaus ja katsominen on helppoa ja sujuu mukavasti. Videoiden lataus YouTubeen ei Flipboardilla onnistu.
YouTube
LinkedIn

Flipboard sopii myös LinkedInnin selailuun ja komentointiin sekä plussailuun.

Linkedin

Musiikki ja radio

Flipboardin kautta voi kuunnella myös musiikkia ja radiolähetyksiä. Lähetykset jäävät soimaan taustalle.









sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Koeajossa Mercedes Benz uusi A-malli

Auton vaihtaminen alkaa vähitellen olla ajankohtaista, mutta ei toki välttämätöntä. Vanhalla Toyotalla on vielä monta tuhatta hyvää kilometriä edessä.
Sain elokuussa kotiini mainoksen, jossa kerrottiin Helsingissä syyskuussa pidettavästä Mersun tilaisuudesta, jossa esitellään johtotähden uudet mallit. Usein mainittu Mersun A-malli toi mieleen sen kummallisen näköisen auton, jonka keulassa oli kuitenkin jostain syystä tähti. Mainoksesta huomasin, että malli uudistuu ja mainoskuvan mukaan uusi A näyttikin jo aika tyylikkäältä nelipyöräiseltä. Sehän on nähtävä!

Varasin aikaa koeajoon, mutta ajamaan en päässytkään heti enkä viidestoista päivä, vaan vasta kolmen viikon kuluttua kun ensimmäiset A-mallit tulisivat autoliikkeeseen. Jaksoin kyllä odottaa kun autokuume ei ahdistanut enkä usko, että ahdistaa tulevaisuudessakaan.

Tämä ei ole mikään tekniikanmaailmatestaa- juttu, vaan lyhyt yhteenveto kahdesta koeajokerrasta.

Koeajoon osallistui kaksi kuljettajaa.

Malli

 A 180 BE, 90 kW / 122 hv

Ensivaikutelma

Ulkomuoto ja tämän yksilön väri mielyttävät silmää. Auto ei näytä isolta eikä sitä olekkaan. 

MB A 180, merensininen
Sisäpuolelta auto ei yllätä. Tyylikäs sisustus, hyvin muotoillut penkit ja kaikki tarvittava hyvin saatavilla. Paitsi vakionopeussäädin ja käsijarru. Niistä myöhemmin lisää. A-malli muistuttaa mitoiltaan ja muodoltaan BMW:n ja muidenkin valmistajien vastaavia malleja.
Tukeva ja mukavan jämäkän oloinen istuin.

Näkymä ohjaamoon.
Näkymä taakse.
 Takapenkille istuessani huomasin, että on syytä kumartua ennen kuin tälläytyy sisäpuolelle. Pääni kolahti, ei toki kipeästi, oviaukon yläreunaan. Oma oli syy koska en ole tottunut istumaan takapenkillä muissakaan autoissa. Takapenkille sopii mukavasti istumaa kaksi ja heidän lisäkseen epämukavasti yksi. Yli 180 cm pitkät voivat kokea tilan ahtaaksi. Minä mahduin hyvin.

Tavaratila

Koska kyseessä ei ole mikään tila-auto, ei tarvaratilakaan ole tarkoitettu muuttokuormien kuljetukseen. Tilaan sopii kuitenkin hyvin ostoskassit ja matkatavarat. Lastenvaunut eivät kyytiin mahdu, mikä rajaa auton käyttöä lapsiperheissä. Takapenkkien selkänojat voi tosin kaataa ja näin laajentaa tavarankuljetukapasiteetin ainakin tuplaksi ja samalla pienentää matkustajakapasiteetin yhteen henkilöön.
Tavaratila.
Tavaratilan molemmin puolin on pienet lokerot. Lokeroissa menee piuhoja.
Vararengasta ei ole. Paikkausvälineet löytyvät.

Ratin takana

Hyvä ajoasento löytyy helposti penkkiä ja rattia säätelemällä. Käsijarru on sähkötoiminen ja sen katkaisija on sijoitettu ratin vasemalle eli väärälle puolelle. Makuasia tosin. Itse sain ajokortin 1981 ja siitä tähän päivään saakka käsijarru on ollut säädettävissä oikean käden rivakalla nykäisyllä ylöspäin eikä vasemman kädeän hapuilulla jonnekkin kojelaudan alaosan hämäriin paikkoihin.
Ratin takaa on hyvät näkymät ulos niin eteen kuin peilien kautta myös taakse. Ratin oikea puoli on viiksetön ja valojen, tuulilasinpyyhkijöiden, tuulilasin pesurin ja vakinopeusäätimen toiminnot on sovitettu kahteen viikseen. Onkohan jo vähän liian tiivistä?


Mittaristo on selkeä ja pyöreä.
Ajamaan

Auto käynnistyy avaimesta vääntämällä ja moottorin ääni kuuluu vain hiljaisesti sisälle. Liikkeelle lähtiessä hapuilin oikella kädellä käsijarrua ennen kuin muistin. Hapuilin vasemalla kädellä kunnes mittariston punainen P-valo sammui. Kai tähänkin tottuis?

Vaihteita on kuusi ja auto kehottelee pienellä ylöspäin osoittavalla nuolisymbolilla vaihtaamaan isomalle vaihteelle mielestäni vähän liiankin aikaisin. Syynä taitaa olla päällä oleva ekoasetus. Sen voi otta pois käytöstä, mutta siitä seuraa ilmeisesti polttoaineen kulutuksen nousua.
Vaihtaminen sujuu helposti ja napakasti ainakin Volvoon verrattuna.
Auto kiihtyy, mutta ei erityisen nopeasti ja kaasupoljinta saa painaa aika syvälle ennen kuin alkaa tapahtua. Kuutos- ja viitosvaihteella en lähtis ohittamaan.

Lisävarusteita

Peruutustutka hälyttää noin puolen metrin etäisyydellä ja keulassa olevat tutkat varoittelevat jos ajan liian lähelle edellä ajavaa. Pysäköinnin avustaja pysäköi auton taskuun ja ajaa sen sieltä poiskin. Taskuparkkeerausta en kokeillut.

Moottoritiellä ajettaessa olen tottunut käyttämään vakinopeussäädintä ja päätin tässä koeajotilanteessa sitäkin kokeilla. Säädin on viiksessä ratin oikealla puolella kätevästi saatavilla, mutta täysin näkymättömissä eikä sitä ajon aikana kurkistelemallakaan saanut näköpiiriinsä. Auton myyjä kyllä minulle kertoi kuinka säädin toimii, mutta eipä se näköjään mieleen tallentunut. Kurvasin Linnatuuleen tauolle ja tutkailin parkkipaikalla,  miten säädin voisi toimia. Säätimen logiikka selvisi sen verran, että päätin kokeilla sitä käytännössäkin. Toimii.

Autossa on xenonvalot, mutta pimeäajo jäi tekemättä ja valoautomatiikka muutenkin tutkimatta.

Sadetunnistin huolehtii pyyhkijöillä, että tuulilasista näkee säässä kuin säässä ulos.


Mitä maksaa

Näillä lisävarusteilla hintaa tulee reilu 30 k€.




 Tähdet

 ****  (= 4/5)

Lopuksi

Koeajettavassa autossa oli mukana pieni matkustajakin :)


 Lisätietoja A-mallista






keskiviikko 22. elokuuta 2012

Lepakon pöntön rakentaminen

Lepakoita Suomessa riittää, vaikka kovin harvoin niitä sattumaltakaan näkee koska lepakot lentelevät äänettömästi illan hämärissä ja talveksi asettuvat paikkaan, jossa jäätymättä tarkenevat horrostaa. Osa muuttaa lämpimämmille seuduille Suomen talven ajaksi. Asun harjulla sijaitsevassa omakotitalossa, joka rakennettiin 2005-2006. Rakentamisen aikana lepakoita suorastaan vilisi  iltahämärissä työmaan laidoilla, mutta emme niitä silloin heti lepakoiksi tunnistaneet, vaan ihmetteltiin mitä lintuja tässä nyt lentelee ja keskityttiin siihen rakentamiseen. Nyt lepakoita ei enään talon lähellä vilise kuin yksi tai korkeintaan muutaman nahkasiiven verran.
Päätimpä sitten rakentaa lepakoille pöntön ja ohjeen hain tietysti netistä ja löytyi hyvä piirustus, jonka mittojen mukaan suurin piirtein pöntön tein. Malleja on muitakin.

Varastosta löytyi pätkä höyläämätöntä lautaa, pala vaneria ja muutama ruuvi. Työkäluja tarvittiin kuvan mukainen valikoima plus porakone. Pöntön kiinnittämiseen käytin rautalankaa.
Pistosaha, puukko, suorakulma, mitta, viivotin, kynä, lauta (14,5 cm) ja vanerilevy.
 Piirsin pöntön osat vanerille ja sahasin ne pistosahalla irti. Pöntön takaseinäksi katkaisin pätkän lautaa.
Pöntön osat vanerilevyssä.
Käytin lautaa ohjurina.

Terävän kulman kohdalle porasin reiän, jossa pistosahanterä mahtui kääntymään.
Pöntön sisäpuolelle naputtelin lautaan ja vaneriin nitojan niittejä, jotta lepakoiden olisi helpompi löytää otteelleen pitävä paikka pönttöönsä ryömiessään ja siellä roikkuessaan. Näyttää mikrokokoiselta kiipeilyseinältä. :)
Lepakon kiipeilyseinä. Aukko on 2 cm.
Osien yhteensopivuuden testaus ennen kiinnitystä.
Kiinnitin vaneriosat toisiinsa pienillä ruuveilla ja takaseinän laudan vaneriin isommilla ruuveilla.

Valmis pönttö. Lisäsin vielä pöntön yläosaan molemmille sivuille ruuvit kiinnitystä varten.
Pönttö on kovin vaalea, mutta patinoitunee parissa vuodessa harmaan sävyiseksi. Voisi sen tietystä maalata vaikka mustaksi, mutta onko se tarpeen? Onko värillä väliä? Lemuava maali voi karkoittaa nahkasiivet toisaalle. Vaneri ei haise millekkään ja on ollut ulkovarastossa vuodesta 2006.

Kiinitin pöntön männynyn kylkeen reilun kaden meterin korkeuteen.

Pönttö puussa. Pitäiskö olla korkeammalla vai olisko seinä parempi sijotuspaikka?
Hakkaakohan palokärki pöntön hajalle?
Asukkaita pönttöön voi odotella ensi tai seuraavana kesänä. Talvipesäksi pöntöstä ei ole. Pönttökameraa en pönttöön laittanut.
Hyvä artikkeli lepakoista Helsingin Uutisissa




sunnuntai 24. kesäkuuta 2012

Mauritius - Joulu 2012


Matkakertomus - kuvia Mauritiukselta

Joulun 2010 pakkasissa kypsyi päätös, että seuraava Joulu vietetään lämpimässä aurinkoisessa paikassa.  Paikaksi, jossa Joulu 2011 viettäisiin, valikoitui pitkän pohdinnan ja vaihtoehtojen vertailun jälkeen Mauritius. Teimme varaukset Travellinkin kautta, mistä löytyvätkin ne edullisimmat lennot ja majoitukset. Matkamme ajoittui välille 15. - 28.12.2011 ja vuoden vaihteen vietimme kylmässä Suomessa.

Meitä oli viiden hengen matkakuumeinen porukka. Kolme naista ja kaksi miestä. Yhtä perhettä kaikki paitsi yksi.
Kotipihalta lähdettiin matkaan tilataksin kyydillä. Matka jatkui Riihimäeltä junallan Tikkurilaan ja sieltä bussilla lentokentälle. Koira oli viety jo aamulla Riihimäelle Onnentassun hyvään hoitoon. Kentällä ei tarvinnut jonotella ja Lento Helsingistä alkoi muutaman minuutin myöhässä. Lontoon Heathrowen kentällä meillä oli kaksi tuntia aikaa siirtyä terminaali 4:sta kolmoseen ja Air Mauritiuksen lennolle Mauritiukselle.
Lento oli pitkä ja on hyvä, että lentokoneissa voi nykyään käyttää tietokonetta ja kännykkääkkin kunhan laite on säädetty ns. lentokonetilaan. Aika lentokoneessa sujui mukavahkosti kirjaa iPadilla lukien. Lento ja istuallaan torkkuminen kesti kuitenkin yli 11 tuntia, mikä oli aika uuvuttavaa.  Ennen saapumista Mauritiukselle piti kaikkien matkustajien täyttä maahantulo- ja terveyslomakkeet. Molemmissa lomakkeissa kysyttiin mm. kuumeesta ja ihottumasta??

Helle humahti vastaan kun astuimme koneesta ulos. Lämpöä oli 27 astetta! Lentokentällä passintarkastus meni sujuvasti ja täytetyt maahantulo- ja terveyslomakkeet kelpasivat. Aseman koristelussa näkyi jo Joulu.
Lentokentällä.
Etsimme aseman ulkopuolelta taksin ja jouduimme ottamaan kaksi koska meille väitettiin, ettei taksiin saa ottaa viittä vaikka mahtuisikin. Emme jääneet asiasta kiisetelemään. Taksin ratti oli väärällä puolella ja se ajoi tien vasenta laitaa. Onneksi niin tekivät muutkin. Ajotyyli oli kyllä hieman vapaamuotoinen ja taksimme ajoivat pitkän matkan rinnakkain kuskien neuvotellessa ajoreitin valinnasta hotellillemme. Pienen harhailun jälkeen taksit löysivät hotellimme. Hotellimme sijaitsi Mahebourgin keskustassa. Taksimatka maksoi 700 rupiaa eli noin 19 euroa.

ONS motelli osoittautui yllättävän viihtyisäksi paikaksi. Huoneemme oli rakennuksen kolmannessa kerroksessa ja sinne pääsi myös hissillä. Hissi on hidas ja se liikkui ylöspäin vain jos numeropainiketta painoi jatkuvasti. Motellin tiedoissa oli maininta wlan-verkosta, mutta se ei käytännössä toiminut koko matkan aikana. Samassa kerroksessa, jossa huoneemme olivat, oli myös tietokone, jolla pääsi nettiin.
Hotellin omistaja tuli esittäytymään ja kertoi samalla myös tarjoamistaan palveluista: päivän kierros saarella 75 € (15 €/hlö. Halvempaakin kyytiä olisi ollut tarjolla.) ja illallinen viidelle hotellin oleskelutilassa 15 €/hlö. Päätimme ottaa ainakin yhden kiertoajelun saarella hänen kauttaan.

Hotellihuone

Hotellin käytävä

Hotellin sisäänkäynti

Kävimme kävelyllä Mahebourgin rantamaisemissa. Intian valtameri oli suuri ja sinivihreä. Kulkukoiria vaelteli joka paikaissa kuten poliisejakin. Muutamia rihkamakauppiata liikkui alueella ja joku helmirimpsu tuli ostettua. Ranta-alueella oli siistiä, mutta muuten kaupunki oli aika nuhruinen. Mauritiuksen varsinainen turistialue on saaren pohjoisrannikolla Port Lousista itään.
Menimme syömään Monte Carlo ravintolaan klo 15.50 ja heti tilattuamme huomasimme muiden asiakkaiden kaikkoavan. Oli sulkemisaika.  Meille kuitenkin tarjottiin hyvää syötävää ja jälkiruokana liekitettyä banaania. Matkaväsymys ajoi meidät aikaisin nukkumaan, mutta herätys tuli aikaisin: läheisen moskeijan rukoushuuto alkoi kaikua noin klo 4:30. Itämaista tunnelmaa täydensi vielä äänekäs kukon kieunta. Tätä kesti noin vartin ja unet jatkuivat. Gekko juoksi seinällä taulun taakse.
Mahebourg, Waterfront
Motellin tarjoama aamiainen oli yksinkertainen, mutta riittävä. Kahvi, puolikas patonkia, voita ja hilloa. Täällä ei ollut puhetta voipulasta kuten Suomessa. Mauritiuksella puhutaan englantia, ranskaa ja kreolia.
Aamianen.

 Motellin lähellä on ostoskeskus ja joukko pieniä kauppoja. Lähikaupasta sai olutta, mutta sitä ei ollut hyllyssä vaan sitä piti erikseen pyyttää. Muutaman sadan metrin päässä olevassa ostoskeskuksessa sen sijaan oluet ja väkevät alkoholijomat oliva näkyvästi esillä.

Toinen päivä Mauritiuksella oli sateinen, mutta lämmin. Aamiaisen jälkeen pakkauduimme motellin omistajan mersuun, jonka kuljettajana toimi henkilökuntaan kuuluva "Arska". Kuskimme ajeli meidät varman epävarmasti Curepipen kaupungin lähellä olevan tulivuoren kraaterin äärelle.

Maisema oli komea ja ostin paikalliselta myyjältä kipollisen punaisia sokeroituja marjoja (Golden berries, hän sanoi). Vuorelle johtavalla tiellä teki joukko urheilijanuorukaisia juoksuharjoituksia juoksemalla vauhdilla alhaalta ylös kraaterin laidalle. Kraateri on kasvillisuuden peitossa ja se näyttä lähinnä suurelta vihreältä kuopalta. Ilmakuvista hahmottaa paremmin kraaterin muodon.
Curepipe
Kraateri

Urheilijat
Jatkoimme matkaa moottoritietä pitkin Port Louisin kaupunkiin ja siellä menimme sataman lähellä olevaan kauppakeskukseen.
Ajoreitti Port Louisiin.


 Siellä kuluikin puoli päivää shoppaillen. Aika viihtyisä ja siisti paikka, mutta tällaisia paikkoja on jokaisessa suuremmassa kaupungissa muuallakin. iPadit ja muut Applen tuotteet näyttivät täällä olevan saman hintaisia kuin Suomessakin. Lopuksi kävimme syömässä herkullisen ja tulisen aterian intialaisessa ravintolassa. Olimme taas viimeiset asiakkaat. Suuri osa ravintoloista näyttää sulkevan ovensa klo 16, mutta suuri osa avaa ne uudelleen kuuden tai seitsemän aikoihin tai jos asiakas sattuu koputtamaan ovelle. Kätevää ja vähän omituista. Paluumatkalla kuvasin Port Louisin liikennettä videolle. Ehkäpä lataan jotain YouTubeen ja liitän linkit tähän tekstin joukkoon.





Seuraava matka suuntautui kohti saaren itäosaa ja kävimme mm. Bois Cherin teetehtaalla ja hindujen Ganga Talao keskuksessa Grand Bassin alueella. Emme siis olleet pelkällä rantalomalla yhdessä paikassa ruskettumassa, vaan liikuimme eri kaupungeissa ja nähtävyyksilla ympäri saarta ja välillä vain kuljeskeltiin kaupungilla muun väen joukossa.  Beacheilla kyllä käytiin useaan kertaan ja nahkakin paloi, mutta yhtään kokonaista päivää ei rannalla vietetty.


Bois Cheri on paikallinen, vanha teetehdas ja -merkki. Tehas sijaitsee hienossa ympäristössä sen yhteydessä on myös teemuseo, jossa esitellään tehtaan vuosisataista historiaa. Meille esiteltiin tehtaan teenvalmistusprosessi ja sivistyimmekin siltä osin mukavasti. Tehaskierroksen lopuksi saimme maistella eri teelaatuja. Juomat maistuivat hyvälle ja ostimme Bois Cherin teepakkauksia myös kotiin vietäväksi. Hyvää ja maukasta teetä.

Ganga Talao on hindujen keskus keskellä muuten harvaan asuttua Grand Bassin aluetta. Maamerkkinä on kauas näkyvä Lord Shivan patsas.
Lord Shiva
 
Ganga Talao
Ganga Talao
Chamarelin Coloured Earth on luonnonmuodostaman värikkään maan alue. Maa on peräisin tulivuorenpurkauksesta ja on niin kovaa ja emäksistä ettei kasvillisuus siihen juurru. Erikoinen paikka.
Coloured Earth
 Chamarelin putous ja Coloured Earth ova lyhyen matkan päässä toisistaan ja värimaan ihmettelyn jälkeen mentiin katselemaan putouksia. Putous ei ole mikään Niagara, mutta ympäristö ja maisema ovat näkemisen arvoisia.
Chamarel

Maisema