sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Uusi design vs. retro

Muotoilulla haetaan käytettävyyttä, tunnettavuutta ja uutta näkemystä tuotteelle. Muotoilu myös myy. Alvar Aalto suunniteli kolmijalkaisen jakkaran joka ei keikkase (kolme jalkaa pistettä muodostavat aina tason), mutta saattaa keikuttajalla yllättäen kaatua. Jakkaran muotoilu ja muotoilija nimi tekivät jakkarasta suositun.

Apple on tunnettu tuoteidensa käytettävyydestä ja muotoilusta. Tuote on helppo tunnistaa Applen tuotteeksi ilman sitä omenalogoaki. Mutta eipä Applekaan aina onnistu tekemään kätevää tuotetta. Ei vaikka muotoilu ja koko tuoteidea on mitä mainioin.
Tarkoitan Applen puhelimien mukana tomitettavien kuulokkeiden kaunista säilytysrasiaa. Rasiassa on näppärät kolot kuulokkeille ja kuulokkeiden johdon voi kääriä siististi samaan pakettiin. Siisti, pikkaisen erikoisen näköinen paketti sopii hyvin taskuun ja kuulokkeiden johdot pysyvät järjestyksessä ja suojassa kolhuilta.

Olen nyt noin viikon ajan päivittäin käyttänyt kuulokkeita ja voint todeta, että vanha kierrätysttuote on paljon kätevämpi kuin Applen desing-tuote. Kuulokkeiden laittaminen Applen rasiaan on tarkkaa puuhaa ja vie aikaa ja kun johdot on saanut kierettyä paikalleen rasiaan huomaan, että kansi ei mahdu kiinni. On paineltava johtoja tiiviimmin kerälle ennen kuin kansi napsahtaa kiinni. Aikaa kuluu reilun minuutin verran mikä onkin nykyajan nopeuteen tottuneelle aivan liian pitkä.
Vanha kierrätystuote suoriutuu samasta alle kymmenen sekunnin ja on tosi eko.

Alla oleva kuva kertoo mikä tuo vanha kaikien puhelimien kuulokkeiden johdoille sopiva tuote on. Suosittelen
C-kasettikotele vs. Applen design



lauantai 21. kesäkuuta 2014

Puiden kaataminen omalta tontilta asemakaavoitetulla alueella

Yleensä asemakaavoitetulla tontilla on varsin paljon määräyksiä, jotka koskevat mm. rakennuksen tyyppiä. kerrosmäärää, sijaintia, kattokaltevuutta, väriä ja rakennusoikeuden määrää eli paljonko neliöitä saa katon alle saattaa.  Kaavakartalla näkyy pieni e-kirjain ja sen vieressä lukuarvo esim. 0,25, joka  kertoo, että rakennuksen pinta-ala saa olla 25% tontin pinta-alasta.  Jos tontin pinta-ala on 1000 m2 saadaan rakennusoikeudeksi  0,25 1000 = 250 m2

Eli et voi rakentaa omalle tontillesi millaista linnaa tai mökkiä hyvänsä.
Yllämainitut rakentamista koskevat määräykset ovat sinänsä selkeitä ja helposti noudatettavia. Rakentamiselle on haettava rakennuslupa ja lupaprosessin aikana ennen rakennusluvan myöntämistä varmistetaan, että rakennus vastaa määräyksiä

Tontilla on myös puita ja puilla on taipumus kasvaa, roskata ja varjostaa joskus hankalastikkin. Esim. männyistä, kuusista ja lehtipuista puotoaa ympäri vuoden roskaa maahan ja myös rakennuksen katolle tukkien vähitellen rännejä ja sadevesikavoijen kansia. Asukkaan velvollisuuksiin kuuluu pitää huolta talostaan, joten vuosittainen rännien putsaus kuuluu normaaliin talon huolto-ohjelmaan.

Rännien puhdsitaminen ei ole vaikeaa, mutta aika työlästä ja vähän vaarallistakin se on kun korkealla joutuu työskentelemään.  Urakkaa voi helpottaa poistamalla lähellä rakennusta olevia puita.

Tässä kohtaa tuleekin rännejä putsaavalle vastaan hieman yllätävä lakipykälä:

"Asemakaava-alueella on aina voimassa MRL 128 §:n mukainen toimenpiderajoitus. Sen mu- kaan maisemaa muuttavaa maanrakennustyötä, puiden kaatamista tai muuta näihin verrat- tavaa toimenpidettä ei saa suorittaa ilman lupaa (maisematyölupa). Lupaa ei tarvita asema- kaavan toteuttamiseksi tarpeellisten taikka myönnetyn rakennus- tai toimenpideluvan mukaisiin töihin eikä vaikutuksiltaan vähäisiin toimenpiteisiin." 

Toisin sanoen tontin omistajalla ei ole oikeutta omin luvin kaataa puita, jos kaataminen vaikuttaa maisemaan sitä muuttavasti.  Ainahan se maisema muuttuu kun puita kaadetaan, mutta millainen on muutos, jonka on MRL 128§:n mukaan tulkittavissa vähäiseksi? Varmuuden saamiseksi on käännyttävä kunnan rakennusvalvonnan puoleen ja pyydettävä sieltä tulkintaa.


Merkitsin omalla tontillani muutaman suuren männyn ja kysyin kunnan rakennustarkastajalta, tarvitaanko puiden kaatamiselle maisematyölupa? Rakennustarkastaja tuli käymään, katsoi kaadettavat puut ja totesi, ettei lupaa tarvitse hakea koska vaikutus maisemaan on vähäinen.

Mielestänin tontin omistajalla tulisi olla oikeus kaataa tontiltaan puita ilman mitään lupamenettelyjä. Riittävä velvollisuus olisi naapurien varoittaminen ja kaatamisesta naapureille aiheutuvien vahinkojen korjaaminen tai korvaaminen. Vahinkoa voi tulla jos kaadettava puu kaatuu naapurin aidan tai talon päälle. Vahingon riski alenee olemattomaksi kun käyttää puiden kaatamiseen alan ammatilaisia.

Oheiselle videolla näkyy kuinka ammattimies hoiti puun kaatamisen tontillani. Vahinkoja ei tullut.









sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Seitan

Tämä blogi ei ole mikään ruokablogi, mutta nyt sattuneesta syystä kirjoitusteni aiheena jälleen ruoka. Kasvisruoka. Seuraava kirjoitukseni on sitten jotain muuta.

Seitan

Wikipedia kertoo, että seitan ei ole mikään seitaan liittyvä termi, vaan elintarvike, jota etenkin kasvisyöjät käyttävät lihan tapaan syötäviään kokatessaan.  Seitan valmistetaan vehnägluteenista ja vehnägluteenijauhoa löytyy hyvinvarustelluista elintearvikkeita myyvistä kaupoista jos jaksaa hyllyrivistöjen väleissä vaellellen sitä etsiä.

Tilasin 250 g:n jauhopussin täältä. Parin viikon jahkailun jälkeen rohkenin kokeilla kuinka seitantaikinan vaivaaminen sujuu ja sujuihan se ihan vaivaantumatta.

Resepti

2     dl        vehnägluteenijauhoja
1,5 rkl       paprikajauhetta (tulista)
1,5 rkl       rypsiöljyä
1,0 rkl       soijakastiketta
1,0 rkl       rouhittua mustapippuria
1,0 rkl       jauhettua inkivääriä
2   tl           suolaa
2     dl        vettä

Seitanin valmistus

Kuivat aineet kulhoon ja sekaisin. Laita kattilaan noin puoli litraa vettä kuumentumaan.


Nestemäiset kulhoon, sekaisin ja kahden kolmen minuutin vaivaus tuottaa kimmoisan pötkykän.
Liekkaa pötkylä palasiksi.

Laita palaset kattilaan kiehuvaan veteen ja keitä noin 15 minuuttia. Laita paistinpannu levylle ja siihe tilkka öljyä lämpiämään.
Kaada keitin vesi pois ja paloittele keitetyt palaset vielä pienemmiksi palasiksi (esim. kuvan palaset jaoin vielä neljään osaan) . Paista palasia vielä paistinpannussa reilussa öjymäärässä noin 3-5 minuuttia. 

Lisäsin seitanit perunaa, porkkanaa, tomaatia, sipulia sisältävään paistokseen ja tuloksena olikin karjalanpaisitia muistuttava, maukas karjatonpaisti. Linkin takaa löyyy tarkempi resepti.

Seitan ei maistu lihalle eikä se ole tarkoituskaan. Sillä voi kuitenkin  säätää uesean lihaisan resetpin lihattomaksi ja silti maukkaaksi syötäväksi. Kyllä, proteiinejakin löytyy ja seitanin voi maustaa mielensä mukaan vaikka intialaiseen tuliseen tyyliin jos vaihtelua makuihin haluaa.





sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Paluu Applen käyttäjäksi

Apple aloittaa

Enismmäisen tietokoneeni hankin vuonna 1988 ja Oulun Linnanmaalla oli Rakentajantiellä pieni Y-DAATTA -niminen kauppa samassa rakennuksessa, jossa itse opiskelijakämpässä asuin.
Macintohs Classic oli kallis verrattuna muihin sen aikaisiin tietokoneisiin, joissa oli Microsoftin DOS ja hankalahko käyttis.  Macin käyttöjäjestelmä oli helppo ja olin jo tutustunut sen käyttöön parin opiskelijakaverin luona. Leisure suit Larry, Surgeon. Tetris, Crystal Guest, BDC yms. pelit oli jo testattu. Classicissa oli peräti 20 Mb:n kovalevy, jota pidettiin jo tarpeettoman suurena. Mihin sitä muka tarvitaan? Tila kuitenkin täyttyi aika nopeasti peleistä ja muista ohjelmista, vaikken niitä netsistä vielä löytänytkään. Tietokonelehtien liitteenä oli korppu, jossa oli ladattavaa.
Tekstinkäsittely sujui RagTime ja taulukot Qricket Graph -ohjelmilla sen verran hyvin, että opinnäytetyön tulos jalostui pönttömäkissä valmiiksi dokumentiksi taulukoineen ja käppyröineen.

Macintosh Calssic oli hyvä kone, mutta ei enää käynnisty.

Modeeminkin ostin ja tietysti nopeimman  mitä silloin löysin. 14 400 kb oli nopeus ja sillä otin puhelinpiuhan kautta yhteyden yliopiston purkiin, josta pääsi myös Postipankin nettipankkiin merkkipohjaisella yhteydellä. Laskujen maksu sujui verkkaisesti näppäillen, modeemin alkuseremoniaan kuuluneen laulun jälkeen. Laulu on tarttunut muistiin, mutta ei sitä hyräillä tai viheltää voi. Sähköposti alkoi kulkemaan myös koti koneen kautta.

PC ja Micrsoft vievät seuraavalle vuosituhannelle

Yliopistolla työpöydällä oli kuitenkin PC jo 90-luvulla ja se vei myöhemmin mukanaan. Mac oli korikäytössä vielä pitkälle 90-luvullakin, mutta 1997 kotiinkin tuli PC ja Mac jäi komeroon. ISDN toi  nettiyhteyteen vauhtia. Tuli Gopher, sfnet-uutisryhmät ja sitten Mosaic muutti kaiken. Jatkon tiedätte.

Paluu Applen käyttäjäksi, Micrsoft pysyy mukana

Viimeisen PC:nä oli Windows 7:a käyttävä kelpo kone, joka kuitenkin alkoi hidastumaan ja muuttui epävakaaksi. Siivous ja päivittelyt eivät muuttaneet tilannetta ja katsoin, että uusi kone on hankittava ja myös käyttöjärjestelmää on aiheellista nyt vaihtaa.
Kotiin tuli MacBookPro ja sillä tätäkin nyt kirjailen.  Hankin tähän myös Office 365 - paketin ja asensin Google Driven sekä Micrsoftin OneDriven -pilvitallenuspalvelut. Puhelimeni on Lumia 1020 ja sillä otetut kuvat talennutuvat nyt automaatisesti myös tälle koneelle. Kätevää. Esim. tuon yllä olevan kuvan lisääminen tähän kirjoitukseen sujui nopeasti.  Nyt on vielä siirrettävä PC:n  tärkeät tiedostot ja tuhannet valokuvat tähän koneeseen tai erilliselle kovalevylle.  PC:n näytön voi liittää MacBookkiin, mutta sitä varten piti ostaa pari kymppiä maksava kaapeli. Toinen kaapeli on ostettava vielä tulostinta varten.
Alkuvirittelyjen jälkeen koneen käyttö on jo sujuvaa eikä hankintaa ole tarvinnut katua. iCloud on vielä käyttämättömänä. Mitähän sillä tekis? Varmuuskopion varmuuskopion varmuuskopioiden tallenuspaikka?



torstai 16. tammikuuta 2014

Vegaanihaaste puolivälissä!

Reilu kaksi viikkoa on nyt aterioitu ilman eläintuotteita. Paitsi,että kerran lipsahti maitoa kahviin ja toisen kerran kun söin vähän salattia, jonka kastikkeessa oli munaa.
Kauppojen ja markettien hyllyjen välissä olisi kannattanut olla askelmittari mukana, sen verran paljon on sopivien syötävien löytäminen minua kauppareissuilla kävelyttänyt. Oikeaa vegaanihyväksyttyä syötävää on yleensä kuitenkin löytynyt helposti, mutta vanha tottumus ohjaa minut edelleen helposti, lähes automaattisesti maito-, juusto- ja lihatuotehyllyjen ääreen.

Miltä vegaanielo nyt tuntuu?

Juustoja ikävöin, mutta muuten olo on mitä mainioin ja painoa on kertynyt pari kiloa lisää. Painon lisääntyminen ei ole hyvä asia. Luulin aikaisemmin, että kasvisyönti hoikistaa kun kaikki eli molemmat tuntemani, kavissyöjät ovat hoikkia. Läheiseni ja työkaverini ovat suhtautuneet vegaanihaasteeseeni lähinnä kiinnostuneesti eikä mitään vähättelyä tai varoittelua ole kuulunut.

Mitä olen syönyt?

Aika normaalia ruokaa. Puuroja, keittoja, leipää, hedelmiä, kasviksia, marjoja, pähkinöitä ja kyllä, myös soijarouhetta, -juomia, -jugurtteja ja muita soijatuotteita. Makaronilaatikkoa ja hernekeittoa, mutta karjalanpaistia ilman karjalaa ja paistia en ole kokeillut. Reseptejä löytyy netistä ja nyt Vegaanihaasteen aikana saan joka päivä sähköpostiini Vegaanihaasteen uutiskirjeen, jossa on paljon hyviä reseptejä. Itse löysin marketista falafel -paketin, jossa oli pussillinen jauhtetta, josta sai pienellä vaivalla todellä maukkaat falafel -pyörykät.
Falafel -pyörykät



Soijanakkejakin olen syönyt ja hyvin maistuvat nekin, vaikka eivät toki nakille.

Hyviä reseptejä muidenkin kuin vegaanien käyttöön löytyy mm. ChocoChli -blogista ja Vegaaniliiton ruokareseptisivuilta sekä Wellberries -blogista.

Kasvispohjaisia "juustojakin" kaupoista löytyy ja voihan niitä tehdä vaikka itse ja teinkin, mutta huonolla menestyksellä. Ei maistunut. Cheesy -juustot ovat vielä maistamatta enkä niitä Riihimäen marketeista ole vielä löytänyt. Etsinnät jatkuvat.

Miten jatkossa?

Tammikuu menee kevyesti vegaanista ruokavaliota noudattaen ja helmikuun alussa päätän jatkanko vegaanityyliin vai palaanko lihapatojen ääreen. Ennen päätöstä katson onko ruokavalion muutos vaikuttanut kolesteroliarvoihin.


lauantai 4. tammikuuta 2014

Lihaa syövä heteromies otti vastaan vegaanihaasteen

Somessa samoillessani tuli joulukuussa vastaan päivityksiä tipattomasta, mutta myös lihattomasta tammikuusta, vaikka monilla lihaton oli jo marraskuu. Tipaton tammikuu on jo vanha tuttu, mutta muistan muinaisilta opiskeluajoilta 80-luvulta,että silloin tipaton olikin helmikuu eli se lyhin kuukausi. Joskus oltiin näissäkin tarkkoja.
Päätin nyt ottaa osaa tipattomaan tammikuuhun, mutta sitten facebookissa näkyi päivitys, jossa mainittiin Vegaanihaaste. Katsoin mitä linkin takaa löytyi ja löytyihän sieltä. Haaste leikkiä vegaania koko tammikuun ajan. Tuli mieleen ne käsittämättömät lakto-ovo- ja mitä niitä onkaan vegaanit ja vegetaristit. Hankalia sanoja, jotka eivät houkuettele lukemaan tarkemmin. Jotain hurahtaneita yhden asian ihimisiä kuitenkin.

Jostain syystä minä, yli 50-vuotias, lihaa päivitäin syövä mies, päätin kuitenkin ottaa haasteen vastaan. Sittenhän selviää mitä vegaaninen ruokavalio käytännössä tarkoittaa ja miltä se tuntuu. Aleneenko paino ja kolesteroli, muuttuuko verenpaine? Mistä kaikesta joudun luopumaan? Leimaudunko jotenkin? Tarttuuko se?

Liityin Facebookissa asianomaiseen ryhmään ja julistin päätökseni eri somekanavilla. Ryhmä on tietysti suljettu ja ryhmään pääsee vain hyväksynnän kautta. Ymmärrettävää. Ryhmässä on hyvää keskustelua aiheesta ja siellä saa myös hyviä vastauksia käytännön ongelmiin ja ohjeita sopivien tuotteiden löytämiseen ja syötäväksi valmistamiseen.
Syötävän valmistamien on helppoa: Kopsasin tämän Facebookista.

1. kuivat aineet sekaisin

2. kosteat aineet sekaisin
3. kuivat ja kosteat aineet sekaisin
4. kaada vuokaan/muffinivuokiin/pellille/suuhusi
5. paista, jos taikinaa on vielä jäljellä

Samaan aikaan Twitterissä: @kayraranta olen minä ja ala muutama vastaus twiittiini.






Uskaltaakohan tätä jatkaa??

Facebookin puolella ei kummenpia kommentteja ole vielä tullutkaan. Jaan sinne ainakin muutaman vegeateriani tietoja.

Haasteen nettisivuilla on hyvä reseptipankki, josta löytyy niin jälki- kuin pääruokiakin eikä kaikki ole ituja ja soijaa eli voi lihansyöjäkin hakea sieltä vaihtelua ruokavalioonsa.

Kuinka vege ruokavalioni sitten on?

En syö lihaa ollenkaan, mutta sillipurkin viimeiset palat söin vasta tänään. Muuta kalaa en syö.
Myös maidon, juustot ja kananmunat jätin pois. Ainakin melkein. Jos kasvispihvissä on käytetty vähäsen kananmunaa en jätä pihviä syömättä.

Miten on sujunut?

Yllättävän helposti on sopivaa syötävää jääkaapista ja lähikaupasta löytynyt. Juustottomuus on ehkä se hankalin tilanne koska minulla on ollut tapana laittaa joitain juustoa lähes joka leivän päälle ja erikoisempia juustoja on tullut maisteltua punaviininkin kanssa. Tipaton vierottaa myös punaviinistä.
Soija on ruoka-aine, johon minulla oli suurimmat ennakkoluulot ja yksi ravintolaillallinen, jossa viimeisen päälle hienosti lautaselle asetettu annos osoittautui mauttomaksi ja kumimaiseksi möykyksi.
Tänään rohkaistuin tekemään aamupalan soijasuikaleista. Keitin suikaleet ohjeen mukaan, laitoin kattilaan makean chilikastikkeen, sipulin ja valkosipulin kanssa, haudutin hetken ja hyvää tuli. Helposti.
Annosten kuvia en sitten tänne tai muuallekkaan jaa koska foodporn ei ruokahalua paranna enkä osaa syömisistäni tyylikkäitä annoksia loihtia. Vaimo on lihansyöjä, joten kokkailen omat syötäväni pääosin itse.

Pari blogahdusta aiheesta voi vielä tammikuussa tulla.

Mitä mieltä?